• Huom! Kaikki tälle foorumille tehty sisältö poistuu kun beta on ohi ja nykyisen foorumin sisältö ajetaan tähän päälle.

ajokoe

mamelukkikala86

New member
Hei arvon motoristit.

olen tässä aloittamassa A-kortin ajamista ja kyselisin kokeneimmilta miten käsittelykoe nykyään menee ja onko kuinka helppo / vaikea? Harjoittelua varmaan vaatii työntöohjaus ym, liikennesäännöt hyvin tiedossa (raskaanajoneuvon kuljettaja) 7v.

Mieluiten asiallisia kommentteja ja kehittäviä uusille kuskeille... :orgmp2:
 
Hidasajossa (pujotellessa yms) tärkeintä on pitää riittävästi kierroksia koneessa (ehkä noin 4000 rpm vai mitä muut sanoo?) ja säädellä vauhtia kytkimellä luistattaen. Aina kun pyörä tuntuu kaatuvan ja jalka irtoaa tapilta maata kohti, pelastaa tilanteen pieni kytkimen nosto jolla pyörän saa nousemaan ylös kallistuksesta. Vaikeinta jos niin voi sanoa on opetella jalka-alas refleksistä vasemman käden kytkinrefleksiin. Kaasun antaminen on täysin liian epätarkkaa hidasajossa. Kierrokset koneessa myös vakauttaa karvan pyörää kun mootttorin hyrrävoimat vastustaa ohjaustangon käännöstä aiheutuvaa keikuttelua.
 
Sitä en tiedä millainen käsittelykoe nykyään on, mutta ajatuksia..
Siinä mielessä mulla oli samankaltainen tilanne, ennen mptä ajanut ties minkälaista tötteröä vuosikymmeniä tieliikenteessä ja sen ulkopuolella.

Mulla aikoinaan tuotti haasteita siinä kahdeksikon ajamisessa se, ettei uponnut kaaliin miltä puolelta tötsää piti milläkin kertaa mennä.. Tähän auttoi kun virittelin kaljatölkkejä parkkikselle ja fillarilla ajelin samanmallista rataa.. Tarpeeksi toistoja, niin jäi selkäytimeen se oikean mallin mukainen ajoreitti.

Toinen kehityskohde mulla oli väistökokeessa tasaisen vauhdin ylläpitäminen. Jostain mysteerisyystä aina kun Väistö alkoi, hölläsin kaasua. Sääntö oli että vauhti ei saa hidastua vaan pitää pysyä tasaisena, inssi vahti tätä tutkan kanssa. Vauhtia ei saanut myöskään olla liikaa eikä liian vähän. Siihenkin oli joku km/h asetus..

Omasta mielestä tuntui pöljältä että jos joudut väistötilanteeseen niin miksi ei vauhtia saa ottaa pois, vaan tasavauhtia ohi vaan uusiin seikkailuihin.. Kai siinä oli taustalla joku järkisyy mikä ei vaan tavalliselle tyhmälle silloin auennut..

Piti vaan mielessä opetella lukitsemaan ranne siinä vaiheessa kun tavoitenopeus oli saavutettu, sillä siitä selvittiin.

Teoriapuoli ja käsittelykokeen jälkeinen ajokoe olivat iisimpiä, kunhan ajossa muisti käännellä päätä riittävästi. Jos kypärä ei liiku, se tulkitaan niin että et katsonut ja se on luonnollisesti havainnointivirhe (vaikka olisitkin nähnyt kaiken päätä kääntämättä). Perässä autolla ajava valvoja kun ei voi muuten tietää mitä sinä näet ja mitä et..
 
Hidasajossa (pujotellessa yms) tärkeintä on pitää riittävästi kierroksia koneessa (ehkä noin 4000 rpm vai mitä muut sanoo?) ja säädellä vauhtia kytkimellä luistattaen. Aina kun pyörä tuntuu kaatuvan ja jalka irtoaa tapilta maata kohti, pelastaa tilanteen pieni kytkimen nosto jolla pyörän saa nousemaan ylös kallistuksesta. Vaikeinta jos niin voi sanoa on opetella jalka-alas refleksistä vasemman käden kytkinrefleksiin. Kaasun antaminen on täysin liian epätarkkaa hidasajossa. Kierrokset koneessa myös vakauttaa karvan pyörää kun mootttorin hyrrävoimat vastustaa ohjaustangon käännöstä aiheutuvaa keikuttelua.

Tämä, siinä kahdeksikko käsittely testissä, siu paras ase on se hyvä kytkimen käyttö, ihan sama paljon kaasua annat (kunhan annat jotain), mutta niin kauan ku kytkimen käyttö on hallussa se menee nätisti, itsehän hermoilin ja kaasua annoin välillä liikaakin mutta kun ei kytkin noussut liikaa ei sillä ollut mitään väliä paljon sitä kahvaa käänsin.

