Kävi sitten eilisellä ajoreissulla niin, että pyörästä loppui bensa. Olin kehä I:llä bussipysäkillä. Onni onnettumuudessa oli se, että lähimmälle huoltoasemalle ei ollut kuin muutama kilometri matkaa, joten lähdin hakemaan bensaa ja kanisteria. Ehdin muutaman askeleen ottaa kun ohi ajava naisautoilija pysähtyi ja tarjosi kyytiä bensa-asemalle. Vastasin myöntävästi tarjoukseen ja pian olinkin jo bensa-aseman pihassa. Ystävällisesti nainen tarjoutui vielä heittämään minut takaisin pyöräni luokse, mutta tästä kieltäydyin, minusta tuntui etten halunnut enempää olla vaivaksi.
Sain ostettua kanisterissa viisi litraa bensaa ja kävelin takaisin pyöräni luokse. Kaadoin bensan säiliöön ja yritin käynnistää pyörääni uudestaan, mutta tässä vaiheessa starttimoottori vain naksutti eikä suostunut pyörimään. Akku lopussa ajattelin ja jäin istumaan bussipysäkille. Soittelin puhelimella eri ihmisiä läpi ja sain kuulla, että menisi muutama tovi, ennenkuin joku pystyisi tulemaan hakemaan. Siinä vaiheessa taivaalta satoi räntää.
Siinä pysäkillä istuessani eräs miesautoilija pysähtyi kohdalleni ja kertoi ajaneensa kertaalleen ohi, mutta koska hänellä oli vapaapäivä eikä kiire mihinkään, oli kääntänyt auton ympäri ja ajatellut tulla kysymään jos voisi jotenkin auttaa. No itse ajattelin siinä vaiheessa palauttaa kanisterin takaisin huoltoasemalle ja hypätä seuraavaan bussiin joka veisi minut takaisin ihmisten ilmoille. Eli sain kyydin huoltoasemalle. Istuessani autossa puhelimeni soi ja sain tietää että eräs tuttavani tulisi hinaamaan pyörääni. Niinpä päästyäni huoltoasemalle kiitin kyyditsijääni kyydistä, palautin kanisterin ja kävelin takaisin pyörälleni.
Vähän aikaa istuttuani viereeni pysähtyi jälleen auto, jossa oli eräs tuttavani entinen työntekijä. Hän sanoi kuulleensa tuttavaltani tilanteestani ja koska hänen muutenkin piti tavata tuttavani oli hän ajattellut sen käyvän yksinkertaisemmin siten, että hän tuli luokseni. Ulkona satoi edelleen räntää joten oli ihan mukavaa päästä odottelemaan lämpimään autoon. Noin puolen tunnin päästä tuttavani saapui paikalle ja vähän aikaa yhdessä pähkäiltyämme pyörää hinasimme sen huoltoasemalle. Sieltä saimme lainaksi käynnistyskaapelit ja pyörä saatiin taas käyntiin.
No koska huoltoasemalta ei ole kuin viiden kilometrin matka määränpäähäni, johon alunperinkin olin menossa, ajattelin että pääsisin pyörälläni sinne asti ilman tankkausta, olinhan juuri laittanut pyörääni viisi litraa kanisterilla. No kuinkas ollakkaan Kehä I:sen ja tuusulantien risteyksessä pyörästäni loppui taas bensa. Matkaa seuraavalle huoltoasemalle oli vajaa kilometri. No eikun työntämään. Sain työnnettyä pyörän melkein perille, edessä oli enää muutaman metrin ylämäki itse huoltoaseman pihaan. Työnnettyäni pyörää ihan tarpeeksi sen päivän aikana, ja koska olen niin lyhyt ja pyörä painaa 200 kg, en jaksanut työntää enää tuota mäkeä ylös. Samassa paikalle tuli kaksi miestä, jotka sanoivat huomanneensa minut työntämässä pyörää ja tarjoutuivat avuksi auttamaan loppumatkan kanssa. Kiitollisena otin avun vastaan ja pääsin tankkaamaan pyörääni.
Tai no en päässyt, koska siinä vaiheessa huomasin ettei minulla ollut yhtään rahaa, mutta ei syytä huoleen. Pyörä parkkiin, kävin hakemassa rahaa, takaisin pyörälle ja sitten kotiin.
