vihreä
New member
PYÖRÄN TARINA SAKSASTA SUOMEEN (MUTKAN KAUTTA)
Nyt kun on vihdoin pyörä kotona, niin ajattelin kertoa oman kokemukseni pyörän ostamisesta Saksan maalta. Tarina on täyttä totta ja aiheutti muutaman kerran kainaloiden
kostumisen ja syketason nousun kuntourheilijalle ennen kokemattomalle tasolle.
Kesällä 2003 alkoi vakaasti tuntua, että seuraavana kesänä olisi saatava uusi pyörä alle.
Tunteesta kypsyi päätös, kun syksyllä sain vanhan pyöräni kaupaksi ja myynnistä saatu raha alkoi polttamaan taskun pohjaa. Mielessäni oli jo pidemmän aikaan ollut Triumph Speed Triple ja päätin, että tuo on se minun tuleva pyöräni. Senttejä ynnätessä totesin, että hankintaan voidaan käyttää n. 8.000 €.. Eipä tuolla rahalla Suomesta mitään Speed Tripleä saa. Päätin kokeilla omatuontia Saksasta.
Lokakuun lopussa aloin tutkimaan Saksan markkinoita ja totesin, että budjettini mahdollistaa pyörän vuosimallia -99 tai -00. Tuon ikäisten pyyntihinnat liikkuivat 5.500-6.500 €:n tuntumassa. Lähestyin sähköpostin välityksellä myyjiä ja pyysin laittamaan tietoja ja kuvia pyöristä. Yllätyksekseni lähes kaikki vastasivat. Kuvien ja tietojen perustella päädyin tekemään kunnolla kauppaa vuoden -99 vihreästä Triplestä.
Myyjänä oli valtuutettu Triumph-diileri, jonka ilmoittama lopullinen talvihinta sopi minulle ja vielä kun lupasivat järjestää kuljetusliikkeen hoitamaan kuljetuksen Suomeen kohtuullisella 250 €:n hinnalla, ilmoitin kaupan syntyneen. Sovimme, että maksan pyörän ennakkoon, kun saan heiltä kaupasta sopimuspaperin, kopion rekisteriotteesta ja laskun.
Tuo postilähetys seikkaili matkalla reilun viikon, koska yrittäjän sisko oli kirjoittanut nimeni ja osoitteeni sen verran persoonallisella käsialalla kuoreen, etten minäkään omaa osoitettani siitä tunnistanut. Kuoren sisällä oli sovitut paperit, joten maksoin illalla laskun. Sovitun mukaisesti heidän piti ilmoittaa, kun rahat ovat heillä ja lähettää alkuperäiset paperit postitse sekä aloittaa kuljetuksen järjestäminen seuraavana keskiviikkona rahan saapumisesta. Maksusta oli kulunut viisi pankkipäivää eikä mitään kuulunut, laiton e-mailin aiheesta. Ei vastausta kyselyyni. Syke nousee. Seuraavana päivänä soitin heille ja englanniksi kommunikoiva omistajan sisko sanoi palanneensa juuri parin päivän lomalta, jonka vuoksi ei ollut aikaisemmin vastannut. Rahat ovat heillä ja hän laittaa paperit tulemaan heti ja pyörä laitetaan tulemaan seuraavan viikon keskiviikkona. Pyysin laittamaan nimeni ja osoitteeni selvemmin kuoreen tällä kertaa. Tuosta neljä työpäivää ja minulle saapui kirjattuna kirjeenä alkuperäiset paperit.
Seuraavan viikon keskiviikkona he ilmoittivat, että nyt on kuljetusliike käynyt hakemassa pyörän ja se on työpaikallani seuraavalla viikolla, mahdollisesti keskiviikkona. Yes, viikon päästä sitä sitten näkee mitä sitä oikein tuli ostettua. Viikon päästä keskiviikkona ei tietoa pyörästä. Laitoin sähköpostia, että mistä kuljetusta voi tiedustella. Ei mitään vastausta. Syke nousee. Päätin odottaa perjantaihin asti ja laitoin uudelleen tiedustelun, ei vastausta. Soitin heille iltapäivällä. Numeron ilmoitetaan olevan tilapäisesti pois käytöstä.
