Pitää varmaan jättää isommat väylät väliin ruuhka-aikana kun kaikenmaailman pässejä on liikenteessä... Eilen eräs kultaisella mondeolla ajava herra yritti liiskata mut kaiteen ja mondeonsa väliin. En ymmärrä mistä herra veti herneet nenään sillä mielestäni ajoin ihan normaalisti. Tapahtuma sarja sai ilmeisesti alkunsa Merituulentien valoista. Tulin p-tapiolasta päin Pohjantietä Merituulentien valoihin ja oikealla kaistalla oli about 5 autoa ja vasen oli tyhjä, joten valitsin vasemman kaistan. No siinä sitten seisoskelin valoissa ja ihailin kaunista ilmaa, tietämättäni että viereisellä kaistalla kotilossa istuva herra yrittää tappaa minut hetken päästä. No valot vaihtui ja tein rivakan kiihdytyksen viiteenkymppiin ja vaihdoin oikealle kaistalle, koska tiesin edessä olevan tietyömää. Rajoitus vaihtui kolmeenkymppiin joten moottorijarrutin vähän alle kolmeenkymppiin, koska tiesin ettei siitä tietyömaasta selviä pyörällä kolmea kymppiä ajellen. No mondeo oli ehtinyt kiihdyttää varmaan kuuteenkymppiin ja liimautui perääni suorittaessani moottorijarrutusta, no tietyö alkoi ja siinä oli koroke, joten jarrutin vähän ja mondeokuski meinasi ajaa perääni ja tööttäsi. Pyörittelin päätäni. No tietyö loppui ja edessä oli länkkärin liittymä, mondeo hinasi edelleen perässä. Länkkäri aukesi, väänsin kahvasta ja saavutettuani 90km/h pistin kutosen silmään ja siirryin vasemmalle kaistalle, koska keskimmäinen vetää yleensä vähän huonommin matinkylän liittymään menijöiden takia. En sitten enää sitä mondeota ajatellut, kun näytti jäävän kuppailemaan sinne liittymään. Ajelin vasempaa kaistaa siinä jonossa, kun mondeo ilmestyy oikenpuoleiselta kaistalta keskimmäiselle kaistalle ja siitä suoraan ilman vilkkua päälleni... Ei voinut olla näkemättä minua, koska näki varmasti että siiryin vasemmalle kaistalle... Ei muuta kun jarrua ja väistöä vasemmalle ja kas olinkin reunaviivan päällä. Sydän hakkas niin perkeleesti, oikee kaista oli tyhjä, joten siirryin mondeon viereen näyttämään kansainvälisiä käsimerkkejä, herra istui arskat päässä ilmekkään värähtämättä. Teki mieli lähteä seuraamaan, mutta en uskaltanut... Kotona en uskaltanut vaimolle edes kertoa, kun ei varmaan päästäisi pyörän päälle. Herra ei varmaan tullut ajatelleeksi, että mulkkuna motoristina saisin rekisterinumeron perusteella kotiosoitteenkin tietoon ja käydä vaikka kahvilla. Mutta reiluna kaverina minulle riittää täällä purnaaminen... Tosin kyllä otin nimen ja osoitteen selville, jotta osaa vältellä niitä kulmia missä herra asuu...
tulipas vuodatettua, helpotti...
tulipas vuodatettua, helpotti...
