Aamu oli alkanut nautinnollisesti. Illan ja yön pehmeä kiihkeys leijui raukeana lakanoiden yllä. Vielä kerran hellyys ja rajuus sekoittuivat, ja reiden hehkuva iho hioutui käden karheutta vasten.
Auringon päiväksi voimistuva kajo maalasi kylpyhuoneen kaakelit kullalla. Lämmin vesi juoksi paksuina noroina pitkin kehoa. Mies sulki silmänsä ja antoi veden kohinan pyyhkiä mielen puhtaaksi.
"Hyvää elämää. Hyvää... Dolce vita." Mies toisteli sanoja kuin mantraa puoliääneen askeltaen kivipuutarhan halki. Kosteaksi jääneiden hiusten haihtuva viileys sekoittui tyveneen lämpöön.
Sisäkassi solahti laukkuun ja vetoketju liukui pehmeästi kaulalle saakka. Mies työnsi kevyellä liikkeellä moottoripyörän keskituelta. Moottori heräsi hanakasti käyntiin. Öljyn notkistuessa käynti tasaantui, pyörä vetäytyi kuin valpas eläin odottamaan lähtöä. Hetkeksi ympäröivä maailma pysähtyi. Sekunnit kuin valuivat ohi, odottamatta mutta silti kaiken antaen. Mies painoi kypärän kasvo-osan alas. Pyörä liukui ajotielle, portille, maailmaan.
Sydänalassa tuntui pakahduttava onnen tunne. Tie jatkui taivaanrantaan; taivaanrannan taakse ja tulevaan.
Illalla, auringon jo painuessa puiden taakse, mies pyyhkäisi potkurilogon päältä olemattoman pölyn. Pyörä sai odottaa huomiseen. Nyt kädessä lämpesi syvän kellanruskea calvados. Riimihärkä saisi pian arvoistansa seuraa. Terassin laseista heijastui takassa palavan koivun loimotus.
"Elämää... Elämisen arvoista elämää."
Auringon päiväksi voimistuva kajo maalasi kylpyhuoneen kaakelit kullalla. Lämmin vesi juoksi paksuina noroina pitkin kehoa. Mies sulki silmänsä ja antoi veden kohinan pyyhkiä mielen puhtaaksi.
"Hyvää elämää. Hyvää... Dolce vita." Mies toisteli sanoja kuin mantraa puoliääneen askeltaen kivipuutarhan halki. Kosteaksi jääneiden hiusten haihtuva viileys sekoittui tyveneen lämpöön.
Sisäkassi solahti laukkuun ja vetoketju liukui pehmeästi kaulalle saakka. Mies työnsi kevyellä liikkeellä moottoripyörän keskituelta. Moottori heräsi hanakasti käyntiin. Öljyn notkistuessa käynti tasaantui, pyörä vetäytyi kuin valpas eläin odottamaan lähtöä. Hetkeksi ympäröivä maailma pysähtyi. Sekunnit kuin valuivat ohi, odottamatta mutta silti kaiken antaen. Mies painoi kypärän kasvo-osan alas. Pyörä liukui ajotielle, portille, maailmaan.
Sydänalassa tuntui pakahduttava onnen tunne. Tie jatkui taivaanrantaan; taivaanrannan taakse ja tulevaan.
Illalla, auringon jo painuessa puiden taakse, mies pyyhkäisi potkurilogon päältä olemattoman pölyn. Pyörä sai odottaa huomiseen. Nyt kädessä lämpesi syvän kellanruskea calvados. Riimihärkä saisi pian arvoistansa seuraa. Terassin laseista heijastui takassa palavan koivun loimotus.
"Elämää... Elämisen arvoista elämää."