Höpinöitä omista liikennetilanteista

[Koris]

Ajokausi on jo pitkällä, ja niin on mokalistakin. Parit jaarittelut:


TUIJOTUS. ETEEN KÄÄNTYVÄT.

Tuttu paikka, kaupungissa. Etuoikealla huoltoasema, ekoista liikennevaloista kun lähtee ripeästi, niin ehtii seuraavista valoista kirkkaasti vihreällä.

Kiihdytys, katse seuraavissa liikennevaloissa, vasemmassa silmäkulmassa vilahtaa jotain. Ajan vihreistä valoista ja snaijaan: vastaan tuli henkilöauto, joka oli kääntymässä vasemmalle huoltoaseman pihaan.

Jenkeissä (jossa liikenneolosuhteet ovat aika erilaiset) pidetään motoristin suurimpana riskinä törmätä vastakkaisesta suunnasta tulevaan, vasemmalle (eli prätkäilijän eteen) kääntyvään henkilöautoon.

Tuossa omassa tilanteessani ei mitään tapahtunut, koska se kotilo ei tullut eteen. Mutta itse olin tilanteesta ulkona kuin lumiukko, koska katsoin vain niitä liikennevaloja.

Täytyis ehkä jatkossa kattella vähän muutakin liikennettä, ainakin niitä vastaantulijoita - sillä silmällä.



VILKUN NÄKYMÄTTÖMYYS.

Kaupungissa, upea auringonpaiste. Etsin parkkipaikkaa, vilkutan oikealle, hidastan ja pysäytän kadun sivuun, rinnakkaisparkkiin pysäköityjen henkilöautojen viereen.

Takaa tulee henkilöauto, pysähtyy taakseni. Vilkutan aikani, auto ei lähde mihinkään, peruuttelen sitten kotiloiden väliin poikittaisparkkiin.

Seuraavana päivänä tulee ahaa-elämys. Heti testaamaan. Taas on kirkas auringonpaiste ja kokeilen omalla pihalla: vaikka tiedän vilkun olevan päällä, niin tässä auringonpaisteessa (ja prätkä sopivasti aurinkoon nähden) en näe vilkutusta. En vaikka kuinka tuijotan. Ja vilkut on ihan vakiot, alkuperäiset.

Vaikka periaatteessa olen tiennyt, etten voi luottaa muiden tielläliikkujien näkevän suuntamerkkejäni, niin en ollut tajunnut tietyissä olosuhteissa niiden näkemisen olevan täysin mahdotonta.



TAKASEKTORIN VAIKEUDESTA.

Jos suunta suoraan eteenpäin on kello 12, niin pysyminen selvillä tapahtumista takasektorissa - sektorisuunnat kello 16-20 - on ollut vaikeata meikäläiselle.

Peileistä näen välillä jotain, jos kääntelen kyynärpäitä sisäänpäin - jostain syystä vasemmalta puolelta paremmin. Myös valoihin pysähtyminen vähän vinottain jeesaa peileistä kuikuilua.

Päätä kääntelemällä näen jotain epämääräistä takaviistosta, kuitenkin huonoimmillaan vain jotain hahmotusta. Ja vaikka kuinka yritän olla selvillä takasektorista, niin aina välillä jotain yllättävää tapahtuu...


Viime joulukuussa kiihdyttelin liikennevaloista oikeaa kaistaa (ihan vain etuillakseni), vaihdoin vasemmalle kaistalle joka johtaa sillalle, katsoin kummastakin peilistä ettei ketään ollut takana (ne valoista lähteneet k*tilot olivat jääneet reippaasti) ja rauhassa ajelin pienen ylinopeuden ja noin 300 metrin etumatkan turvin.

Kaista tulee puolen kilsan jälkeen kolmikaistaiselle sillalle vasemmanpuoleisimpana, joten rauhallisena köröttelijänä meinasin tietty välittömästi vaihtaa kaistaa siihen keskimmäiselle: vilkku päälle, vilkaisu takaoikealle ja mitä vittua, ei kolahtanut.

