Aloittelijoiden aloittelija vinkkejä ja viisautta

[rammus]

Itse ostin ja edelleen ostaisin ekaksi pyöräksi katteettoman pyörän, se kun tulee halvemmaksi kaataa paikaltaan

Ja jos olet hurjapää älä osta liikaa tehoja!

 

[JTS]

B-king olisi ihan sopiva naku, koska siinä on liian pitkät välit = laiska = ei karkaa käsistä.
ER 6 en suosittele, koska siinä on normaali nopeuksille liikaa kiihtyvyyttä ja tehoja.

Bandiittia älä osta, koska se on tusinapyörä jolla ei ole "sielua" tai "luonnetta"

PS.  

(osta oikeesti mikä tällä hetkellä tuntuu hyvälle ajella, helppo käsitellä ja miellyttää silmää, turha sitä on liikaa pohtia, kaasu on sitä varten, että voi sitä menoa säädellä jos ostat jonkun isomman kikottimen.)

 

[Yokozuna]

Onneksi olkoon harrastuksen pariin tulemisesta

Mun ensirakkauteni tuli kolmisen vuotta sitten, Hondan CBR. Kuusisatanen äffä. Oon sillä ajellut parikymmentä tonnia ja kyllä siinä kapasiteettia riittää sen mitä minulla taitoa. Mutta ei se kyllä ole lapasesta koskaan lähtenyt, eli sikäli minusta ekaksi pyöräksi loistovalinta. Sillä on hyvä ajella niin maantiellä kun radallakin. Helppo hallita, hyvä ajoasento. Ja minun mielestäni äärimmäisen kaunis pyörä. Mutta noihan on makukysymyksiä. Mistä joku tykkää, siitä toinen taas ei. Parasta kai käydä ihmettelemässä ja kokeilemassa mikä näyttää ja tuntuu parhaalta...

Ja mitä tohon korttiin tulee; mä ajoin suoraan ison Aan. Oon kans sitä mieltä että sun iässä ei ole mitään järkeä ajella kahta vuotta väli-aalla... Otat sitte niitä tunteja sen verran että hallitset ison pyörän. Meni mullakin yli minimikertojen, mutta mielummin sitte niin

 

[JeTi]

Ite ostin ensipyöräni tänävuonna,Kawan ER-5. Ihan riittämiin ollu tehoja ja naku on aina naku! 😛

 

[Elmeri H.]

26v. naisihmisen ei juurikaan tarvitse (yleensä) murehtia teholukemia tai kuutiotilavuuksia.. Suuri kone tuo ajamiseen helppoutta ja harkintakyky hallitsee sitä "liikaa" tehoa..

Jos mieltymys on kyykkypyörissä, niin niissä ei juuri liika massa ole ongelma.. Voi vaikka rahattomien nulikoiden kiusaksi ostaa sen 10 ärrän..

Annan silti kaiken arvostuksen ammattilaisten arvostelukyvylle.. 😉

 

[sunshine]

Itse korotin myös kortin B:stä AB:ksi suunnilleen samanikäisenä, aloittajaan oli vielä se ero että en ikinä ollut ajanut edes mopolla. Välittömästi ekalla tunnilla vaan siihen autokoulun ER-5:n päälle ja ajamaan, ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Sitä pyörää käsitellään aivoilla eikä lihaksilla.

Olen tällainen 174/60-rimpula ja sanon ihan suoraan (ja ilkeästi), että aikuiselle se A1/A -valinta on vain ja ainoastaan asenteesta kiinni. Jos et ole aivan käsittämättömän taskukokoinen pikkutyttö niin isossa pyörässä ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse. Heikot sortuu elon tiellä. Ihan sama mitä (keski-ikäinen sovinisti-) opettaja "suosittelee", sinä teet omat päätöksesi. Dani Pedrosa on 160/51 ja näyttää ukolla pysyvän melko tehokas pyörä hanskassa, kun vaan puree hammasta ja kääntää kaasua

Takaisin kuolevaisiin; pari päivää kortin saamisen jälkeen ostin ensipyöräksi kawan ZX-6R:n ja vielä 636-version. Loistava pyörä, reilu 160kg kuivapaino, hyvä joskin jäykkä alusta, hyvät jarrut, näppärä käsitellä jne. Tehot tuli siellä 8000-15000 alueella joten ihan vahingossa ei mopo keulimaan lähtenyt. Itse halusin nimenomaan harrastaa pääasiassa "urheilullista" ajoa mutkateillä joten pyörässä yhdistyivät ne omat prätkäunelmat ja käyttötarkoitus.

