Ei ole mistään kiihkeästä suutelosta kyse eikä etenkään siitä että minun "pakoputkessani" olisi rasvaa...
Pojat ovat sellaisia 1-3 luokkalaisia tanopäitä. Pelkkää riesaa ollut viime vuodet. Iskä vaan ottaa patiolla kepardia tai kattoo sisällä telkkua eikä milloinkaan puutu poikien touhuihin mitenkään. Äitiään taas eivät tottele. Minua menevät aina karkuun kun näkevät ettei oikein pääse edes sanalle...
Kerran yllätin pojat kun yksi oli paskalla meidän takapihalla. Oli kuulemma niin kova kakihätä yllättänyt ettei liikkumaan pystynyt. Vessapaperirullan olivat kyllä ehtineet hakemaan. Silloin sanoin ettei sitten meidän pihaan tarvi tulla enää koskaan. Silloin laitoin äipälle terkkuja ja pyyteli kauheasti anteeksi. Nyt vaan satuttiin olemaan muutama päivä reissussa niin saivat rauhassa ihmetellä. Tallissa tarvisi pyörää säilyttää mutta katokseen on vaan niin helppo jättää... Tallikin pitäisi siivota...
Kun seuraavan kerran pääsen poikien kanssa lähietäisyydelle niin itkien matkaansa jatkavat. Hieman ajattelin karjahtaa... Ja sitten varmaan pääsenkin taas heidän vanhempiensa kanssa juttelemaan.
Ei luulisi kovin vaikeaa olla opettaa lapselle ihan perusjuttuja ettei koko elämä mene päin peräsintä. Kahden lapsen isänä tiedän ettei se nyt ihan mahdottonta ole!
Mutta mutta... tähän asti olen malttini säilyttänyt aika hienosti. Saapa nähdä koska tulee se viimeinen pisara, minulla napsahtaa ja naapurisopu on enää vain muisto. Ei millään jaksaisi mitään naapurisotaakaan käydä.