Joku vartijaliikkeen pikkuetuvetokaara oli siinä aivan takana - kiireellisempänä kuin minä - enkä ollut huomannut sitä ollenkaan.

En siis syytä tuota vartijaa ollenkaan - oli ihan ns. oma moka - mutta tuossa tilanteessa luotin vain johonkin "kyllähän mä nyt katsoin joskus pari sekkaa sitten noi takana tulevat kanssaliikkujat" -tunteeseen.

(Vartija tuli taakseni joko pyörätietä pitkin tai ajaen kiellettyä ajosuuntaa vasten, eli oli kiireissään oikaissut).



NÄYTTÄMISEN HALUSTA.

Kaksi kaistaa samaan suuntaan ja teini-iän ylittänyt pikku-Fiat ajelee vähän epävarman oloisesti. Tarkkailen hetken tilannetta, kiirettä ei ole ja ohi en oikein uskalla mennä.

Ja eikös se vaihda kaistaa eteen. Jarrutan vähän varuiksi, vilkaisen olkapääni yli ja heitän ohi ns. vauhdikkaasti vapautuneen kaistan kautta. Pitkiäkin ehdin väläytellä, mielenosoituksellisesti.

Kuluu puoli minuuttia, ja pieni ääni takaraivossani alkaa kyselemään: "Ikää oli? Ja temppu tuotti kuinka suurta tyydytystä? Ja tuliko se kaistanvaihdon vaatima tyhjä tila tsekattua kuinka huolellisesti? Ja miksi siitä piti päästä ohi? Vaaralliset kuskit on helpompi klaarata olemalla itse takasektorissa...".

No, ehkä ensi kerralla otan vähän iisimmin. Ehkä.



KEHÄ YKKÖSELLÄ AJAMISESTA.

Mitään vaaratilannetta ei ole vielä kohdalleni tuolla kuuluisalla tiellä tullut. Väylähän on Helsingin vilkkaimpia, kaksi kaistaa vähintään suuntaansa, ei kuitenkaan ole motari. Rajoitukset 60/70/80, tappajakaiteet keskellä suurimmalta osalta.

Vältän tuota väylää, lähinnä kaiteiden takia. Mutta usein on kuitenkin tuota ajettava, jos jonnekin oikeasti on menossa ruuhka-aikaan.

Oma kuvitelmani turvallisimmasta ajotyylistä Kehä Ykkösellä on:
- aina vasemmanpuoleisin kaista. (Vähiten tunkijoita liittymistä.)
- kaistalla yleensä keskikohdasta vähän oikealle. (Jos pitää väistää, niin voi väistää edelläolevaa kummallekin puolelle. Oikeanpuoleinen ajoneuvo näkee paremmin, kun olen lähempänä. Tätä kaistakohtaa olen pohtinut paljon, enkä oikein tiedä, mikä olisi hyvä, näin se tuntuu parhaalta.)
- riittävä etäisyys edessä ajavaan.
- ajonopeus täsmälleen se, mitä vasemmanpuoleisin kaista vetää. (Jos tulee sakot, tulkoot. Siinä ei tukkeena viitsi olla, eikä se harakiriohitusten takia turvallista olisikaan.)
- ajonopeus mahdollisimman tasaiseksi, mutta kuitenkin edessäolevia tapahtumia ennakoivaksi. Prätkällä näen hyvin eteen ja pystyn vähtämään kaistan "pumppausliikettä". Yleensä takana ajavakin hiffaa sen, ja mitä tasaisemmin takana olevat liikkuvat, sitä vähemmän minua uhkaa vastaanottaa peräänajo.
- jos joku tosiurpo tulee hanuriin kiinni, niin teen tilaa oikealle kaistalle ja samoin tein takaisin vasemmalle ja perään. Hullut on parempi pitää edessä kuin takana. Helpompi kontrolloida.


HYVÄKSYTTÄVÄSTÄ RISKITASOSTA TINKIMISESTÄ. AJOSTA SUMUISESSA TIHKUSADESÄÄSSÄ.

Joskus keli ja näkyvyys menee vähän huonoksi. Ja joskus todella huonoksi. Mitä pitäisi tuolloin tehdä?