Syke nousee, syke nousee. Maanantaina soitin heti aamusta kun liikkeen pitäisi aueta. Omistaja vastaa ja sanoo kuljetusliikkeen ilmoittaneen kuljetuksen kestävän n.10 päivää ja he selvittävät missä toimitus menee. Lupasi siskonsa hoitavan asian, kun hän saapuu. Iltapäivästä ei kuulu mitään. Soitan uudestaan, siskoa ei ole näkynyt koko päivänä, mutta asia hoituu kyllä. Eipä kuulu maanantaina ja tiistaina mitään. Syke nousee. Päätin, että jos asiasta ei saa keskiviikkona mitään tietoa, niin sitten pyydetään ystävältä (juristi/entinen suomensaksalainen) konsultaatiota.
Keskiviikko aamuna sain kuitenkin käteeni suomalaisen huolintaliikkeen faksin tavaran saapumisesta. Yes, vihdoinkin pyörä on saapunut. Soitin huolitsijalle, että milloin toimittavat laatikon. Huolitsija lupaa palata asiaan. Vajaa tunti meni ja iso puulaatikko saapui pihaan. Trukilla nostettiin laatikko lavalta alas ja kävin innoissani laatikon kimppuun. Kansi auki ja mitä vittua. Syke NOUSEE. Laatikossa on kaiken näköistä LVI-tavaraa. Onneksi mukana oli kaksi kaveria töistä rauhoittamassa tilannetta. Tarkastimme laatikon ja osoitetarrassa komeili lähettäjänä saksalainen koneenrakennuspaja ja vastaanottajana pesulayritys kaupungista, mistä pyöräni piti tulla. Kansi kiinni ja soitto huolitsijalle. Nyt heiltä löytyi paperi missä kerrotaan, että ovat saksan päässä laittaneet väärän laatikon matkaan. Se minun laatikkoni on vielä Saksassa. Toimitus luvattiin seuraavaksi viikoksi eli vielä ennen joulua on mahdollista saada pyörä. Kävivät noutamassa sitten väärän laatikon pois seuraavana aamuna. Noudon jälkeen saan vastauksen myyjältä, että pyörä on Suomessa ja kehottavat tiedustelemaan pyörää huolintaliikkeestä . Vastaan kohteliaasti ettei näin ole ja ilmoitan tapahtumien kulun. Myyjän hitaaseen vastaamiseenkin taisi myös löytyä syy, tekivät muuton uuteen toimitilaan.
Joulua edeltävällä viikolla keskiviikkona, kun mitään ei kuulunut, soitin taas huolintafirmaan ja kysyin tuleeko pyörä vielä ennen joulua kuten luvattu.
No eipä tule sanoi rouva ja seuraavallakin viikolla ei toimitus ole täysin varma. En jaksanut edes nostaa meteliä asiasta.
Maanantaina 27.12. faksista pukkaa tavaran saapumisilmoitus. No nytkö se pyörä sitten
vihdoinkin tulee ja asian paremmaksi vakuudeksi kello kahden pintaan kurvaa
kuorma-auto pihaan ja lavalla seisoo puulaatikko Triumphin merkit kyljessä. Tämä sen on pakko olla. Laatikko alas ja purku hommiin. Laatikosta paljastuu todella hyvin kiinnitetty ja todella siisti Speed Triple. Pyörä lämpimään ja hetken päästä moottori herätetään henkiin. Moottori pyöriin hyvin ja kaikki toimiin. Nyt on olo pollea, ostos
näyttää olevan todella onnistunut. Keväällä sitten nähdään taas yksi Triumph lisää
Suomen kesää sulostuttamassa.
Minun tapaukseni oli hyvin vaiheikas ostotapahtuma ja aikaa siihen meni kaupan sopimisesta pyörän toimitukseen reilut 6 viikkoa. Jossain vaiheessa kävi jo mielessä, että niinköhän rahat hävisivät Saksan maalle parempiin tarpeisiin. Toivottavasti rekisteröinti ei osoittaudu yhtä vaiherikkaaksi tapahtumaksi. Budjetissa on vielä rahaa rekisteröintiin ja veroihin 2.000 €, joten ei ihan taida budjetti pitää mutta melkein.
