Hidasajossa (pujotellessa yms) tärkeintä on pitää riittävästi kierroksia koneessa (ehkä noin 4000 rpm vai mitä muut sanoo?) ja säädellä vauhtia kytkimellä luistattaen. Aina kun pyörä tuntuu kaatuvan ja jalka irtoaa tapilta maata kohti, pelastaa tilanteen pieni kytkimen nosto jolla pyörän saa nousemaan ylös kallistuksesta. Vaikeinta jos niin voi sanoa on opetella jalka-alas refleksistä vasemman käden kytkinrefleksiin. Kaasun antaminen on täysin liian epätarkkaa hidasajossa. Kierrokset koneessa myös vakauttaa karvan pyörää kun mootttorin hyrrävoimat vastustaa ohjaustangon käännöstä aiheutuvaa keikuttelua.
Helpompaa ja ohjeissakin mainitaan, että hidasajossa käytetään jalkajarrua.
Kaasua riittävästi, ettei kone seisahdu, kierrokset sopivat, mieluummin enemmän kuin vähemmän. Kytkin välittää voiman renkaille. Pidetään se vakiona, muuten kone helposti sammuu, loppuu veto renkailta tai mopo lähtee ryntäilemään.
Vauhtia säädellään jarrulla. Mutta joku raja siinäkin, ettei kone sammu! Tärkeää on koko ajan pitää tasainen veto takarenkaassa. Ja tehdä ohjausliikkeitä ynä pitää vauhti alle 5 km/h.
Sitten niissä tiukoissa silmukoissa: nojataan ulkokropalla ulospäin, kallistetaan mopoo sisälle, käännetään pää ja katse kääntymissuuntaan (oikeestaan koko vartaloa, ei siinä satulassa suorassa tarvii olla), pidetään se veto renkaalla, ettei vauhti seisahdu. Silmukoissa ei tartte vauhdin olla ihan hiljaista, vaan kun menee hiukan reippaammin, niin onnistuu paremmin. Tosin ekan silmukan tahi u-käännöksen jälkeen on pysähdys, jalka maahan ja välitön liikkellelähtö.
Kaarreajotehtävässä täytyy pään kääntäminen ottaa heti tiukasti mukaan ja melkein heti, kun on saanut mopon kääntymään, tehdään vastaava toiseen suuntaan, siis huomattavasti ennen tötterölle tuloa. Jos alkaa kääntää vasta siinä tötterön kohdalla, niin leveäksi/pitkäksi menee. Vastaohjaus tai miksi sitä sanotaan, on vähän kuin härän sarvista väännettäis. Mutta nyt siis mopon sarvista. Kyllä sen huomaa, kun tiellä kokeilee. Eli purista mopo tiukasti jalkojen väliin, kallistu lantiosta eteenpäin niin, että saat pidettyä kädet hivenen koukussa ja rentoina. Silloin se onnistuu - tönköillä käsillä ei. Vähän sama juttu on hätäväistössä. Vauhti kovempi, mutta ei tarvii niin kaukaa kaartaa.
Jarrurus: Tasaisesti tiukkenevalla otteella käsijarrua puristetaan, jalkajarru otetaan kevyesti mukaan vasta ihan lopussa. Muuten takajarru lukkiutuu ja homma menee pieleen (siis pyörässä, jossa ei ole ABS:iä).
Sanoisin, että kannattaa etukäteen harjoitella! Trafin sivuita löytyy tarkat kuvaukset tehtävistä.
Huomattavasti tärkeämpää on se että kytkimen luistattaminen ja kaasun käyttö sujuu sulavasti liikenteessä, risteyksissä yms.