Mennä kahville? Hotelliin yöksi? Ajaa riittävän hiljaa ja pelätä takaa tulevia?

Nyt syyskuussa oli kotiin vain sata kilsaa jäljellä, kun sumu ja tihkusade alkoi. Kakkostie oli alla, ihanine pikipaikkauksineen ja lukuisine tietöineen. Takaa tuli auto selvästi lujempaa, annoin tilaa ja vilkutin oikealle. Kotilo meni ohitse, veti avomoottorivenettä trailerilla. Lähdin seuraamaan idealla, että jos vene alkaa pomppimaan hillittömästi, vedän liinat kiinni.

Tiestä en nähnyt mitään, useimmiten en myöskään tielinjasta. Kotilo ajoi suurin piirtein rajoitusten mukaan, mitä nyt niitä kylttejä huomasin. Noin 30 - 40 km/h ajoin lujempaa kuin olisin tyhjällä tiellä uskaltanut. Jos kakkosnelonen tiellä olisi ollut, niin siinähän olisi ollut.

Noin 50 kilsan jälkeen Turun motari vihdoin tuli. Jäin vain pohtimaan, kuinka tyhmä olin ollut tuossa sumuisessa tihkusateessa. Vieläkin pohdin sitä, kuinka tyhmää se oli?
Vähän tyhmää? Ihan tyhmää? Vai niissä olosuhteissa ihan fiksua?


MARGINAALEISTA. OMASTA IDIOOTTIMAISUUDESTA. SUOLANKÄYTÖSTÄ.

Tänäkin syksynä olen ällistellyt sitä, kuinka hyvin Z6 pitää myös sateella. Sopivalla kaasunkäytöllä keulaa saa "kevennettyä". Paitsi nyt kun ajoin Kehä Ykköselle, tulin liittymästä ja ambulanssi tuli nätisti eteen, annoin tilaa ja kiihdytin kakkosvaihteella noin 60 km/h nopeudesta kohtuu rivakasti. Seitsemänkympin nopeudessa takapää lähti heittelehtimään.

Tuurilla tilanne oli ohi sekunnissa - onnellisesti. Pitäisi nyt opetella, että viikon suolattu väylä ei ole parissa plussa-asteessa niin pitävä kuin vain sateinen asfaltti.

Milloinka sitä oppisi rajoittamaan räppäämisen vain ideaaliolosuhteisiin?

 

[Juicci]

Tilanne joka sattui toissa keväänä.

Olin ajelemassa vanhempien luokse äitienpäivälounaalle. Valtatiellä Urjalan paikkeilla ajoin kohti Turkua.

Tien oikeaa laitaa polki kaksi polkupyöräilijää, he polkivat aivan rauhallisesti ja vakaan oloisesti eteenpäin. Vastaan oli tulossa henkilöauto, jonka takana oli hieman letkaa. Matkaa pyöräilijöihin oli vielä muutama kymmenen metriä, kun siirryin keskiviivan tuntumaan.
Kaikki näytti sujuvan niinkuin yleensä vastaavanlaisissa tilanteissa.

Yht'äkkiä ensimmäinen polkypyöräilijä käänsi tiukasta vasemmalla, jarrutin nopeasti molemmat pyörät lukossa, vapautin jarrut ja tein tiukan vastaohjauksen kiertääkseni oikealta. Sain juuri ja juuri väistettyä ja polkupyöräilijä sujahti vastaan tulevan auton nokan edestä metsään. Tässä vaiheessa syke oli melkein 210 ja kädet tärisi. Tyttöystävä takana oli katsellut maisemia, eikä ollut liioin varautunut moiseen väistöön. Polkupyörän takarenkaan ja moottoripyörän väliin ei olisi mahtunut hesarin sunnuntaipainosta paksumpaa aviisia.

Alueella oli 100km/h nopeusrajoitus ja nopeutta oli ehkä hieman alle 100, tässä kohdassa ei ollut liioin liittymää vasemmalle kuin oikeallekkaan.

