• Huom! Kaikki tälle foorumille tehty sisältö poistuu kun beta on ohi ja nykyisen foorumin sisältö ajetaan tähän päälle.

Ajohanskat naulassa

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja NOx
  • Aloituspäivä Aloituspäivä

NOx

MotOrg ry
Opas aloittelevalle moottoripyöräilijälle

Olet siis hankkinut juuri moottoripyörän ja ajoluvan tai olet harkitsemassa näitä. Onneksi olkoon hyvästä valinnasta. Moottoripyöräily on tervehenkinen ja monipuolinen harrastus, jonka parissa viihtyy melkein koko perhe. Ainakin sinä. Ja muutkin ehkä viihtyvät paremmin keskenään sinun ollessasi tien päällä matkalla kohti auringonlaskua.

Tässä oppaassa käsitellään moottoripyöräilyä aloittelijan näkökulmasta. Vinkkien avulla selviät tyypillisistä ongelmista, saat vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja vältät virhehankinnat. Opas tulee olemaan kattava ja jos tämän lukemisen jälkeen et vieläkään saa nukuttua pohtiessasi moottoripyöräilyyn liittyviä arvoituksia, suosittelen lämpimästi esimerkiksi Diapam-lääkitystä (reseptin saat lähimmältä terveyskeskuslääkäriltä). Pidemmittä puheitta siirrymme nyt ensimmäiseen osioon. Ai-niin: kirjoittaja ei ota mitään vastuuta mahdollisista vahingoista ja seuraamuksista.

Osa 1 – Varusteet

Kypärä

Kyrpärä on moottoripyöräilijän henkivakuutus. Se suojaa aivojasi. Sen lisäksi se on pakollinen, laki sanoo niin. Ilman kypärää saa ajaa vain lääkärintodistuksella (kts. kohta Diapam-lääkityksestä, sama paikka). Kypärä siis pitää yleensä olla. Onneksi valinnanvaraa on paljon. On avokypärää, crossikypärää (joka on melkein kuin avokypärä, mutta siinä on lippa ja leukasuoja, umpikypärää ja tietysti vielä avattavia malleja. Periaatteessa ei ole väliä minkä mallin kypärän hankit, kaikki ne suojaavat päätäsi.

On kuitenkin syytä huomioida muutamia asioita. Esimerkiksi umpikypärässä on hyvä jonkinlainen katseluaukko. Ajaminen on huomattavasti helpompaa, kun näkee minne on menossa. Toisaalta umpikypärän tarkoitus on pitää ajoviima poissa silmistä, joten aukolliseen malliin on hyvä hankkia visiiri. Siis läpinäkyvä pala muovia. Usein visiiri on vakiovaruste ja lisävarusteena niitä saa vaikka minkä värisiä ja tummuusastekin on valittavissa lähes umpimustasta kirkkaaseen. Lähes umpimusta visiiri tietysti hieman on visiirin varsinaista ideaa vasten. Nyrkkisääntönä voikin sanoa, että sellainen visiiri, josta näkee läpi eikä se lepata liikaa tuulessa, on hyvä.

Jos käytät silmälaseja tai muuten vain tykkäät keekoilla kypärä päässä vaikkapa syödessäsi, on avattava kypärä valintasi. Avattavavuus tarkoittaa, että kypärän leukaosan saa työnnettyä kypärän päälaelle pois lusikan tieltä. Näissäkin on useimmiten visiiri. Lisäksi varsinkin avattaviin kypäriin saa vaikka minkälaista lisävarustetta. On kuulokkeita, on puhelimen hands free -toimintoja ja systeemejä, joiden avulla voi jutella kanssamatkustajan kanssa. Puhelintoimintoa ei kannata hankkia, sehän tarkoittaa ettei sinulla ole enää tekosyytä olla vastaamatta puhelimeen. Ja sitten matka auringonlaskuun katkeaa, kun kotona on vaipat vaihtamatta ja kutsu käy. Joissakin malleissa on jopa peili, josta voi vilkuilla maisemia takana. Toteutus on puolittainen, koska meikkipeili vielä puuttuu. Empiiriset kokemukset huoltoasemien pihalta kertovat, että avattavan mallin lisävarusteisiin kuuluu usein keltainen huomioliivi ja toisinaan sininen nahkapuku, jossa koristeena miekka.