Molemmat konttaukseni tapahtuivat matalalla tasakaasulla rajoituksen mukaan tilanteissa joissa tien pinnassa oli tavalla tai toisella jotakin erityistä (johon yhdistyi oma virheeni), joten nutulleen olisin mennyt millä tahansa pyörällä. Sitä lapasessa pysymistä ei kannata miettiä; jos joku sitä lapasessa pysymistä nimenomaan haittaa, niin ketjussa mainittu pyörän liian suuri paino ja kömpelö käsiteltävyys, mitä ongelmia tuoreissa sporteissa ei ole.

Toisaalta, kun jengi hommaa 600cc kyykkyjä ensipyöriksi ja sitten vaan köröttelee 1000-5000rpm siinä hankalassa ajoasennossa rajoitus -10, niin herää pakosta kysymys oliko se pakko hankkia vain ulkonäön takia (huom en tiedä koskeeko tämä aloittajaa, toivottavasti ei). Eihän se ole edes hauskaa. Siinä mielessä nuo uudehkot 2-3-sylinteriset nakut ovat mielestäni hyvä ehdotus, koska ne on pääsääntöisesti kevyitä, hyvin käsiteltäviä sporttipyöriä, mutta samalla käytännöllisiä. Miten olis esim trumpan Street Triple R? 😛 varmaan kyykkyä parempi kaikessa muussa paitsi suoraan 200kmh ajamisessa. Kaikesta logiikasta huolimatta pyörän hankinnassa on luonnollisesti 90% omaa fiilistä ja 10% järkeä, mutta ainahan näistä pitää jaaritella.

 

[virkamies too]

Uutta motoristia pukkaa

Vihjeenä eka pyörään: uudet 250 ccm Honda, kawasaki.

Oikeesti hyvät vihjeet ja ohjeet löytyy www.wima.fi
Siellä ei nämä tehouskovaiset neuvo, vaan naiset neuvoo toisiaan.

 

[JTS]

Toisaalta, kun jengi hommaa 600cc kyykkyjä ensipyöriksi ja sitten vaan köröttelee 1000-5000rpm siinä hankalassa ajoasennossa rajoitus -10, niin herää pakosta kysymys oliko se pakko hankkia vain ulkonäön takia (huom en tiedä koskeeko tämä aloittajaa, toivottavasti ei). Eihän se ole edes hauskaa. Siinä mielessä nuo uudehkot 2-3-sylinteriset nakut ovat mielestäni hyvä ehdotus, koska ne on pääsääntöisesti kevyitä, hyvin käsiteltäviä sporttipyöriä, mutta samalla käytännöllisiä. Miten olis esim trumpan Street Triple R? 😛 varmaan kyykkyä parempi kaikessa muussa paitsi suoraan 200kmh ajamisessa. Kaikesta logiikasta huolimatta pyörän hankinnassa on luonnollisesti 90% omaa fiilistä ja 10% järkeä, mutta ainahan näistä pitää jaaritella.

Sepä se!  
Aina voit ostaa kisakireen kyykyn, mutta ostatko enää sen jälkeen muuta pyörää vai lopahtaako harrastus, jos ensi pyöräks valitset aloittelijana liian kankean ja tehokkaan vehkeen normikäyttöä, alhaisia nopeuksia, rentoa ajoa yms. varten.

Paras aloittaa sellaisella pyörällä mikä ei ole paras missään, eikä tehty juuri mitään tiettyä ajotapaa varten ja ajoasento sopivan rento/pysty. Moottori ja tekniikka on luotettava ja helppo huoltoinen.

Niin saadaan tuntuma moottoripyöräilyyn ja innostus lajia kohtaan säilymään. Monesti on into tapettu kun on aloitettu vääränlaisella vehkeellä. Tietysti ei se väärin ole ns. kisapelillä aloittaa jos tykkää.

 

[sunshine]

Vihjeenä eka pyörään: uudet 250 ccm Honda, kawasaki.

Oikeesti hyvät vihjeet ja ohjeet löytyy www.wima.fi
Siellä ei nämä tehouskovaiset neuvo, vaan naiset neuvoo toisiaan.