Sen jälkeen olenkin varonut tosi paljon polkupyöräilijöitä ja laskenut aina nopeutta ohitustilanteessa.

Joten kyllä tästäkin tilanteesta jäi jotain takaraivoon.

 

[HHjul]

Tässä aikas paha juttu joka sattui vasta kortin saaneelle autoilijalle eli minulle keväällä 1988 (!)

Kaunis, aurinkoinen kesäpäivä. Seurasin kaverini Volvo Amazonia omalla punaisella Kuplallani. Tulimme risteykseen jossa kärkikolmio, kaverini painoi suoraan yli ja minä perässä. Nopeutta n. 30 km/h. Toki vilkaisin vauhdissa että ketään ei tule ja...

PAM!

Seuraava muistikuva on kun istun autossani puoliksi liikenteenjakajan päällä ja olo on melkoisen sekava. Oikea sivuikkuna on rikki. Auton sisällä on lasinsiruja. Niskaa särkee.

Nousen ulos autosta ja hieron kipeää niskaani. Mitä ihmettä tapahtui?

Tilanne valkenee minulle melko nopeasti kun huomaan oikeaan etukulmaan vaurioituneen, puoliksi liikenteenjakajan päällä lojuvan Kuplani vieressä makaavan enduro-bemarin jossa on eturengas sökö, etupää solmussa ja kyydissä olleet tavarat levällään pitkin risteystä.

Ojasta kömpii mustaan nahkaan sonnustautunut motoristi joka kiroilee saksaksi. Poliisi tulee paikalle.

Myös edellä mennyt kaverini on paikalla. Sanon poliisille, etten nähnyt moottoripyörää. Hetkeä ennen risteyksen ylittänyt ystäväni kertoo samaa. Tie on motoristin tulosuuntaan suora, peltoaukealla, rajoitus 80 km/h.

Motoristi jäi risteystä vauhdilla ylittäessäni riittävästi Kuplan A-tolpan katveeseen niin etten nähnyt pyörää. Törmäsimme keskellä risteystä ja pyörämies veti kunnon ilmalennon Kuplan nokkapellin yli pehmeään ojanpenkkaan. Hän oli liikkeellä yksin eikä saanut naarmuakaan. Onneksi. Nordkappin matka vaan keskeytyi ikävällä tavalla.

Autoilijana otin tapauksesta todella opikseni. Koko juttu oli kova paikka juuri kortin saaneelle nuorelle miehelle, ainoa todella iso lohtu oli se että kukaan ei loukkaantunut.

Nyt osat ovat vaihtuneet. Olen itse ajelemassa kesäisin tien päällä moottoripyörällä (bokseri-Bemarilla minäkin) ja joka kerta kun lähden pyörällä liikenteeseen niin muistan tämän todella pelottavan tapauksen antaman opetuksen.

ELI:

Hyvät motoristiystävät:

AJAKAA PYÖRILLÄNNE AINA NIINKUIN OLISITTE TÄYSIN NÄKYMÄTTÖMIÄ MUILLE TIELLÄLIIKKUJILLE!!!

Ja yrittäkää lisätä omaa havaittavuuttanne liikenteessä, älkää tahallanne vähentäkö sitä esim. ajamalla ylinopeutta.
 
Koska tien päällä on aina joku, joka ei jostakin syystä havainnoi riittävästi muuta liikennettä.

 

[Koris]

PARKKIPAIKAT. REFLEKSIT JA ETUJARRU.

Eilen meinasi kopsahtaa, silleen ihan pienesti. Rautakaupan parkkipaikalla kotilo oikaisi ruutujen yli - ja joko ei viitsinyt katsoa tai oletti ajoväylän olevan yksisuuntainen - niin kovasti yritti tunkea pohjelihaksesta läpi. Ehdin kuitenkin alta pois.

Vaikka korpesikin se, etten ajanut tarpeeksi hiljaa (ajoin hiljaa, mutten matelunopeutta), niin jäin synkistelemään etujarrurefleksiäni: vaikka kiihdyttäminen oli oikea ratkaisu, niin sen puoli sekuntia ennen kuin aivot toimi, tuli puristettua etujarrua aika voimalla.