Ja kyllä niissä renkaissa pitoa on, älä siitä huolehdi että et voi kallistaa pyörää enempää niissä väistötehtävissä.
 
Hidasajossa (pujotellessa yms) tärkeintä on pitää riittävästi kierroksia koneessa (ehkä noin 4000 rpm vai mitä muut sanoo?) ja säädellä vauhtia kytkimellä luistattaen. Aina kun pyörä tuntuu kaatuvan ja jalka irtoaa tapilta maata kohti, pelastaa tilanteen pieni kytkimen nosto jolla pyörän saa nousemaan ylös kallistuksesta. Vaikeinta jos niin voi sanoa on opetella jalka-alas refleksistä vasemman käden kytkinrefleksiin. Kaasun antaminen on täysin liian epätarkkaa hidasajossa. Kierrokset koneessa myös vakauttaa karvan pyörää kun mootttorin hyrrävoimat vastustaa ohjaustangon käännöstä aiheutuvaa keikuttelua.

Helpompaa ja ohjeissakin mainitaan, että hidasajossa käytetään jalkajarrua.

Kaasua riittävästi, ettei kone seisahdu, kierrokset sopivat, mieluummin enemmän kuin vähemmän. Kytkin välittää voiman renkaille. Pidetään se vakiona, muuten kone helposti sammuu, loppuu veto renkailta tai mopo lähtee ryntäilemään. Vauhtia säädellään jarrulla. Mutta joku raja siinäkin, ettei kone sammu! Tärkeää on koko ajan pitää tasainen veto takarenkaassa. Ja tehdä ohjausliikkeitä ynä pitää vauhti alle 5 km/h.

Sitten niissä tiukoissa silmukoissa: nojataan ulkokropalla ulospäin, kallistetaan mopoo sisälle, käännetään pää ja katse kääntymissuuntaan (oikeestaan koko vartaloa, ei siinä satulassa suorassa tarvii olla), pidetään se veto renkaalla, ettei vauhti seisahdu. Silmukoissa ei tartte vauhdin olla ihan hiljaista, vaan kun menee hiukan reippaammin, niin onnistuu paremmin. Tosin ekan silmukan tahi u-käännöksen jälkeen on pysähdys, jalka maahan ja välitön liikkellelähtö.

Kaarreajotehtävässä täytyy pään kääntäminen ottaa heti tiukasti mukaan ja melkein heti, kun on saanut mopon kääntymään, tehdään vastaava toiseen suuntaan, siis huomattavasti ennen tötterölle tuloa. Jos alkaa kääntää vasta siinä tötterön kohdalla, niin leveäksi/pitkäksi menee. Vastaohjaus tai miksi sitä sanotaan, on vähän kuin härän sarvista väännettäis. Mutta nyt siis mopon sarvista. Kyllä sen huomaa, kun tiellä kokeilee. Eli purista mopo tiukasti jalkojen väliin, kallistu lantiosta eteenpäin niin, että saat pidettyä kädet hivenen koukussa ja rentoina. Silloin se onnistuu - tönköillä käsillä ei. Vähän sama juttu on hätäväistössä. Vauhti kovempi, mutta ei tarvii niin kaukaa kaartaa.

Jarrurus: Tasaisesti tiukkenevalla otteella käsijarrua puristetaan, jalkajarru otetaan kevyesti mukaan vasta ihan lopussa. Muuten takajarru lukkiutuu ja homma menee pieleen (siis pyörässä, jossa ei ole ABS:iä).



Sanoisin, että kannattaa etukäteen harjoitella! Trafin sivuita löytyy tarkat kuvaukset tehtävistä.
 
Itse harjoittelin myös kahdeksikkoa fillarilla kotipihassa autokoulun lisäksi. Minua auttoi, kun pakotti itsensä heti aluksi kääntämään täysillä, vaikka rajoittimeen asti. Rajoitinta vasten en ainakaan minä pystynyt mutkaa ajamaan, mutta kun aloitti reilusti, oli varaa höllätä ja loppumutka menee iisisti. Eli kun lähtee kääntämään, niin kääntää heti reilusti.

Aika hyvin ne käsittelykokeen testit oppi autokoulun tunneillakin, vaikka mulla ei ollut yhtään ajokokemusta pohjilla mopoista tms. Sen takiahan ne opettajat siellä on, että osaa neuvoa.
 
