Juha-Pekka Vuorinen
New member
itää alas
Matkalla Tonavalle...
Valko-Venäjän viisumi järjestyi matkatoimiston kautta. Hinta tosin viisinkertaistui.
VV:n rajalla kesti tunnin ja vartin. Ekalla puomilla esikouluikäinen kaveri antoi jonkun lapun, talonin, ja käski eteenpäin. Sehän selvää kun hepulla roikkui kalasnikovi selässä.
Passitarkastus, ajoneuvon dokumenttien ja ajoneuvon tarkastus ja tunti ja vartti oli mennyt. Miksi autoissa kurkataan sisään ja todetaan että kolme matkalaukkua, mutta mopossa tarkastetaan kaikkien laukkujen sisältö?
Minskissä otin hipun käteistä. Neiti jo laski rahoja tiskille kun huomasi kysyä että haluanko uutta vai vanhaa rahaa. Huuruksen rahanvaihtopulmat kirkkaana mielessä pyysin uutta rahaa. Tämän käyttö onkin helpompaa kun kerroin on jotain 10000 pienempi. Eka ostos kuitenkin muutti mieleni, vaihtorahat sain sekä uusina, että vanhoina rahoina. Uusi raha oli todella uutta, ei vielä viikkoakaan. Sitä ei kaikilla ollutkaan. Hitto mikä soppa.
Tulli ulos oli pala kakkua, 25 minuuttia.
Ukraina olikin kovempi pala, asenne kun oli että mitäs tänne tuppaat. Sasha tsekkasi tavarat tarkkaan, mutta ystävällisesti. Totesi että OK, ja viittasi matkaan. Tulli alueen ulosajopuomi vaan ei auennut. Puuttui siitä talonkista hyväksymisleima. Oli jäänyt pois kun tulliaseman ainut hiukankaan englantia osaava otti minut asiakseen. Kaksi tuntia.
Ukrainasta ulos. Talonki, paperit, kamat, leima talonkiin ja talonkin luovutus puomilla. 20 min.
Ja sitten Moldovaan, ei kun Transmistriaan. Hiljainen tulliasema talonkikoppi tyhjänä, puomi ylhäällä ja nopea tullitarkastus. SITTEN pyörästä pitää maksaa tulli ja ottaa siihen vakuutus. Noin 40-50 euroa tai dollaria. OK maksan kortilla. Cash only...OK... I have only 15 euro... Too little... Jepjep siinä sitä sitten oltiin toimistossa ja ladoin tiskille sekalaisia valuutoita, kaikki hilkkuja.
Lopulta ne 15 € riittivät, mutta eivät pojat vähällä niitä saaneet. Papereita ja leimoja riitti. Lomppakkoa selatessani vastaan tuli outo talonki jonka survoin jonnekin
Lopulta ulos tullista ja kohti chisinauta. Reilu kymmenen kilsaa sitä riitti ja taas uusi tulli. Paperit tsekattiin nopeasti, mutta talonki puuttui.
Se oli se lappu jonka ilmestymistä olin ihmetellyt edellisellä asemalla jossa ei ollut etu- eikä jälkipuomeja. Onneksi olin survonut sen taskuuni. Noin 15 min odotuksineen.
Sitten Moldovan tulliin...vaan ei.
Tiesulkuja, sotilaita, rynnäkkövaunu ja tuliasemia, Niestr-joki ja sama uudelleen. Sitten ei mitään.
Jyrkän mäen jälkeen, joelta näkymättömissä, oli Moldovan raja-asema. Pari heppua pysäytti autoja ja vaihtoi jonkun sanasen.
Kohdalla pysähdyin ja sanoin Finland, rajan kaverit vaihtoivat jonkun sanasen ja viittasivat minut matkaan
Kertaus: sisäänajopuomi ja rekisterin kirjaaminen talonkiin, paperien tarkastus, ajoneuvon tarkastus josta hyväksyntä leima talonkiin, ajo puomille jossa kahdella leimalla koristeltu talonki rynkkymiehelle ja puomista ulos ja sadan metrin päästä sama uudelleen.
Matkalla Tonavalle...