Perusrefleksinä tuo "etujarru lähes lukkoon" ei ole ollenkaan hyvä.

Itsetutkiskelun paikka, ja ehkä muutakin voisin mietiskellä - kai sitä nykyisin alkaa olla vaarallisimmillaan prätkäkuskina: kuvittelen jo jonkin verran osaavani tätä hommaa.

 

[SamiN]

PARKKIPAIKAT.

isojen markettien parkkipaikoilla saa tosiaan olla tarkkana.
(paikka: kyläkauppa ideapark.)

eilen sattui yhdellä läpiajolla kaksi tilannetta: ensin tuuppas auto oikealta puolen parkkikselta tien yli vasemmalle parkkikselle eikä pää kääntynyt astettakaan. ohi meni ja varaakin jäi!
tästä 100m eteenpäin rouva pikkukinnerinsä kanssa on kääntymässä oikean puolen parkkikselta eteen. tässäkin jäi homma puolitiehen kun sattu rouva stummppaan koneen just ku olin tulossa hollille. ei kääntynyt pää tälläkään.

kolmas huomio on nämä vasemmalta vastaantulevien kaistalle koukkaavat.

tuolla pystyis helposti vähintään yhdet katteet maksattamaan viikossa

ja se opetushan tietty oli että pään pitää pyöriä hyrränä ja sormien olla valmiina etujarrulla. lisäksi kun on hereillä niin nämä ajatuksissaan kurvailijat oppii kyllä erottamaan ja ennakoimaan.

 

[panu..]

Viime viikolla pornaisiin mennessä, paikassa jossa 80km/h muuttuu 60km/h alueeksi on heti oikealle kääntyvä risteys. Sieltä tulevalla mopoilijapojulla oli kolmio, eli väistämisvelvollisuus. Mulla vauhtia 80km/h ja sillä pojulla ainakin sen 50km/h kun tuli siihen risteykseen. Poju arvioi mun vauhdin väärin ( niinku nyt olettaa saattaa, sillä olihan se 60km/h aluetta) ja tuli eteen. Huomas ettei kerkee alta ja tumppas mopedin keskelle mun kaistaa. Äkkijärrutus, etunen ja takanen kävi lukossa ja väistö. Pulssi oliki sit sen 200 ku kylän shellille kahville menin.
Mitä opin: ?
Tuskin en mitään. Sillä mä tiedän tuon riskin kun mennään ylinopeutta ja tiedän kaikkia risteyksiin tulevia ja olevia varoa.

 

[Hannu59]

Tien oikeaa laitaa polki kaksi polkupyöräilijää, he polkivat aivan rauhallisesti ja vakaan oloisesti eteenpäin. Vastaan oli tulossa henkilöauto, jonka takana oli hieman letkaa. Matkaa pyöräilijöihin oli vielä muutama kymmenen metriä, kun siirryin keskiviivan tuntumaan.
Kaikki näytti sujuvan niinkuin yleensä vastaavanlaisissa tilanteissa.

Yht'äkkiä ensimmäinen polkypyöräilijä käänsi tiukasta vasemmalla...

Täältä tulee joka ainoalle pyöräilijälle äänimerkki jos häntä ohitettaessa on käytettävissä vasemmalla puolella pyörän mentävä risteys.

Ei sellainen vaativa TÖÖÖÖT! jolla säikytellään muissa maailmoissa vaeltavia, vaan 500 ms mittainen Blip! joka saadaan aikaan liipaisemalla tööttinappia peukulla. Ei säikäytä ketään, mutta varoittaa lähestyvästä moposta joka kulkee ääneti kuin hiiri plyysimatolla.

 

[RvN]

Tänään ruokiksella kotiin päin ajellessa, vasemmalta kolmion takaa auto hakee risteyksen ylitys paikkaa.
Itse olin kääntymässä autoilijan suuntaan, kuski tuijottaa suoraan minua kohti, tai siltä ainakin näytti.