Avokypärä (leikkisämmin avopotta, kuka sitä nyt umpipottaan kusisi?) on kypärä, jossa ei ole suojaa leualle. Avopotta on helppo laittaa päähän ja siksi monet pitävät niistä. Lisäksi joidenkin mielestä avopotta on tiettyjen moottoripyörämallien kanssa katu-uskottavampi kuin umpikypärä tai avattava kypärä. Lisää uskottavuutta avopotan kanssa saa naamamaskista, joka suojaa viimalta ja fantsun näköinen. Esimerkiksi piru, pääkallo tai Hannibal Lecter. Moottoripyörämalleista myöhemmin. Moni käyttää avokypärän kanssa ajolaseja eli goggeleita. Niissä ei ole vahvuuksia, mutta tarkoitus onkin suojata silmiä ajoviimalta ja kärpäsiltä. Nyt ehkä huomaat, että vaikka avokypärä onkin periaatteessa nopea laittaa päähän, saattaa kuitenkin seurata tovi puuhastelua erilaisten lisäkilkkeitten kanssa. Ja sitten soi puhelin taskussa.

Mutta ehkäpä valintasi onkin crossikypärä? Crossikypärä on avokypärä leukasuojalla. Visiiriä siinä ei ole, mutta yleensä on lippa. Eli crossikypärä on vähän kuin umpikypärä lippalakilla. Lipan tosin saa irti toisin kuin lippalakista. No kuitenkin crossikypärän kanssa käytetään usein ajolaseja samasta syystä kuin avokypärässä. Jostain syystä crossikypärä on erityisesti teini-ikäisten moposkootterilla ajavien janttareiden suosiossa vaikka skootterin kyky edetä maastossa on takavetoisen Taunuksen luokkaa.

Kun olet valinnut itsellesi sopivan kypärän (muistithan tarkistaa kaupassa, että pääsi mahtuu kypärän sisään?) ja ajellut sillä jonkin hetken, huomaat sen ehkä kaipaavan huoltoa. Visiiri on saattanut tulla likaiseksi ja kypärä haisee pahalta sisäpuolelta. Älä laita kypärää pesukoneeseen! Valitettavasti puhdistaminen on silkkaa käsityötä. Visiirin pesun voit tehdä vedellä ja astianpesuaineella (ja edelleen koneista: älä käytä astianpesukoneen pesutablettia, se vain naarmuttaa). Kypärän sisustan saa joistakin malleista irti ja väkisin se lähtee tietysti lopuistakin, mutta on hankalampi laittaa takaisin. Irrotettavan sisustan voit pestä käsipyykkinä ja ripustaa kuivumaan. Jos sisus ei ole irrotettavaa mallia, uita koko kypärä pesuvedessä ja hinkkaa sisus puhtaaksi. Homevaaran takia on kypärän on hyvä antaa kuivua kunnolla. Jos kuitenkin epäilet homevauriota, niin tarkistuta tilanne esimerkiksi homekoiran avulla. Pahimmassa tapauksessa home leviää lähimpään kouluun ja edessä on kallis remontti ja arvaapa kaksi kertaa kenen verorahoista sekin lysti kustannetaan? Vinkki: ei ainakaan kreikkalaisten.

Pesutarpeita voi vähentää käyttämällä kypärähuppua. Suositeltavaa on laittaa kypärähuppu kuljettajan päähän eli kypärän sisäpuolelle eikä suinkaan ulkopuolelle. Jos hilseilet voimakkaasti, laita esimerkiksi hilseshampoota huppuun ennen pukemista. Avattavan kypärän mekanismi tarvitsee toisinaan voitelua. Osta moottoripyöräliikkeestä avattavan kypärän saranoiden voiteluainetta. Älä käytä muita voiteluaineita sillä ne saattavat vahingoittaa kypärää pysyvästi ja miten sitten leuka laitetaan, jos leukaosa on jumissa?