Terveisin
vihreä
Nyt kun on vihdoin pyörä kotona, niin ajattelin kertoa oman kokemukseni pyörän ostamisesta Saksan maalta. Tarina on täyttä totta ja aiheutti muutaman kerran kainaloiden
kostumisen ja syketason nousun kuntourheilijalle ennen kokemattomalle tasolle.
Kesällä 2003 alkoi vakaasti tuntua, että seuraavana kesänä olisi saatava uusi pyörä alle.
Tunteesta kypsyi päätös, kun syksyllä sain vanhan pyöräni kaupaksi ja myynnistä saatu raha alkoi polttamaan taskun pohjaa. Mielessäni oli jo pidemmän aikaan ollut Triumph Speed Triple ja päätin, että tuo on se minun tuleva pyöräni. Senttejä ynnätessä totesin, että hankintaan voidaan käyttää n. 8.000 €.. Eipä tuolla rahalla Suomesta mitään Speed Tripleä saa. Päätin kokeilla omatuontia Saksasta.
Lokakuun lopussa aloin tutkimaan Saksan markkinoita ja totesin, että budjettini mahdollistaa pyörän vuosimallia -99 tai -00. Tuon ikäisten pyyntihinnat liikkuivat 5.500-6.500 €:n tuntumassa. Lähestyin sähköpostin välityksellä myyjiä ja pyysin laittamaan tietoja ja kuvia pyöristä. Yllätyksekseni lähes kaikki vastasivat. Kuvien ja tietojen perustella päädyin tekemään kunnolla kauppaa vuoden -99 vihreästä Triplestä.
Myyjänä oli valtuutettu Triumph-diileri, jonka ilmoittama lopullinen talvihinta sopi minulle ja vielä kun lupasivat järjestää kuljetusliikkeen hoitamaan kuljetuksen Suomeen kohtuullisella 250 €:n hinnalla, ilmoitin kaupan syntyneen. Sovimme, että maksan pyörän ennakkoon, kun saan heiltä kaupasta sopimuspaperin, kopion rekisteriotteesta ja laskun.
Tuo postilähetys seikkaili matkalla reilun viikon, koska yrittäjän sisko oli kirjoittanut nimeni ja osoitteeni sen verran persoonallisella käsialalla kuoreen, etten minäkään omaa osoitettani siitä tunnistanut. Kuoren sisällä oli sovitut paperit, joten maksoin illalla laskun. Sovitun mukaisesti heidän piti ilmoittaa, kun rahat ovat heillä ja lähettää alkuperäiset paperit postitse sekä aloittaa kuljetuksen järjestäminen seuraavana keskiviikkona rahan saapumisesta. Maksusta oli kulunut viisi pankkipäivää eikä mitään kuulunut, laiton e-mailin aiheesta. Ei vastausta kyselyyni. Syke nousee. Seuraavana päivänä soitin heille ja englanniksi kommunikoiva omistajan sisko sanoi palanneensa juuri parin päivän lomalta, jonka vuoksi ei ollut aikaisemmin vastannut. Rahat ovat heillä ja hän laittaa paperit tulemaan heti ja pyörä laitetaan tulemaan seuraavan viikon keskiviikkona. Pyysin laittamaan nimeni ja osoitteeni selvemmin kuoreen tällä kertaa. Tuosta neljä työpäivää ja minulle saapui kirjattuna kirjeenä alkuperäiset paperit.
Seuraavan viikon keskiviikkona he ilmoittivat, että nyt on kuljetusliike käynyt hakemassa pyörän ja se on työpaikallani seuraavalla viikolla, mahdollisesti keskiviikkona. Yes, viikon päästä sitä sitten näkee mitä sitä oikein tuli ostettua. Viikon päästä keskiviikkona ei tietoa pyörästä. Laitoin sähköpostia, että mistä kuljetusta voi tiedustella. Ei mitään vastausta. Syke nousee. Päätin odottaa perjantaihin asti ja laitoin uudelleen tiedustelun, ei vastausta. Soitin heille iltapäivällä. Numeron ilmoitetaan olevan tilapäisesti pois käytöstä.