Ja sillä perkeleen hetkellä, kun lähden kääntymään, niin tämä sankari alkaa tuuppaamaan sitä Volvon nokkaa risteykseen. Käännyn ja yritän samalla väistää ettei Volvo tuuppaa mua takaisin risteykseen.

Noin metri ennen osumaa, kuski huomaa minut, onneksi. Painaa jarrun pohjaan ja jotain sadattelua sieltä näytti minun perään tulevan.

Opetus: Uskoin ihan liikaa siihen, että katsekontakti tarkoittaa sitä että minut myös huomataan.
Onneksi taas selvittiin säikähdyksellä.

 

[s1mppa]

Tämä tapahtui 28 päivä maanantaina kotkassa.. olin tulossa santalahden leirintä-alueelta pois päin tarkoituksena mennä kotiin syömään. Ajelin siis kaikessa rauhassa ja nautin hyvästä kelistä. kaikki paikalliset tietää että siinä alamäessä on aika huono näkyvyys niiden "pomppujen" takia ja tiedän sen nyt itsekin. ollessani siinä alamäen puolivälissä eteen ilmestyy jostain auto ja vaistomaisesti teen paniikkijarrutuksen ja etunen menee lukkoon. sain kuitenkin väistettyä auton. sen jälkeen maisema alkaa vilistä silmissä. pitkä liuku asfaltilla päättyy yllättävän siististi ojaan josta läheisen talon asukkaat tulivat sitten minua herättelemään. tästä eteenpäin kaikki onkin aika sekavaa.. hyvät ajovarusteet ja ennenkaikkea erillinen selkäsuoja pelastivat minut jopa halvaantumiselta. onnettomuudesta siis ainoana seurauksena murtunut peukalo ja kolmatta päivää jatkuva päänsärky. muistan tästä kaikesta itse hyvin vähän, siksi sinä paikalle pysähtynyt motoristi keltaisella (ehkä) ducatilla ottaisitko yhteyttä vaikka YV:llä.

 

[axo68]

Tapahtui viime kesänä Pirkkala-Lempäälä-Säijä-Pirkkala -reitillä. Ajeltiin vaimokkeen kanssa pientä iltalenkkiä. Multisillassa vihreä norsunpaska (Ford Ka) tuuppaa oikealta kolmion takaa eteen. Täys paniikkijarrutus, ei tilaa väistää muualle kuin lepikkoon. Onneks sain pyörän pysähtymään ennen auton kylkeä. Kypärät kolahti aika lujaa yhteen. Autossa oli kaks mummoa, jotka ei huomanneet mua, vaikka olin jo metrin päässä kyljestä ja painoin torvea. Tai ainakaan päät ei kääntyny mihinkään. Samalla lenkillä ennen Säijää tuuppaa traktori metsästä tielle. Onneks se huomas mut, eikä peittänyt kuin puoli kaistaa. Siitäkin selvittiin kypärien kolahduksella ja väistöliikkeellä.

Sillä lenkillä opin, että autoihin kannattaa aina suhtautua niin, että ne ei mopoa näe. Ja mutkatiellä voi seuraavan mutkan takana olla tiellä mitä vaan.

 

[kivipaa]

Tapahtui tänään...
Pieni tärinä päällä vieläkin, mutta pari olutta niin alkaa helpottamaa.

- Ajelin pakettiauton perässä teollisuusalueella, ja hieman liian lähellä myönnetään. Paku laittoi vilkun asiallisesti oikealle ja alkoi kääntymään. Minä ajattelin sitten hieman kaartaa vasemman kautta ohi siitä pakusta ja aloitin jo hieman kiihdyttelemään. Mutta mistä hitosta TUO tuohon ilmestyi??? Samasta risteyksestä olikin kääntymässä oikealta kolmion takaa henkilöauto vasemmalle joka ei ollut huomannut minua sen enempää kuin minä sitä autoakaan. No sain onneksi vedettyä jarrun, nimen omaan vain sen etujarrun, pohjaan ja takarengas metrinverran ilmassa autoa kohti. onneksi pysähtyi ennen auton etukulmaa, ei tosin paljon jäänyt varaa. Kyllä säväytti ja oppi taas että ei pidä arvailla. Mieluummin katsoo toisenkin kerran enne kun lähtee moista koppiautoa ohittamaan.

