Moi.
Sorateitä ei tarvitse karttaa. Melkoisen mukavasti ainakin Virago 535 kulki niillä. Tutustuin sillä sorateihin ympäristön syrjäkylissä. Kun taito karttui, ajelin myös marjareissuilla metsäteitä, työkoneiden uria, maakaasuputken linjoja jne. Siellä tapasin kerran enduromiehiä, jotka huuli pyöreänä ihmettelivät komeasti kiiltelevää kustomia korvessa. Homma onnistuu, mutta tarkkaavaisuutta tarvitaan. Ajotyylin pitää olla kuin ratsailla eli sorassa heilahduksiin sopeutuva ja kuopissa sysäksiä keventävä. Matala istuinkorkeus ja painopiste auttavat mukavasti pyörän hallintaa. Nousuihin vääntöä on melko vähän, kaasua on käytettävä rohkeasti. Toisaalta vauhtia ei voi juurikaan pitää löysähkön jousituksen ja matalahkon maavaran vuoksi. Kustomin renkaat sopivat asfaltille, sorassa takarenkaan keskelläkin saisi olla kunnon uritus. En kaatunut eikä pöyrä saanut näkyviä naarmuja, joskus kyllä putket kilahtelivat lentävistä kivistä. Niin mukavaa se kaikki oli, että valitsin seuraavan pyörän samoihin tarkoituksiin. Nyt tämä uusi "sorateiden kustomi" on TDM ja marjassa on jo taas käyty.