Syke nousee, syke nousee. Maanantaina soitin heti aamusta kun liikkeen pitäisi aueta. Omistaja vastaa ja sanoo kuljetusliikkeen ilmoittaneen kuljetuksen kestävän n.10 päivää ja he selvittävät missä toimitus menee. Lupasi siskonsa hoitavan asian, kun hän saapuu. Iltapäivästä ei kuulu mitään. Soitan uudestaan, siskoa ei ole näkynyt koko päivänä, mutta asia hoituu kyllä. Eipä kuulu maanantaina ja tiistaina mitään. Syke nousee. Päätin, että jos asiasta ei saa keskiviikkona mitään tietoa, niin sitten pyydetään ystävältä (juristi/entinen suomensaksalainen) konsultaatiota.
Keskiviikko aamuna sain kuitenkin käteeni suomalaisen huolintaliikkeen faksin tavaran saapumisesta. Yes, vihdoinkin pyörä on saapunut. Soitin huolitsijalle, että milloin toimittavat laatikon. Huolitsija lupaa palata asiaan. Vajaa tunti meni ja iso puulaatikko saapui pihaan. Trukilla nostettiin laatikko lavalta alas ja kävin innoissani laatikon kimppuun. Kansi auki ja mitä vittua. Syke NOUSEE. Laatikossa on kaiken näköistä LVI-tavaraa. Onneksi mukana oli kaksi kaveria töistä rauhoittamassa tilannetta. Tarkastimme laatikon ja osoitetarrassa komeili lähettäjänä saksalainen koneenrakennuspaja ja vastaanottajana pesulayritys kaupungista, mistä pyöräni piti tulla. Kansi kiinni ja soitto huolitsijalle. Nyt heiltä löytyi paperi missä kerrotaan, että ovat saksan päässä laittaneet väärän laatikon matkaan. Se minun laatikkoni on vielä Saksassa. Toimitus luvattiin seuraavaksi viikoksi eli vielä ennen joulua on mahdollista saada pyörä. Kävivät noutamassa sitten väärän laatikon pois seuraavana aamuna. Noudon jälkeen saan vastauksen myyjältä, että pyörä on Suomessa ja kehottavat tiedustelemaan pyörää huolintaliikkeestä . Vastaan kohteliaasti ettei näin ole ja ilmoitan tapahtumien kulun. Myyjän hitaaseen vastaamiseenkin taisi myös löytyä syy, tekivät muuton uuteen toimitilaan.
Joulua edeltävällä viikolla keskiviikkona, kun mitään ei kuulunut, soitin taas huolintafirmaan ja kysyin tuleeko pyörä vielä ennen joulua kuten luvattu.
No eipä tule sanoi rouva ja seuraavallakin viikolla ei toimitus ole täysin varma. En jaksanut edes nostaa meteliä asiasta.
Maanantaina 27.12. faksista pukkaa tavaran saapumisilmoitus. No nytkö se pyörä sitten
vihdoinkin tulee ja asian paremmaksi vakuudeksi kello kahden pintaan kurvaa
kuorma-auto pihaan ja lavalla seisoo puulaatikko Triumphin merkit kyljessä. Tämä sen on pakko olla. Laatikko alas ja purku hommiin. Laatikosta paljastuu todella hyvin kiinnitetty ja todella siisti Speed Triple. Pyörä lämpimään ja hetken päästä moottori herätetään henkiin. Moottori pyöriin hyvin ja kaikki toimiin. Nyt on olo pollea, ostos
näyttää olevan todella onnistunut. Keväällä sitten nähdään taas yksi Triumph lisää
Suomen kesää sulostuttamassa.
Minun tapaukseni oli hyvin vaiheikas ostotapahtuma ja aikaa siihen meni kaupan sopimisesta pyörän toimitukseen reilut 6 viikkoa. Jossain vaiheessa kävi jo mielessä, että niinköhän rahat hävisivät Saksan maalle parempiin tarpeisiin. Toivottavasti rekisteröinti ei osoittaudu yhtä vaiherikkaaksi tapahtumaksi. Budjetissa on vielä rahaa rekisteröintiin ja veroihin 2.000 €, joten ei ihan taida budjetti pitää mutta melkein.
Terveisin
vihreä