Pakko kysyä että onko ne naiset sitten oikeesti niin heikkoja, että niille pitää olla nuo erilliset lelupyörät joilla mies ei vapaaehtoisesti aja?

Eikös meillä olekaan tasa-arvoa ja henkisesti yhtä vahvoja sukupuolia? Tämä on nimenomaan asennekysymys.

Noi 250cc nelarit kannattaa ihan oikeasti unohtaa. Kukaan ei ole niihin tyytyväinen muutamaa kuukautta pidempään. Mielestäni turha hyssytellä ja asettaa itseään sukupuolen perusteella jotenkin vajaataitoisen ja vajaakanttisen asemaan, kun siihen ei ole mitään tarvetta.

 

[pecha]

Noi 250cc nelarit kannattaa ihan oikeasti unohtaa. Kukaan ei ole niihin tyytyväinen muutamaa kuukautta pidempään. Mielestäni turha hyssytellä ja asettaa itseään sukupuolen perusteella jotenkin vajaataitoisen ja vajaakanttisen asemaan, kun siihen ei ole mitään tarvetta.

No yksi ihan pätevä pointti päätyä esimerkiksi tuollaiseen "vajaakokoiseen" on harrastuksen kulut per kilometri. On se 250 vaan aika paljon huokeampi huoltaa, rengastaa ja vakuuttaa kuin joku kyykkä.

Sitä paitsi on olemassa niin ällistyttävä optio kuin että *sitä pyörää VOI vaihtaa*! En itse alkuunkaan seuraa sellaista logiikkaa, että pyörävalinnassa olisi ikäänkuin ´aloitettava huipulta´ - siis aloittelijana! Minusta se kuulostaa pikemminkin täysin järjenvastaiselta. On se toki tärkeää myös, että hankkii sellaisen, mistä itse tykkää, mutta siinä kohti ei apuja oikein pysty antamaan, koska ihmisten mieltymykset ja pyörän käyttötarkoitus on niin erilaisia.

 

[sunshine]

Noi 250cc nelarit kannattaa ihan oikeasti unohtaa. Kukaan ei ole niihin tyytyväinen muutamaa kuukautta pidempään. Mielestäni turha hyssytellä ja asettaa itseään sukupuolen perusteella jotenkin vajaataitoisen ja vajaakanttisen asemaan, kun siihen ei ole mitään tarvetta.

Sitä paitsi on olemassa niin ällistyttävä optio kuin että *sitä pyörää VOI vaihtaa*! En itse alkuunkaan seuraa sellaista logiikkaa, että pyörävalinnassa olisi ikäänkuin ´aloitettava huipulta´ - siis aloittelijana! Minusta se kuulostaa pikemminkin täysin järjenvastaiselta. On se toki tärkeää myös, että hankkii sellaisen, mistä itse tykkää, mutta siinä kohti ei apuja oikein pysty antamaan, koska ihmisten mieltymykset ja pyörän käyttötarkoitus on niin erilaisia.

Tästä olen ilman muuta samaa mieltä, mutta se on valitettavasti taloudellinen kysymys. Pyörien läpi vaihtaminen tulee kalliimmaksi kuin suoraan sopivan hommaaminen, ja kaikilla ei ole siihen varaa. "Huipulla" olisi mielestäni esim kilokyykky tai se turbobusa, jota 600cc kyykyt tai nakut eivät mielestäni ihan vielä ole. Sen sijaan mukavan helposti ajettavia pyöriä joista ei lopu ominaisuudet.

 

[noirfi]

Tottakai se tulee kalliimmaksi vaihdella pyörää, mutta käytetyt Busat ja muut kilovehkeet on hintaluokassa 8-15k€, 500-600 nakut, kyykyt ja muut perusvehkeet 3-6 k€, semmosen kans jää varusteisiin, bensoihin ja vakuutuksiinki jotain. Tietenki jos paalua löytyy niin tällä ei o mitään väliä. Mutta itellä ainaki sylettäis jos nakkais 15 tonnia uuen karheaan tonniseen ja se ei sitte oiskaan hauskaa ajella ku on taidot hakusessa ja mopo painaa ko synti nakkikopin nurkkia kolutessa kylällä.