Valko-Venäjän viisumi järjestyi matkatoimiston kautta. Hinta tosin viisinkertaistui.
VV:n rajalla kesti tunnin ja vartin. Ekalla puomilla esikouluikäinen kaveri antoi jonkun lapun, talonin, ja käski eteenpäin. Sehän selvää kun hepulla roikkui kalasnikovi selässä.
Passitarkastus, ajoneuvon dokumenttien ja ajoneuvon tarkastus ja tunti ja vartti oli mennyt. Miksi autoissa kurkataan sisään ja todetaan että kolme matkalaukkua, mutta mopossa tarkastetaan kaikkien laukkujen sisältö?
Minskissä otin hipun käteistä. Neiti jo laski rahoja tiskille kun huomasi kysyä että haluanko uutta vai vanhaa rahaa. Huuruksen rahanvaihtopulmat kirkkaana mielessä pyysin uutta rahaa. Tämän käyttö onkin helpompaa kun kerroin on jotain 10000 pienempi. Eka ostos kuitenkin muutti mieleni, vaihtorahat sain sekä uusina, että vanhoina rahoina. Uusi raha oli todella uutta, ei vielä viikkoakaan. Sitä ei kaikilla ollutkaan. Hitto mikä soppa.
Tulli ulos oli pala kakkua, 25 minuuttia.
Ukraina olikin kovempi pala, asenne kun oli että mitäs tänne tuppaat. Sasha tsekkasi tavarat tarkkaan, mutta ystävällisesti. Totesi että OK, ja viittasi matkaan. Tulli alueen ulosajopuomi vaan ei auennut. Puuttui siitä talonkista hyväksymisleima. Oli jäänyt pois kun tulliaseman ainut hiukankaan englantia osaava otti minut asiakseen. Kaksi tuntia.
Ukrainasta ulos. Talonki, paperit, kamat, leima talonkiin ja talonkin luovutus puomilla. 20 min.
Ja sitten Moldovaan, ei kun Transmistriaan. Hiljainen tulliasema talonkikoppi tyhjänä, puomi ylhäällä ja nopea tullitarkastus. SITTEN pyörästä pitää maksaa tulli ja ottaa siihen vakuutus. Noin 40-50 euroa tai dollaria. OK maksan kortilla. Cash only...OK... I have only 15 euro... Too little... Jepjep siinä sitä sitten oltiin toimistossa ja ladoin tiskille sekalaisia valuutoita, kaikki hilkkuja.
Lopulta ne 15 € riittivät, mutta eivät pojat vähällä niitä saaneet. Papereita ja leimoja riitti. Lomppakkoa selatessani vastaan tuli outo talonki jonka survoin jonnekin
Lopulta ulos tullista ja kohti chisinauta. Reilu kymmenen kilsaa sitä riitti ja taas uusi tulli. Paperit tsekattiin nopeasti, mutta talonki puuttui.
Se oli se lappu jonka ilmestymistä olin ihmetellyt edellisellä asemalla jossa ei ollut etu- eikä jälkipuomeja. Onneksi olin survonut sen taskuuni. Noin 15 min odotuksineen.
Sitten Moldovan tulliin...vaan ei.
Tiesulkuja, sotilaita, rynnäkkövaunu ja tuliasemia, Niestr-joki ja sama uudelleen. Sitten ei mitään.
Jyrkän mäen jälkeen, joelta näkymättömissä, oli Moldovan raja-asema. Pari heppua pysäytti autoja ja vaihtoi jonkun sanasen.
Kohdalla pysähdyin ja sanoin Finland, rajan kaverit vaihtoivat jonkun sanasen ja viittasivat minut matkaan
Kertaus: sisäänajopuomi ja rekisterin kirjaaminen talonkiin, paperien tarkastus, ajoneuvon tarkastus josta hyväksyntä leima talonkiin, ajo puomille jossa kahdella leimalla koristeltu talonki rynkkymiehelle ja puomista ulos ja sadan metrin päästä sama uudelleen.
suihkupaasta. 
sun olisi pitanyt kertoa... vieno hymy kertoi etta respan tytto oli samaa mielta. Soitteli sitten kovasti ja kertoi etta vartin paasta... joopa joo...