Jatkuu myöhemmin...
 
Kypäristä unohtui nyt kokonaan se tosiseikka että on syytä ostaa vähintään 400€ maksava. Koska on varaa ostaa moottoripyöräkin niin kypärän pitää olla myös kallein mihin on varaa(pikavipeillä). :)-
 
Kyl mä suosittelen hakee motonetist tonnin Arain...okei, oli tarjoukses vaan 699 mut kuitenkin.
 
Ajopuku

Ajopuvun tarkoitus on suojata moottoripyörän kuljettajaa viimalta ja kaatumisen sattuessa ihovaurioilta. Ajopuku on vapaaehtoinen hankinta, laki ei ota kantaa missä asussa moottoripyörällä ajaa. Lakia väljästi tulkiten ajaa saa vaikka Aatamin tai Eevan asussa pelkkä oliivinlehti strategisten paikkojen suojana. Laista riippumatta jotkut puvut väitteiden mukaan suojaavat ainakin vähän aikaa myös kastumiselta. Näiden ominaisuuksien lisäksi ajopuvun pitää näyttää hyvältä. Italialaiset Vespa-skootterilla ajavat ovatkin päätyneet viimeksi mainitusta syystä Armanin tai Versacen valmistamaan ajopukuun. Skootterilla ajaminen ei ole tosimiesten touhua eikä vauhdikkaiden naistenkaan, joten teryleenien sijaan tässä osassa keskitytään oikean ajopuvun valintaan.

Kypärän hankinnan jälkeen suunnataan kohti ajotakkeja ja housuja. Kypärän voi jättää päähän, on paljon helpompi sovittaa puvun ja kypärän sävyjen sopivuutta toisiinsa mahdollisimman autenttisissa oloissa. Jos on oikein fiksu, niin hankinnat kannattaa tehdä kesän lämpöisimpinä päivinä. Riittävä lämpö takaa sen, että huomio ei turhaan harhaudu muihin asioihin vaan tiukasti fokuksessa ajovarusteissa. Kuten moottoripyöräilyssä ylipäätään valppaus ja nopeat määrätietoiset päätökset ovat koko jutun punainen lanka. Juuri tästä syystä useimmat moottoripyöräliikkeet ovat erityisesti panostaneet liiallisen ilmanvaihdon hillitsemiseen vaativia asiakkaita palvellakseen.

Nyt siis puvun valintaan. Pukuja on monenlaisia ja monesta materiaalista valmistettuja. Tarjolla on tekstiilipukuja, nahkapukuja, tekstiiliä ja nahkaa sisältäviä pukuja, jenkkien karjapaimenhenkisiä chapsejä (oikeastaan nämä eivät ole housut ollenkaan, mutta jotain siihen suuntaan takapuolen jäädessä avoimeksi. Voi tavata myös sateenkaarihenkisissä menomestoissa) ja lapsuuden iloiset muistot mieleen tuovia kurapuvun kaltaisia umpiasuja tai vaikka suojapaitoja, joka ei kyllä ole paita ollenkaan vaan kasa muovinpaloja ommeltuna kiinni kalaverkkoon. Eri materiaaleja ja tyylejä voi tietysti sekoittaa oman makunsa ja tarpeen mukaan.

