Näin juuri. Kyllähän venyvä laajan kierrosalueen moottori on kiva. Pienet yksipyttyiset kiertävät luonnostaan nekin. Isommissa sitten laitetaan lisää sylintereitä.
Halutaan 660 kuutioinen 80hv yksimukinen. Noille tehoille sen pitää kiertää vähintään 10000 -> männän keskinopeus karkaa lapasesta -> lyhennetään iskua -> isonnetaan mäntää -> madalletaan ja kevennetään mäntää, että paino ei karkaa -> madalletaan palotilaa, että puristukset säilyvät -> alkaa tulla ongelmia seoksen palorintaman nopeuden ja kylmän pinta-alan vs tilavuuden suhteen ->hyötysuhde kärsii ja päästöt karkaavat, katti poltaa hiilivedyt ja janoinen kone ei haittaa. Tarvitaan isot venttiilit, joiden kanssa tulee ongelmia pysyä kyydissä kierroksilla. Puhumattakaan tärinöistä, laitetaan kaksi tasapainoakselia. Mekaaniset rasitukset ongelmana alakerrassa. Älyttömän iso ja matala mäntä keikkuu ja halkeaa aikanaan, kun pitäähän sitä kierrättää jne.
Eli kun yksimukisella aletaan venyttää fysiikan lakeja, alkaa erilaisia ongelmia tulla. Toki huolellisella suunnittelulla ja hyvillä materiaaleilla jne. voidaan äärirajoja vähän venyttää. Hinta toki nousee, kestävyys kärsii, mutta tuskin tuo Tuksu mikään budjettimalli ja kansankulkine onkaan.
Toisen sylinterin lisäämällä tuo kiertäisi 11000, tehoa lähtisi 100hv ja se pysyisi paremmin nipussa. Ducatilla tuli jo rajat vastaan viimeisen V2 Panigalen kanssa. Ratkaisu olikin laittaa V4.
Kotarilla on vissiin vastaava projekti menossa, eli 80hv 690 mallisto. Sanoisin, että ei järkeä ja kerjäävät vain ikävyyksiä. Tuo meikän 690 kiertää 8000 ja siinä ehkä 70hv pakoputkiviritteisenä. Vääntää hyvin keskialueella, mutta vain tärisee alhaalla. Uudempi malli kiertää tonnin enemmän, mutta keskialeen vääntö heikompi. Nyt aikovat vielä ylävireisempää tehdä.
