Joo, mulla oli 1980 -luvulla Hondan NS125:ssa monttu(kisa)koneen pytty, läpät ja mäntä + modattu vakiopaisari, putsarinkin hegitystä vähän parannettiin. Pukkasi jotain 33-34 ponia kampuralta.
124 kiloa painavaa kikotinta ja (tuolloin) alle 70 kg painavaa kuskia tuo liikutti yllättävän hyvin.
Epäreilua; jouduin tyytymään RD:n 23+ heppaan, mutta eihän ne tehot, vaan asenne.
Nepä ne ja kaarteesta ulostulonopeus. Itsellä kävi vielä tuuri noiden osien kanssa, kun juuri tuota ulostulonopeutta harjoittelin, niin orggiskoneesta laukesi kiertokangen alapään laakeri ja palaset meni hetken pitkin konetta @ 9000 rpm. Ei onneksi narahtanut kiinni radalla, alkoi vaan saamarinmoisen kalinan ja kolinan.
Paikkakunnan Honda -liikettä kun piti tuolloin motocrossin SM sarjassa ajellut tyyppi, niin keksittiin sitten että ehdotetaan Brantille että kasataan kone takuuseen korjatuilla osilla.
Näin tyyppi sai laskutettua oman kisakoneesa osat, eli vanhan pytyn, joka porattiin + uusi mäntä, kansi + kanki + kampura tyypin koneesta (alkuperäisen kaula oli aika pahana) silleen että töineen jää vähän alle orkkisosien (ja sai itselleen noilla rahoilla ostettua uuden koneen). Itse taisin maksaa paisarin modaamisen, kun sen teki toinen paikkakuntalainen.
Ja kas takuuseen tuli 33+ polleinen mopotin
Samalla tuli "kuntoon" tuorevoitelupumppu, jossa ollut (tyyppi?)vika johti ensimmäiseen kajahdukseen. Sen jälkeen toimi kuin kello. Ostajaehdokkaita oli jonoksi asti, kun tuon pistin joitain vuosia myöhemmin myyntiin. Tuo oli kuitenkin aika liikuttava peli piikiksi siihen aikaan.
Alustahan tuossa oli nykymittapuulla mitätön pomppulinna ja jarrutkin heikohkot, mutta öljyjä vaihtamalla ja pehmeämmät palat laittamalla niitä tuli ihan ajettavat.
Nykynuoriso napisee et kun ei irtoo kierrosaikaa, kun ei ole kuin kuuteen suuntaan säädettävät nämä ja nuo etu, sivu, ulos, sisään, meno-paluu -säädöt + prokressiiviset pimpelipompelit päälle. Evoa.