Tekstiilipuku on ehkäpä käytetyin puku nykypäivänä. Niitä tehdään monesta eri materiaalista ja useimmissa on itseasiassa käytetty montaa materiaalia. Päällikerros on usein tehty vanhoista sukkahousuista eli nylonista, mutta sen alla voi muita kerroksia kangasta. Näiden tarkoitus on pitää vilu, lämpö, kosteus ja vesi puvun ulkopuolella. Moderni tekstiilipuku onkin melkoista high techia ja väitteiden mukaan parhaimmilla pärjää niin kuussa kuin syvämeren sukelluksessa. Tekstiilipuku muodostaa sisäänsä oman ekosysteemin, jossa kuljettajan iho ja sen sisäpuoliset osat ovat turvallisesti erossa pahasta maailmasta. Onpa sellaisiakin pukuja, jotka törmäyksessä iskun voimasta jäykistyvät nopeasti kuin yliannoksen Viagraa saaneen hammaslääkärin porauskalusto. Mutta tärkeintä on kuitenkin tekstiilipuvun sopeutuminen alati muuttuviin sääoloihin. Käytännön havainnot tien päältä kertovat, että yhdessä ja samassa tekstiilipuvussa on huoleton ajella oli sitten hellettä +30 tai 400 mm tunnissa vettä losottava rankkasade lämpötilan ollessa luokkaa +1 aste. Kukapa meistä ei olisi tavannut huoltoaseman kahviossa kesähelteellä terveellisesti punakkaa motoristipariskuntaa, joka on lähtenyt viilentymään tien päälle? Sillä samalla huoltoasemalla, jolla on vielä vesivahingon korjaus kesken siltä reissulta, kun samainen pariskunta lähti sadepäivän ratoksi ajelemaan ja toi tullessaan kahvioon kuution vettä. Tekstiilipuku on siitäkin kiva, että se pitää muotonsa koko elinkaarensa ajan. Vaikka tekstiilipuku lepattaa ja paukkuu ajoviimassa, niin eipä ainakaan veny. Kymmenen kesää ajettu tekstiilipuku puristaa edelleen samoista paikoista, yleensä niistä arimmista, kuin uutenakin, tietysti sillä edellytyksellä ettei puvun käyttäjä ole muuttanut kokoaan ja muotoaan. Hyvä nyrkkisääntö on tekstiilipuvun ostoon on ottaa pari numeroa liian suuri ja sellainen, jossa on mahdollisimman paljon kiinnitettynä erilaisia pahvilappuja kuten "Cordura, 3M, Goretex ja 3000 €. Lyhyesti sanottuna kunnon tekstiilipukuun tiivistyy kosteus moottoripyöräilyn syvin olemus eli jatkuvat toive ajokelin muuttumisesta paremmaksi.

Ilmiselvä vaihtoehto tekstiilipuvulle on nahkapuku. Nahkapuku on low techiä, samaa materiaalia käytti jo se yksi jamppa, joka ratsasti aasilla Jerusalemiin. Vai oliko se Golgatan reissu? No, vanha keksintö kuitenkin. Nahkapuku on luonnon oma materiaali, genuiini leatheria, mutta pukumalleja on silti monia. Useimmiten kuitenkin mustia. Paitsi poliisilla on sininen. Puku on yksi- tai kaksiosainen. Kaksiosainen on halkaistu vaakasuuntaa kahteen osaan. Siis housut ja takki ovat erikseen. Jännää kuitenkin, että monessa tapauksessa osat voi yhdistää toisiinsa vetoketjulla. Ehkä tehtaalla on vahingossa katkaistu hyvä yksiosainen puku ja sekunda sitten yritetty korjata. Kaksiosaisia pukuja kuitenkin tuppaa jatkuvasti hihnalta tulemaan ja monella eri kuosilla. Toiset suosivat väljempää leikkausta ja toiset tiukempaa. Custom-tyyppisillä moottoripyörillä ajelevat pitävät väljästä leikkauksesta ja hapsukoristeita. Lisäksi puvussa saa olla joku kliffa teksti tuomassa uskottavuutta, mutta moni laittaa mieluiten oman tekstinsä kuten Hells Angels tms. Toisaalta kirjoittaja näki joskus pösilön, joka oli laittanut pukuunsa sloganin moottoripyora.org. Toisilla ei vaan mielikuvitus riitä, kai se nyt on selvä, että moottoripyörällä ajaa sekin tohelo? Tiukempaa leikkausta ja samalla usein yksiosaista pukua suosivat kaikenlaiset vetomiehet ja muut keulijat ja radalla turhaan ympyrää ajelevat, jotka eivät ole ikinä käyneet lähelläkään Euroopan passoja tai kiertäneet Garda-järveä. Vaikka em. henkilöt eivät olekaan ymmärtäneet moottoripyöräilyn syvintä olemusta, mainittakoon silti, että heille on kokonaan oma nahkatyyppinsä. Kyseessä genuine race leather. Siinä missä tavan nahkapuku on tehty lehmästä, niin radalla ja muussa nopeassa ajossa tarvitaan ihan eri nopeusluokan eläimen nahkaa kuin laiskasti löntystävän lehmän. Tällaisen puvun tunnistaa usein pienistä rei'istä puvun etupuolella. Genuine race -eläimeen on mahdoton osua millään muulla kuin haulikolla. Haulit ovat normaalia pienempiä, sillä isot haulit tekevät nahkaan rumia isoja reikiä. Puvun voi tunnistaa myös siitä, että sen polvissa on ketjujen rasvausta ym. varikkotoimintaa ajatellen erityiset kovamuoviset suojat. Jos tekstiilipuvun pitää ollakin pari numeroa liian suuri, niin nahkapuku saa olla numeroa pienempi. Alkuun ja varsinkin sovituskopissa puku voi tuntua tiukalta, mutta kyllä se venyy ajan myötä. Viisas muistaa ottaa purkin Tummelia mukaan sovituskoppiin, niin ei ole sitten pakko mennä kassalle ja todeta: Otan tämän, ei tarvi paketoida. Saa jäädä päälle".