Että tälläistä. Mulle jäi ainakin positiivinen kuva ihmisten auttamisen halusta. Asiat olisivat voineet mennä huonomminkin
BTW ilmeisesti ongelmat johtuivat häiriöstä polttoaineen syötössä, eli jostain syystä kun iskee varatankin päälle niin kone ei suostu ottamaan bensaa. Toinen asia mikä ihmetyttää on se, että kun tankkasin pyörän täyteen tankkiin meni ainoastaan 10,5 litraa vaikka tankin koko on 17 litraa. Olisiko yksi mahdollisuus että tankissa on vettä? Eihän siitä ole kuin vasta viikko kun hain pyörän talvisäilytyksestä.
Sain ostettua kanisterissa viisi litraa bensaa ja kävelin takaisin pyöräni luokse. Kaadoin bensan säiliöön ja yritin käynnistää pyörääni uudestaan, mutta tässä vaiheessa starttimoottori vain naksutti eikä suostunut pyörimään. Akku lopussa ajattelin ja jäin istumaan bussipysäkille. Soittelin puhelimella eri ihmisiä läpi ja sain kuulla, että menisi muutama tovi, ennenkuin joku pystyisi tulemaan hakemaan. Siinä vaiheessa taivaalta satoi räntää.
Siinä pysäkillä istuessani eräs miesautoilija pysähtyi kohdalleni ja kertoi ajaneensa kertaalleen ohi, mutta koska hänellä oli vapaapäivä eikä kiire mihinkään, oli kääntänyt auton ympäri ja ajatellut tulla kysymään jos voisi jotenkin auttaa. No itse ajattelin siinä vaiheessa palauttaa kanisterin takaisin huoltoasemalle ja hypätä seuraavaan bussiin joka veisi minut takaisin ihmisten ilmoille. Eli sain kyydin huoltoasemalle. Istuessani autossa puhelimeni soi ja sain tietää että eräs tuttavani tulisi hinaamaan pyörääni. Niinpä päästyäni huoltoasemalle kiitin kyyditsijääni kyydistä, palautin kanisterin ja kävelin takaisin pyörälleni.
Vähän aikaa istuttuani viereeni pysähtyi jälleen auto, jossa oli eräs tuttavani entinen työntekijä. Hän sanoi kuulleensa tuttavaltani tilanteestani ja koska hänen muutenkin piti tavata tuttavani oli hän ajattellut sen käyvän yksinkertaisemmin siten, että hän tuli luokseni. Ulkona satoi edelleen räntää joten oli ihan mukavaa päästä odottelemaan lämpimään autoon. Noin puolen tunnin päästä tuttavani saapui paikalle ja vähän aikaa yhdessä pähkäiltyämme pyörää hinasimme sen huoltoasemalle. Sieltä saimme lainaksi käynnistyskaapelit ja pyörä saatiin taas käyntiin.
No koska huoltoasemalta ei ole kuin viiden kilometrin matka määränpäähäni, johon alunperinkin olin menossa, ajattelin että pääsisin pyörälläni sinne asti ilman tankkausta, olinhan juuri laittanut pyörääni viisi litraa kanisterilla. No kuinkas ollakkaan Kehä I:sen ja tuusulantien risteyksessä pyörästäni loppui taas bensa. Matkaa seuraavalle huoltoasemalle oli vajaa kilometri. No eikun työntämään. Sain työnnettyä pyörän melkein perille, edessä oli enää muutaman metrin ylämäki itse huoltoaseman pihaan. Työnnettyäni pyörää ihan tarpeeksi sen päivän aikana, ja koska olen niin lyhyt ja pyörä painaa 200 kg, en jaksanut työntää enää tuota mäkeä ylös. Samassa paikalle tuli kaksi miestä, jotka sanoivat huomanneensa minut työntämässä pyörää ja tarjoutuivat avuksi auttamaan loppumatkan kanssa. Kiitollisena otin avun vastaan ja pääsin tankkaamaan pyörääni.
Tai no en päässyt, koska siinä vaiheessa huomasin ettei minulla ollut yhtään rahaa, mutta ei syytä huoleen. Pyörä parkkiin, kävin hakemassa rahaa, takaisin pyörälle ja sitten kotiin.
Että tälläistä. Mulle jäi ainakin positiivinen kuva ihmisten auttamisen halusta. Asiat olisivat voineet mennä huonomminkin
BTW ilmeisesti ongelmat johtuivat häiriöstä polttoaineen syötössä, eli jostain syystä kun iskee varatankin päälle niin kone ei suostu ottamaan bensaa. Toinen asia mikä ihmetyttää on se, että kun tankkasin pyörän täyteen tankkiin meni ainoastaan 10,5 litraa vaikka tankin koko on 17 litraa. Olisiko yksi mahdollisuus että tankissa on vettä? Eihän siitä ole kuin vasta viikko kun hain pyörän talvisäilytyksestä.