Tämä, siinä kahdeksikko käsittely testissä, siu paras ase on se hyvä kytkimen käyttö, ihan sama paljon kaasua annat (kunhan annat jotain), mutta niin kauan ku kytkimen käyttö on hallussa se menee nätisti, itsehän hermoilin ja kaasua annoin välillä liikaakin mutta kun ei kytkin noussut liikaa ei sillä ollut mitään väliä paljon sitä kahvaa käänsin.

Ja kyllä niissä renkaissa pitoa on, älä siitä huolehdi että et voi kallistaa pyörää enempää niissä väistötehtävissä.

Selvä, tuota kallistusta olenkin miettinyt, että riittääkö pito :D
 
Kaarreajotehtävässä täytyy pään kääntäminen ottaa heti tiukasti mukaan ja melkein heti, kun on saanut mopon kääntymään, tehdään vastaava toiseen suuntaan, siis huomattavasti ennen tötterölle tuloa. Jos alkaa kääntää vasta siinä tötterön kohdalla, niin leveäksi/pitkäksi menee. Vastaohjaus tai miksi sitä sanotaan, on vähän kuin härän sarvista väännettäis. Mutta nyt siis mopon sarvista. Kyllä sen huomaa, kun tiellä kokeilee. Eli purista mopo tiukasti jalkojen väliin, kallistu lantiosta eteenpäin niin, että saat pidettyä kädet hivenen koukussa ja rentoina. Silloin se onnistuu - tönköillä käsillä ei. Vähän sama juttu on hätäväistössä. Vauhti kovempi, mutta ei tarvii niin kaukaa kaartaa.

Jarrurus: Tasaisesti tiukkenevalla otteella käsijarrua puristetaan, jalkajarru otetaan kevyesti mukaan vasta ihan lopussa. Muuten takajarru lukkiutuu ja homma menee pieleen (siis pyörässä, jossa ei ole ABS:iä).

Nopeassa väistössä anna mopon kallistella alla ja pidä yläkroppa melkein pystysuorassa ettei tarvitse mastona heilua pyörän mukana edestakaisissa liikkeissä. Rennot kädet, määrätietoiset ohjausliikkeet, jaloilla kiinni pyörästä. Nopea suunnanmuutos on hankalampaa, jos istuu tappisuorana ja tönkkönä - sivuttaisliike lähtee lantiosta. Tietysti hieman pyörästä riippuen täytyy olla enemmän tai vähemmän etukenossa ja kannatella yläruumiin painoa keskivartalon lihaksilla, jotta pystyy pitämään kädet rentoina. Kaikki paino kokonaan pois käsiltä!

Vaikka suunnanmuutoksissa ja tappikäännöksissä kannattaakin antaa pyörän liikkua alla, niin tasapainoa ei siten kannata hakea. Pyörä pidetään tasapainossa ohjausliikkeillä eikä ruumista heiluttelemalla. Ajosta tulee varmempaa ja rauhallisempaa, kun oivaltaa ohjauksen, kaasun ja kytkimen käytön tasapainon hakemisessa. Heti pyörän liikkuessa jalat tapeille ja jalat maahan vasta kun pyörä on pysähtynyt.

Kyllä jarrussa voi runtata takajarrun heti päälle. Siitä saattaa olla jopa jotain hyötyäkin ennen kuin koko paino on siirtynyt eturenkaalle . Itselläni meni ainakin muinoin jarrut läpi absit rytyyttämällä.
Myös jarrussa paino pois käsiltä. Tuki tankista ja topakat keskivartalon tukilihakset. Älä anna katseen pudota alas tai niskan nyykähtää.

Ajokokeessa ei mitään täydellisen esimerkillisiä suoritteita vaadita, mutta ajokokeen läpäistyä kannattaa omatoimisesti harjoitella yhden käden jarruja ja kaarreajoa. Niissä huomaa aukottomasti painon valahtamisen käsille.
 
Hidasajossa (pujotellessa yms) tärkeintä on pitää riittävästi kierroksia koneessa (ehkä noin 4000 rpm vai mitä muut sanoo?) ja säädellä vauhtia kytkimellä luistattaen. Aina kun pyörä tuntuu kaatuvan ja jalka irtoaa tapilta maata kohti, pelastaa tilanteen pieni kytkimen nosto jolla pyörän saa nousemaan ylös kallistuksesta. Vaikeinta jos niin voi sanoa on opetella jalka-alas refleksistä vasemman käden kytkinrefleksiin. Kaasun antaminen on täysin liian epätarkkaa hidasajossa. Kierrokset koneessa myös vakauttaa karvan pyörää kun mootttorin hyrrävoimat vastustaa ohjaustangon käännöstä aiheutuvaa keikuttelua.