Eri asuja voi tietysti yhdistellä. Moni käyttääkin nahkatakin (2-osaisen puvun yläosa) kanssa tekstiilihousuja. Varsinkin kuvioidut tekstiilihousut ovat suosittuja. Suosio on niin valtavaa, että mm. pantterikuvioituja ajohousuja saa jo naisten trikooliikkeistäkin. Näissä tosin ei ole oikeaoppisesti runsaita taskuja ja housun sisään ommeltuja suojia (suojat on ostettava erikseen, esim. Tampax ja Pirkka ovat suosittuja merkkejä). Harvinaisempi yhdistelmä on nahkatakki ja saksalaistyyppiset henkselishortsit. Suosiota rajoittaa se, että nahkashortseja on kritisoitu puutteellisesta suojasta säärille. Eräs näin pukeutunut ns. apehangerin kuljettaja Waffen SS kypärässään eksyi Mutteria etsiessään Punavuoreen ja joutui paikallisten hipstereiden ja ituhippien tulituksen kohteeksi. Pikaisen vetäytymisen jälkeen päämajalle aseveljet havaitsivat uhrin säärien olevan täynnä palovammoja ja suonikohjuja vaikka muu kroppa oli säästynyt vammoilta.

Ajopuvun alle kannattaa laittaa alusvaatteet riippumatta ajopuvusta. Sopivan alusasun määrittelee käyttötarve. Jos olet "sillä tuulella" niin valintasi Björn Borgin boxerit ja hihaton T-paita (tai pitsiä naispuoliselle motoristille). Arkisempaan ajoon kelpaavat muutkin vetimet. Jotkut tosin vannovat kerrospukeutumisen nimiin ja käyttävät yhtä kerrosta hiihtoalusasua, toinen merinovillaa ja lopulta märkäpuku kaiken päälle. Nämä ja ajopuku päälle ja on lämmin vaikka ei ole vielä ehtinyt ajaa metriäkään.

Hanskat ja ajokengät

Kypärän ja puvun täydentävät kunnon hanskat ja kengät. Tässä vaiheessa ei liene yllätys, että jälleen kerran on mistä valita. Ja jälleen kerran tärkeintä on, että olet itse tyyväinen valintaasi. Pari vinkkiä auttaa alkuun. Muista edelleen pitää puku ja kypärä päässä, muuten et voi olla varma sävyjen sopivuudesta keskenään.

