Geeäsäxähvä
New member
Tänään 18.45 tiellä numero 25 (Hanko-Hyvinkää-Porvoo) jossain Haimoon risteyksen ja Rajamäen risteyksen välissä. Metsäkauris tjsp hirveä pienempi sorkkaeläin pomppii keskellä tietä.
Liinat kiinni ja väistö tien sivuun. Takarengas piirsi aika pitkän viivan. Etujarrukin teki töitä ihan hyvällä teholla. Ei olisi varmaan ollut fataali törmäys, siinä vaiheessa kun suhahdin elukasta ohi vauhtia oli enää ehkä 40-50 kmh. Mopoa ja kuskia olisi silti epäilemättä päästy paikkailemaan. Mielessä kävi, että mitä jos se olisi ollut auto tai vaikka se hirvi.
Muutama autokin siinä hässäkässä oli, yksi muistaakseni mun perässä. Sanon muistaakseni, sillä en oikein enää pysty muistamaan tarkalleen mitä tapahtui. Sen verran äkkiä kaikkia tapahtui. Kaikki onnistuvat jarruttamaan ja väistämään, bambi loikki takaisin metsään.
Jatkoin matkaa hiljakseen, mutta päätin sitten pysähtyä hetkeksi vetämään henkeä ja rauhoittumaan. Kotimatka sujuikin sitten aika rauhallista vauhtia.
Jos tuosta jotain positiivista hakee, se on se, että mitään ei käynyt ja se, että olen monta kertaa miettinyt, miten toimin tuollaisessa tilanteessa. Nyt meni hyvin, jarrutus ja väistö onnistui. Toivottavasti niin on jatkossakin, meinaan ettei ollut pelkkää tuuria matkassa. Taidan mennä jollekin EAK- tai vastaavalle kurssille, olen tosin miettinyt sellaista muutenkin.
Sen huomasin, että jos kohdalle sattuu, mitään ei ehdi tekemään. Tuokin oli harmaa eläin vasten harmaata asvalttia, aika vaikea huomata.
Olkaa varovaisia siellä pimeillä teillä! Nyt niitä öttiäisiä liikkuu.
Liinat kiinni ja väistö tien sivuun. Takarengas piirsi aika pitkän viivan. Etujarrukin teki töitä ihan hyvällä teholla. Ei olisi varmaan ollut fataali törmäys, siinä vaiheessa kun suhahdin elukasta ohi vauhtia oli enää ehkä 40-50 kmh. Mopoa ja kuskia olisi silti epäilemättä päästy paikkailemaan. Mielessä kävi, että mitä jos se olisi ollut auto tai vaikka se hirvi.
Muutama autokin siinä hässäkässä oli, yksi muistaakseni mun perässä. Sanon muistaakseni, sillä en oikein enää pysty muistamaan tarkalleen mitä tapahtui. Sen verran äkkiä kaikkia tapahtui. Kaikki onnistuvat jarruttamaan ja väistämään, bambi loikki takaisin metsään.
Jatkoin matkaa hiljakseen, mutta päätin sitten pysähtyä hetkeksi vetämään henkeä ja rauhoittumaan. Kotimatka sujuikin sitten aika rauhallista vauhtia.
Jos tuosta jotain positiivista hakee, se on se, että mitään ei käynyt ja se, että olen monta kertaa miettinyt, miten toimin tuollaisessa tilanteessa. Nyt meni hyvin, jarrutus ja väistö onnistui. Toivottavasti niin on jatkossakin, meinaan ettei ollut pelkkää tuuria matkassa. Taidan mennä jollekin EAK- tai vastaavalle kurssille, olen tosin miettinyt sellaista muutenkin.
Sen huomasin, että jos kohdalle sattuu, mitään ei ehdi tekemään. Tuokin oli harmaa eläin vasten harmaata asvalttia, aika vaikea huomata.
Olkaa varovaisia siellä pimeillä teillä! Nyt niitä öttiäisiä liikkuu.