Oma harrastus lähti moposta (Raisu), 125 Suzuki Rg (ekalla ajoreissulla tiesin, että vielä joskus mulla on mopo jonka kahvoista tosiaan saa pitää kiinni, ko vääntää tupen nurin), sitte oliki vuosia taukoa.. Jonka jälkeen jonku aikaa ER-5lla tuli ajeltua, sitte 600 Fazer ja nyt kolmatta kautta allekirjotuksessa mainittu pappamopo. Nyt vasta alkaa tuntua siltä, että isompaa, massiivisempaa, vääntävämpää tonnista tekis mieli. Ja että sen pystyis suht luontevasti suittimaan mihin tahtoo!


Kyllä sitä persjalkasekki pystyy isoa mopoa hallitteen! Ei se pittuuesta ole kiinni ja kaikesta vähiten sukupuolesta. Pikkupoikina ajettiin monttupyörät rappusia vasten ku ei muuten uskaltanu pysähtyä. Ja seinän vierestä käyntiin.. Naisihmiset vaan tuntus olevan jotenki rationaalisempia "haluun osata tän perusjutun ekaks hyvin ja katotaan sit miten mopo naukasee" -ajattelulla. Jätkiä ku jututtaa niin kisakireiden kyykkyjen ja pompereitten jälkeen on vaihettu customit ku "sillä vanhalla lähti / meinas lähteä kortti / henki"..

Mutta hyvähän se on huuella omia puolueettomia näkökulmia

Korttia ajaessa varmaan hokaa onkose autokoulun peruspirra se millä haluaa lähteä ekalle kauelle vai joku muu. Sitte ko kortti on taskussa ni eiku liikkeeseen hypisteleen mikä tuntuis mukavammalta ja parit koeajot jne. Saattahan se oma tyyli löytyä vaikka Trumpan pikku Rocketista..! Kuka sen tietää..

Edittiä: Luinpa tuon lähtö viestin uudelleen.. Jos kokemusta on kevarista, vois jo vetää johtopäätöksen, että jonkulainen suunta on mielessä minkänäköstä mopoa haluais ohjastaa..? Pikku A:n ja 250set saa varmaan unohtaa. Tehoa on helppo hallita kaasukäellä, mutta jos sitä ei ole riittävästi, se käy nyppiin kyllä äkkiä! Pyörän hallinnan harjottelussa edelleen kannatan pystyjä nakuvehkeitä, joissa ranteen pelkkä ajattelu ei aiheuta kauheata naukasua. Tietenki jos itsetunto kestää joka paikassa kääntyvät päät "ku amatööri reenaa" ni toki toki! Ja risteyksiin sammutukset, ku kytkin puree hätäseen..

Äkkiä sitä kuitenki oppii!

 

[dadacafe]

Mun ensirakkauteni tuli kolmisen vuotta sitten, Hondan CBR. Kuusisatanen äffä.

Itselläni myös ensimmäisenä pyöränä 600cc Honda CBR RR.

Tehoa on riittävästi ja pyörä on keveydeltään helppo ja ketterä hallita, mutta tarjoaa kuitenkin haastetta vielä ainakin loppuelämän ajaksi.

Harkitsin itse myös aloittaessani ensin pienemmän pyörän ostamista mutta voin kertoa että nyt kyllä (parin kuukauden jälkeen) harmittaisi jos niin olisin päätynyt tekemään, niin syvästi rakastuneita nykyisen kanssa ollaan.

 

[WDW]

Ainut ohje jonka voin itse antaa on että kun olet löytänyt sen unelmapyöräsi niin koeaja se useampaan kertaan, jos mahdollista niin ainakin parisataa kilsaa alle ennenko teet ostopäätöstä.

Itse ostin 10v kortin ajamisen jälkeen ensimmäisen pyöräni(viime vuonna). Pyöräksi valitsin Honda Shadow 750:n kun ajattelin itseäni custom miehenä.

Ajaessani Tampereelta Turkuun kaatosateessa, hupparissa, farkuissa, kangaskengissä ja 15v vanhassa mopokypärässä olo oli sen verran märkä, kylmä ja kivulias muutenkin etten oikeen osannut eritellä mikä oli perseestä. Ei menny montaa päivää kun tajusin että pyörä ei vaan sovi mulle, murtunut häntäluu vaivasi ja 15min ajoa putkeen oli max.