Ensin kannattaa valita kengät, sillä hanskat kädessä on melko hankalaa repiä kenkien vetoketjuja kiinni. Kengät ovat useimmiten nahkaa ja kumia. Kokonaan kumisia kenkiä ja saappaitakin on, esimerkiksi Crocsit, mutta ne ovat edistyneemmille harrastajille. Kenkien on hyvä mahtua jalkaan. Sen lisäksi saatat haluta joko lyhyen tai pitkän varren. Pitkävartisia kenkiä kutsutaan ajosaappaiksi. Ajosaappaisiin mahtuu kerralla enemmän vettä kuin kenkään. Tämä on hyvä muistaa mikäli ajat nestejäähdytteisellä moottoripyörällä tai Harley-Davidsonilla (jolloin tosin kyse on öljystä). Kengillä saat kannettua vähemmän vettä kerralla lähijärvestä mikäli moottorille tulee äkillinen nestehukka korpitaipaleella. Asiaa tietysti auttaa mikäli ajosaapas on myös vedenpitävä. Nykyään onkin ilahduttavan paljon vedenpitäviä ajokenkiä saatavana. Parhaat (kalleimmat) niistä eivät edes hiosta paljon ja jos hiostavatkin, niin pitävät hien sisäpuolella. Musta, kiiltävä on siis ehdottomasti paras valinta. Varren pituudessa kannattaa välttää ylilyöntejä. Hyvä nyrkkisäääntö on, että esteettisesti viehättävintä on käyttää n. 7 cm korkoja puoliväliin reittä ulottuvissa saappaissa. Tankotanssissa estetiikka on kaiken...väärä opas. Siirrymme hanskoihin.

Hanskoja valmistetaan kankaasta, nahasta ja kumista. Jälleen kerran kumihanskat ovat vain edistyneemmille harrastajille (ja tullin työntekijöille). Kangashanskat ovat hanskojen tekstiilipuku. Tuntuma topatuissa ja vedenpitävissä tumpuissa on yhtä hyvä Datsun 100 A:n pito tiehen. Toisaalta ympäröivä maailma tuntuu mukavan pörröiseltä ja pehmoiselta tekstiilihanskojen läpi tunnusteltuna. Sanalla sanoen turvalliselta ja lämpöiseltä kelillä kuin kelillä. Nahkahanskat ovat kevyemmät ja niillä saa tiukan otteen kaikesta. Turvallisuudesta ei silti ole tingitty, sillä monet hanskat on vahvistettu Kevlarilla, hiilikuidulla ja asbestilla. Saattaapa hanskoissa olla myös rystysten kohdalla kirurgiteräksestä valmistetut kovikkeet. Näillä eväillä selviää mistä tahansa liikennetilanteesta tahansa ja sitkeinkin keulimisesta ja sudittelusta urputtaja rauhoittuu kevyellä hanskan heilautuksella. Heilautuksen pitää olla napakka ja tarkka, joten muista harjoitella kotona peilin edessä liikesarjaa. Lisäksi on uskottavampaa mikäli hanska on puettu päälle. Nahkahanskojen alalaji on ns. avohanskat. Ne eivät ole hanskat ollenkaan, sillä suojaavaa nahkaa on vähemmän kuin HK:n Sinisessä lihaa. Harkitse sen sijaan avohanskojen mallista tatuointia. Säästyt pukemisen vaivalta ja suojakerroin on sama.

No niin. Nyt sinulla on tärkeimmät ajovarusteet päällä ja mieli polttelee tielle. Tai ainakin kroppa huutaa viilennystä. Seuravaksi valitaan sopiva moottoripyörä aloittelijalle. Harmi jos jo ehdit ostaa moottoripyörän. Mutta ei hätää! Ennen seuraavaa lukua ehdit kyllä myydä virheostoksen pois ja hankkia uuden pikavipin uutta kalustoa varten.

Jatkuu myöhemmin...
 
Back
Ylös