Tähän lisäyksenä että hidasajossa takajarru koko ajan hieman päällä. Se poistaa voimansiirrosta välyksen ja vakauttaa pyörää.
 
Juu, takajarrulla laahaten saa välystä pois ketjulinjasta.

Toi nopeuden säätely takajarrulla on _minun_mielestä_ väärin koko ajokokessa, koska ei kai kukaan tuota tekniikkaa käytä ajokokeen jälkeen oikeassa ajossa? :blink: Huomattavasti tärkeämpää on se että kytkimen luistattaminen ja kaasun käyttö sujuu sulavasti liikenteessä, risteyksissä yms.
 
Jaa? Kyllä mä vaan käytän. Esim tiukat u-käännökset aina jarru päällä.
 
Kyllähän se jarru auttaa tosi paljon tarkemmissa hommissa.
En nyt keksi hyvää vertauskuvaa mutta jarrulla ja kaasulla se pyörä on niiden välissä vähän niinkuin pihdeissä. Voit säätää tarkasti pikku kiihtymisiä ja hidastumisia. Siis niitä joilla hienosäädetään tasapainoa. Pelkällä kaasulla ja kykälläkin menee mutta hidastuspuolen säätövaste on onnettoman loiva.
Toki vaatii enemmän motoriikkaa kun on ylimääräinen raaja toiminnassa mukana.
Käsittelykoetta en enää muista ja ajelut on enimmäkseen trialia ja enskaa niin saattaa olla värittynyt näkemykseni.
Mutta katulenkin jälkeen kun pujottelee mopoa pakun ja seinän sekä pihapenkin välistä jalkakosketuksia vältellen parkkikoloonsa ratti topparissa, on jarrulla sitominen välttämätöntä :)
 
Väistö onnistuu, kun työntää sitä sisäkurvin kahvaa ihan voimalla.
Ei siis mikään pieni tönäisy, vaan ihan kunnon voimakas työntö pidemmän ajan.
 
Viimeksi muokattu:
Juu, takajarrulla laahaten saa välystä pois ketjulinjasta.

Toi nopeuden säätely takajarrulla on _minun_mielestä_ väärin koko ajokokessa, koska ei kai kukaan tuota tekniikkaa käytä ajokokeen jälkeen oikeassa ajossa? :blink: Huomattavasti tärkeämpää on se että kytkimen luistattaminen ja kaasun käyttö sujuu sulavasti liikenteessä, risteyksissä yms.

Kyl mä nojaan hidasajossa takajarruun käytännössä koko ajan.

Edit. Hidasajossahan on kolme asiaa:jarru, kaasu ja kytkin. Vauhtia on helpoin säädellä pitämällä kaksi noista vakiona ja muuttaa vain yhtä. Ite tykkään tavasta, jossa kaasu ja jarru on vakio koko ajan ja kytkin säätää vauhdin. Kierrokset sitten mopon mukaan niin, ettei kone stumppaa eikä kytkimestä nouse käry.
 
Kyl mä nojaan hidasajossa takajarruun käytännössä koko ajan.
Kuinkahan tämä ajatus hyödyttää alkuperäistä kysyjää?
Mitä hänen siis pitäisi tehdä ajokokeessa?
Nojata jarruun, ja säädellä vauhtia kytkimellä ja kaasulla samaan aikaan.

Vai ehkä vain nojata jarruun. Ja toivoa, että koe menee läpi.

Edit: Jaa menit muuttamaan tuota viestiäsi. Tuosta nyt saa jotain selvää mitä kysyjän pitäisi tehdä.
 
Noniin, nyt on teoriakoe läpästy ja odotellaan, että pääsee ajelemaan ekoille tunneille (kun lumi sulaa) täältä länsirannikolta.

Kiitos hyvistä vinkeistä ja tiedoista, toki lisääkin saa kirjoitella jos mielenkiintoa kokemusta ja taitoa löytyy... :D


Laittelen itse tietoa kun olen inssissä käynyt, toki siihen voi kulua vielä muutama viikko, mutta kuitenkin.
 
Noniin, nyt on teoriakoe läpästy ja odotellaan, että pääsee ajelemaan ekoille tunneille (kun lumi sulaa) täältä länsirannikolta.

Kiitos hyvistä vinkeistä ja tiedoista, toki lisääkin saa kirjoitella jos mielenkiintoa kokemusta ja taitoa löytyy... :D


Laittelen itse tietoa kun olen inssissä käynyt, toki siihen voi kulua vielä muutama viikko, mutta kuitenkin.

Missäspäin korttia ajat? Täällä toinen länsirannikon tuleva mopomies. Olis tarkotus ajaa kortti kesällä.
 
Back
Ylös