Noh nyt on 900 Fireblade alla eikä kyllä harmita yhtään=) Olis vaan pitäny alunperin pitäny kokeilla eripyöriä ajankanssa eikä vaan silmät kiiluen hakea jotain tiettyä.

 

[julles]

mitä enemmän ajoasento muistuttaa polkupyörää niin sitä helpompi oppia oikea tekniikka pyörän käsittelyyn. Tämän jaon mukaan katuendurot ovat parhaita, peruspyörät kuten juuri ER5 yms. hyviä ja ääripäät customit/kyykyt hankalimpia

suunnilleen noin se menee. Ärräpyörässä ei stonga käänny paljoa (ja pienessäkin nurinmenossa voi isot, kalliit katteet käydä ikävän näköisiksi)... customin laiska ohjaus ei ehkä sekään ole helpoin heti ensialkuun, vaikka se ei vauhtiin päästyä enää olekaan haitta. Ongelmat kuitenkin yleisimmin ilmenee esim. parkkipaikoilla, ihan ryömintänopeuksissa. Tosin on katuenskoissakin monelle miinuspuolena istumakorkeus.

Pitkälle yli 200kg kuivapaino on myös parkkipaikkapyörittelyssä haaste, jollei peli ole vielä sataprosenttisesti lapasessa.

Tässä on asiaa.

 

[virkamies too]

Noi 250cc nelarit kannattaa ihan oikeasti unohtaa. Kukaan ei ole niihin tyytyväinen muutamaa kuukautta pidempään. Mielestäni turha hyssytellä ja asettaa itseään sukupuolen perusteella jotenkin vajaataitoisen ja vajaakanttisen asemaan, kun siihen ei ole mitään tarvetta.

Sitä paitsi on olemassa niin ällistyttävä optio kuin että *sitä pyörää VOI vaihtaa*! En itse alkuunkaan seuraa sellaista logiikkaa, että pyörävalinnassa olisi ikäänkuin ´aloitettava huipulta´ - siis aloittelijana! Minusta se kuulostaa pikemminkin täysin järjenvastaiselta. On se toki tärkeää myös, että hankkii sellaisen, mistä itse tykkää, mutta siinä kohti ei apuja oikein pysty antamaan, koska ihmisten mieltymykset ja pyörän käyttötarkoitus on niin erilaisia.

Tästä olen ilman muuta samaa mieltä, mutta se on valitettavasti taloudellinen kysymys. Pyörien läpi vaihtaminen tulee kalliimmaksi kuin suoraan sopivan hommaaminen, ja kaikilla ei ole siihen varaa. "Huipulla" olisi mielestäni esim kilokyykky tai se turbobusa, jota 600cc kyykyt tai nakut eivät mielestäni ihan vielä ole. Sen sijaan mukavan helposti ajettavia pyöriä joista ei lopu ominaisuudet.

Per's aukiselle kaikki on kallista; vanha asfalttiviidakon sanonta.

Alottaja ei paljon rahasta kirjoita, vaan kysyi sopivaa pyörää ja heti alkaa tulla neuvoja ISOISTA pyöristä ( -jatkeista ) pienelle neidolle?! Oikeesti aloittajan kannattaa mennä wima sivuille ja osallistua siellä asialliseen keskusteluun ilman pätemisentarve kirjoittelua.

Pyörää voi vaihtaa ja kannattaakin. Aloittelian OMA mielipidekin saattaa muuttua pyörän mallin, merkin ja muun mukaan kun ensin on päässyt "lajiin" sisään.
Ja aloittelijalle tervetuloa www.empy.fi jäseneksi

 

[Djinn]

Noi 250cc nelarit kannattaa ihan oikeasti unohtaa. Kukaan ei ole niihin tyytyväinen muutamaa kuukautta pidempään. Mielestäni turha hyssytellä ja asettaa itseään sukupuolen perusteella jotenkin vajaataitoisen ja vajaakanttisen asemaan, kun siihen ei ole mitään tarvetta.

Sitä paitsi on olemassa niin ällistyttävä optio kuin että *sitä pyörää VOI vaihtaa*! En itse alkuunkaan seuraa sellaista logiikkaa, että pyörävalinnassa olisi ikäänkuin ´aloitettava huipulta´ - siis aloittelijana! Minusta se kuulostaa pikemminkin täysin järjenvastaiselta. On se toki tärkeää myös, että hankkii sellaisen, mistä itse tykkää, mutta siinä kohti ei apuja oikein pysty antamaan, koska ihmisten mieltymykset ja pyörän käyttötarkoitus on niin erilaisia.