 

[wunderunde]

Tapahtuipa Vt3:lla Parkanon lähellä kolmisen kesää sitten;
Kolme ajoneuvoa n satanen lasissa Tampereen suuntaan, Eskortti, Landcruiser ja Jammu. Ekkerin kuski päättääkin kääntyä vasemmalle ( sahan piha-alueelle) aika lyhyellä varoajalla ts vilkku + jarrutus. Tuleekin rekka vastaan ja ekkerikuski päättää odottaa rekan. Ajelen aika liki Landcruiserin takapuskuria ja ilman sen kummempia ajattelen sivuuttaa Ekkerin ( joka käytännössä stoppaa keskiviivan tuntumaan) lantikan imussa.

Mutta maasturikuski ei ilmeisesti usko mahtuvansa ekkerin ohi oikealta ja iskeekin jarrut kiinni. Vastakkaisella kaistalla Scania, keskellä tietä Eskortti, oikeassa laidassa Landcruiser

Oli varmaan mielenkiintoisen näköinen jarrutustapahtuma, ehjänä selvittiin, kiitos kuuluu hyville jarrupaloille, kunnossa & säädöissä olevalle keulalle ja Metzeler Z6:lle josta ei pito loppunut kriittisellä hetkellä...siinä oli tasan yksi yritys selvittää tilanne

Tuon enempää ei voi olla itseaiheutettu riski

 

[mico]

Vanhatie Ulvila - Nakkila välillä muutama viikko sitten...alueella 60 rajoitus ajoin lievä 80, kun puskasta (oikealta, kääntymässä minua vasten kaistani yli) kaksi skootteria kaksi päällä pysähtymättä eteen..., joista ensimmäinen ehti hyvin alta pois. Ensimmäisen kuski viittoi toiselle, kun olin jo kohdalla ja todella lähellä oli...syke tuhat ja takapyörä ilmassa jarrutuksessa ja pyörä lähti vispaamaan...siitä kun selvisi...olin j*****ta vihanen....  

 

[Ropaaja]

Aloitin mopoilun vasta toukokuun alussa ja kaikki liikennetilanteet kakspyöräsellä on uusia.

(Kotilolla ajoa takana jo vuosia)

Se että kaxpyöränen muuttuu näkymättömäksi kun se lähtee liikenteeseen on ihme juttu mutta työkaveri antoi hyvän vihjeen mulle.

Eli , kun lähestyy risteystä jossa muuta liikennettä ( kääntyjiä vastaantulijoita ym.) niin kannattaa pikkuisen "kiemurrella" edestakaisin ( juu juu , ei tietty pidä liioitella

) niin muut huomaavat helpommin ja osaavat varautua mopoilijaan.

Tässä auttaa vielä huomattavasti jos se ajovalo on päällä , mutta yleensäkin hieman "oudosti" liikkuva ajoneuvo kiinnittää muiden huomion ihan alitajuisesti ja se salaperäinen näkymättömyysviitta raottuu

Tätä ohjetta olen yksin ajaessa koittanut noudattaa.
Oletan että se on minua auttanut.

Ainakaan risteyksissä ei ( vielä ) ole mitään tapahtunut...

 

[Koris]

KATVEESEEN JOUTUMISESTA. TILANNENOPEUDESTA.

Ajelin nelikaistaista tietä (kaiteet keskialueella) kaupungissa (Vuosaaren sillan yli, varsinainen tapahtumaristeys oli juuri ennen Kolumbusta oleva risteys). Vaihdoin vasemmalle kaistalle vähän ennen kuin nopeusrajoitus tippuu 60 -->50.

Vaihdoin kaistaa kahdesta syystä: risteyksissä on turvallisempaa ajaa vasenta kaistaa, ja olin jatkamassa kahden risteyksen jälkeen suoraan, oikea kaista ei johtanut sinne minne olin menossa.

