Voi ristus. Töpsähdin vauhdin puutteesta kyljelleen ekaan kiveen matkalla lähtöpaikalle

Ei vittu kytkin purru tarpeeks niin hiljaisella vauhdilla.
Kaikki tuossa on aluksi kuin painaisi hissin nappulaa. Ei tuntoa koneeseen ja takaseen, ei tuntoa kytkimeen, jossa eri purukohta ja joka on höyhenen kevyt, ei tuntoa kaasuun.
Puol tuntia meni, et pääs ees lekan kyytiin. Vähän aavikot oli välit, 14-49. Senpä takia tiputin ketjun Naantalin ohitielle kotimatkalla ja eteen tuli nyt 13… ja uus vitja.
Ketterä se on. Se vaan, et menee vähän aikaa tajuta mitä se tekee. Lekassa huomas jokaisen männän iskun välilevyissä ja oikein tunsi kun ketjua vitutti kapulaa kääntäessä.
Eka tupsahdus olikin sit reissun ainoa.
Edit: sen verta tissiposki siis on, ettei tohtinut vääntää niin, että alkais tuntua, tässä pohdin….
Huomenna sänkikrossia sit.
Edit 2: menomatkalla reilu 110 vauhdissa nauratti, ku en tiennyt kumpi kuuluu kovemmin, tuulen suhina vai kone. Lekan kanssa mietti aina, että oisko panssaroidut kalsarit hyvä ajatus. Tämä taas tussauttelee niin lempeästi, että lopettaa vaikka elokapinoinnin.