Tästä olen ilman muuta samaa mieltä, mutta se on valitettavasti taloudellinen kysymys. Pyörien läpi vaihtaminen tulee kalliimmaksi kuin suoraan sopivan hommaaminen, ja kaikilla ei ole siihen varaa. "Huipulla" olisi mielestäni esim kilokyykky tai se turbobusa, jota 600cc kyykyt tai nakut eivät mielestäni ihan vielä ole. Sen sijaan mukavan helposti ajettavia pyöriä joista ei lopu ominaisuudet.

Per's aukiselle kaikki on kallista; vanha asfalttiviidakon sanonta.

Alottaja ei paljon rahasta kirjoita, vaan kysyi sopivaa pyörää ja heti alkaa tulla neuvoja ISOISTA pyöristä ( -jatkeista ) pienelle neidolle?! Oikeesti aloittajan kannattaa mennä wima sivuille ja osallistua siellä asialliseen keskusteluun ilman pätemisentarve kirjoittelua.

Pyörää voi vaihtaa ja kannattaakin. Aloittelian OMA mielipidekin saattaa muuttua pyörän mallin, merkin ja muun mukaan kun ensin on päässyt "lajiin" sisään.
Ja aloittelijalle tervetuloa www.empy.fi jäseneksi

Mitä ihmeen pätemisen tarvetta tästä ketjusta oikein löytyy? Isoja pyöriä täällä tuskin kukaan suoranaisesti suosittelee. Kyllä tästä ketjusta löytyvät neuvot ovat lähinnä tasoa "Kokeile kaikkea, ja valitse se joka parhaalta tuntuu."

Itse lähinnä tuolla edellisellä viestilläni tarkoitin sitä, että sitä tehon määrää ei välttämättä tarvitse pitää minään rajaavana kriteerinä. Aloittelevalle kuskille tärkeämpänä näkisin painon sekä ajo-ominaisuudet - varsinkin hitaassa pyörityksessä. Kuutiotilavuuden ja/tai tehon rajaaminen alas oletusarvoisesti heti sillä varjolla, että pyörä "lähtee lapasesta" tuntuu ainakin omasta mielestäni jotenkin pirun teennäiseltä. Lähes hurskastelulta. Objektiivista totuutta kun ei meistä täällä nettifoorumilla kukaan osaa toisen puolesta suoraan kertoa.

Yhä oma mielipiteeni; Aja, kokeile ja valitse itsellesi sopivin. Jos se 250cc pikkupyörä tuntuu parhaalta ja omimmalta, ota se. Jos kuitenkin sydän sanoo koeajojen ja puntaroinnin jälkeen, että kilokikseri, turbobusa tai 14R on se parhaiten hanskaan sopiva.. Se on sitten se. Ei ne tehokkaammat vehkeetkään ole mitään tallissa asuvia, kuola roiskuen riehuvia petoja jotka ilman tiukkaa suitsimista karkaavat hytti pystyssä kolmeasataa ryteikköön. Niillä ajaa normaalisti siinä missä pienilläkin.

 

[sunshine]

Noi 250cc nelarit kannattaa ihan oikeasti unohtaa. Kukaan ei ole niihin tyytyväinen muutamaa kuukautta pidempään. Mielestäni turha hyssytellä ja asettaa itseään sukupuolen perusteella jotenkin vajaataitoisen ja vajaakanttisen asemaan, kun siihen ei ole mitään tarvetta.

Sitä paitsi on olemassa niin ällistyttävä optio kuin että *sitä pyörää VOI vaihtaa*! En itse alkuunkaan seuraa sellaista logiikkaa, että pyörävalinnassa olisi ikäänkuin ´aloitettava huipulta´ - siis aloittelijana! Minusta se kuulostaa pikemminkin täysin järjenvastaiselta. On se toki tärkeää myös, että hankkii sellaisen, mistä itse tykkää, mutta siinä kohti ei apuja oikein pysty antamaan, koska ihmisten mieltymykset ja pyörän käyttötarkoitus on niin erilaisia.