Takanani oli ollut iso harmaa paku, joka oli ajanut sitä samaa vajaa 80 mittarissa 60-alueella. Hidasti kuten minäkin 50-alueen alkaessa , oltiin jo eri kaistoilla tuossa vaiheessa, mutta sitten lähti vähän oudosti kiihdyttämään - sikäli oudosti, että sen piti kääntyä oikealle seuraavasta risteyksestä.

Harmaa paku oli edessäni noin 15 - 20 metriä, ja sen oli pakko kääntyä oikealle. Sinnehän se kääntyikin vauhdikkaasti, mutta varmuuden vuoksi hiljensin nopeuteni noin 45:een, koska paku peitti näkyvyyteni oikealta kolmion takaa tuleviin täydellisesti. Ja oli koko ajan peittänyt.

Kuin elokuvissa: farmaritaksi tulee oikealta kolmion takaa ja pysähtyy suoraan eteeni kaistalleni kurkkimaan kaiteen yli hänen oikealtaan tulevia eli minun vastaantulijoita. Voi pyhä sylvi kuinka vitun dorka kuski.

Jarrutin aika täysillä pysähdyksiin - en muistanut yhtään seurata takasektoria, josko sieltä joku olisi tulossa torppaamaan meikäläistä peräosastoon - ja pysähdyin pari metriä ennen taksikuskin ovea. Varaa olisi ollut vähän nopeamminkin pysähtyä, mutta ei tarvinnut.

Tuossa hässäkässä en löytänyt (taaskaan) tööttiä, joten odotin keskisormi pystyssä, kunnes taksisuhari katsoi vihdoin - kaistalleni poikittain pysäköidystä kulkupelistään - suuntaani. Näytin rytmikkäillä käsiliikkeillä, minne juuri tuolla hetkellä olisin halunnut tunkea oikean käteni. Mikä jälkikäteen ajatellen oli vähän noloa, keskivertoheterona en oikeasti olisi halunnut tuota tehdä (turpaan olisin kyllä halunnut lyödä).

Kuski lähti vähän nolon oloisena tiehensä ja jatkoin matkaani. Kaikki hyvin siis.

Mitä opin? Ehkä sen, että katveiden kyttääminen on ihan kannattavaa puuhaa, ja että nopeusrajoitukset ja järkevät tilannenopeudet ovat kaksi täysin erillistä asiaa. Myös tuo takasektorin seuraaminen oli - jälleen kerran - hakusessa, teoriassa olisin voinut ainakin yrittää väistää taksia oikealta, jos joku olisi ajanut ihan takagummissani kiinni.

Radio Jerevan päättää tältä erää tähän.

 

[Koris]

TILANNENOPEUS. ASUNTOKADUT. KANTAKAUPUNKI YLEENSÄKIN.

Kaveria moikkaamaan, kantakaupungin alueella. Aurinko paistaa, hyvä fiilis, ja tyhjä katu edessä. Katkeamaton autorivistö parkkeerattuna kummallakin puolella, eli hyvä paikka vähän kiihdyttää.

Paitsi musta seatti änkeää eteen sieltä autorivistön välistä. Pihahan siinä oli, enkä ollut tajunnut ollenkaan.

Vedin paniikissa (kun olin enempi kiihdyttämässä kuin jarruttelemassa, niin asento oli vähän etukeno, ja massan kannalta nimenomaan tuossa vatsan seutuvilta) elämäni ekat endot. Takapyörän ollessa yli metrissä järki sanoi: "hellitä nyt hetkeksi", ja löysäsin sekunnin murto-osaksi. Paniikkijarrutus jatkui heti, kun takapyörä kosketti asfalttia - ja sain pysäytettyä 60 cm ennen etuvetopaskaa.


Mitä tästä opin?

1. 30 alueella ei kannata kääntää kahvaa _never ever_ , vaikka kuinka olisi hyvä mieli.

2. Moottoriteillä 300 km/h nopeuksissa eteen teleporttautuvat 4 v. skidit ovat folklorea - oikeasti motoristeja tappavat väärät tilannenopeudet. Eivät siis jotkut dillet pyöreät taulut teiden varsilla.