Tästä olen ilman muuta samaa mieltä, mutta se on valitettavasti taloudellinen kysymys. Pyörien läpi vaihtaminen tulee kalliimmaksi kuin suoraan sopivan hommaaminen, ja kaikilla ei ole siihen varaa. "Huipulla" olisi mielestäni esim kilokyykky tai se turbobusa, jota 600cc kyykyt tai nakut eivät mielestäni ihan vielä ole. Sen sijaan mukavan helposti ajettavia pyöriä joista ei lopu ominaisuudet.

Alottaja ei paljon rahasta kirjoita, vaan kysyi sopivaa pyörää ja heti alkaa tulla neuvoja ISOISTA pyöristä ( -jatkeista ) pienelle neidolle?! Oikeesti aloittajan kannattaa mennä wima sivuille ja osallistua siellä asialliseen keskusteluun ilman pätemisentarve kirjoittelua.

Aloittaja tais ihan itse kysyä GSX-R600:sta... sanoi myös olevansa pitkä ihminen, mutta sinulle hän ilmeisesti on automaattisesti pieni neitorukka joka on sillai vähän avuton ja heikko ja ei missään nimessä samalla tasolla muiden kanssa, kuten ei naiset yleensäkään? 600cc nykysportit ei ole ISOJA pyöriä, piste.

Kuten Djinn sanoi, tämä periprotestanttinen lagom-hurskastelu ja "ei makiaa mahan täydeltä, varsinkaan tytölle" -linja on kyllä niin

että oksat pois. Noh, aloittaja valitsee sen linjan mikä tuntuu omalta.

 

[tilt]

Komppaa muutamaa, jotka neuvovat konsultointia wima:n porukoiden kanssa (juttele myös kokemuksista ajovarusteista; mitä nainen tahtoo). Itsellä on kokemusta vaimon aloittamisesta:
- en alkuun tajunnut, että omaa aikuisena mopoilun aloittamista auttoivat huomattavasti oma menneisyys (ajetut kilsat) mopolla ja kevarilla
- ensipyörä GS500 oli hyvä ja sopiva
- eka "moka": halusin busan, joten ujutin oman GSX-F:n vaimolle GS500 paikalle
- F on ollut tottumattomalle liian painava nimenomaan paikoillaan/parkkipaikoilla käsitellessä (mm. keskituelle nostaminen on aika paha paikka).
- F:n katteet ovat saaneet pientä hittiä, joten katteeton GS500 oli siinäkin suhteen parempi
- Nyt vaimo haluaisi esim. GSX-R600 (kyykyistä ei luovu, mutta keveyttä kaipaa); täytyy hommata viimeistään ensi kesäksi.

En osaa sanoa mikä on parasta, mutta ainakin itsestä oli kiva omistaa ekaksi hieman lussumpi mopo, jotta saa kiksejä myös siitä, kun saa haaveilla vaihdosta. Kun ajelin vaimon GS500:lla, niin totesin, että vauhdin hurmaan pääsee silläkin, mutta eukon kipinä on muutaman kerran melkein jo sammunut GSX-F:ää parkkipaikoilla hikipäässä ja kaatamista peläten punnertaessa.

Kun sitten on kortti taskussa ja oma mopo alla, niin muiden motoristien mukaan ajeluille. Yksinkin on kiva ajella, mutta muiden kanssa usein kivempaa (ainakin taukokahveilla). Lisäksi ajeluporukoissa on aina muitakin aloittelijoita, joten näkee jossain vaiheessa paremmin oman kehittymisenkin. Lisäksi aloittelijan itsetuntoa hivelee nähdä kokeneidenkin ajelevan vilkkku päällä, kaatavan mopoja parkkiksilla, sammuttavan koneita yms. Ei siis ole täydellisiä ajajia.

 

[Mikael Hakim]

- ensipyörä GS500 oli hyvä ja sopiva

Samaa mieltä tuosta GS500:sta, minulla oli aikoinaan pari kesää tuollainen, näppärä, ketterä, luotettava ja helppo ajettava. Ei liikaa tehoa ensipyöräksi ja ajamisen iloon pääsee mukavasti. Itsellä pituutta n185 ja ainakin tuolloin mahduin hyvin ajamaan.
Kannattaa vertailla rauhassa ja muistaa että tunteella näiden valinta loppukädessä monesti tulee tehtyä.