Itäkaira-ajo

[mek]

Itäkaira-ajo

Itäkaira-ajo käynnistyi Rovaniemelle sattuneen työreissun myötä. Toukokuu on ollut kuiva ja kylmä, mutta juuri sopivasti tälle viikolle sää lämpeni. Tiistaina 7.30 matkaan kotoa. Ajelin vaihteeksi nelostietä jossa on yleensä vähemmän poroja liikkeellä, koska aamupäivällä oli tarkoitus kuunnella yhtä webinaaria. Iin jälkeen kirjauduin sisään webinaariin ja hyvin se kypäräpuhelimestakin kuului. Olen muutenkin etäpalavereissa huomannut, että jos on sellainen webinaari jossa ei itse tarvitse puhua, niin kuuntelemiseen on helpompi keskittyä kun lähtee vaikka kävelylle. Jos on tietokoneella, ei millään tahdo malttaa olla tekemättä muita hommia samalla. Rieskapaikassa pidin kahvitauon ja köröttelin sitten samaa kyytiä Rovaniemelle Santa’s Hotel Santa Clausiin. Pysäköin ensin hotellin oven eteen hakeakseni avaimen. Kun sain kypärän pois päästä, niin viereen käppäili kävelysauvojen kanssa valkotukkainen mummo. “Ompa komia pyörä”, ihasteli mummo ja kyseli, että onko Suomessa valmistettu. Valistin BMW:n olevan saksalainen. Poristiin muutama sana säästä ja reissusuunnitelmista, minkä jälkeen mummo toivotti hyvää matkaa.

Hotellihuone oli onneksi jo 11 aikaan vapaana, joten pääsin viemään viemään pyörän parkkihalliin, kamat huoneeseen ja vaihtamaan vaatteet iltapäivän työseminaariin. Käppäilin Arktikumiin jossa iltapäivä työpalaverissa. Keli oli lämmennyt niin, että kävellessä piti jo riisua T-paitasilleen. Arktikumin lasikattoinen pääkäytävä oli kuuma kuin sauna, mutta auditorio mukavan viileä. Puoli viideltä oli seminaarin eka päivä kuunneltu, kaupan kautta hotelliin. Ruokaa piti löytää seuraavaksi. Jätin tarkoituksella lounaan väliin syödäkseni sitten illalla. Arctic –ravintolassa tiedän kokemuksesta olevan ihan hyvän hinta-laatusuhteen. Seisoskelin vähän aikaa odottamassa pöytään ohjausta, mutta ainoalla kyypparilla tuntui olevan pienen salin perällä niin tärkeä puhelu rouvan kanssa kesken, ettei asiakaspalveluun ollut aikaa. Kuuntelin perheasioiden selvittelyä pari minuuttia ja lähdin sitten etsimään paikkaa jossa saa palvelua. Amarillossa palvelu pelasi ja eteen kannettiin beef burrito joka oli ihan ok.

Kävin vielä käveleskelemässä kierroksen kaupungilla, sitten hotellille saunaan. 5-kerroksesta löytyikin oikein hyvä sauna, josta mukavat näköalat Kemijoelle ja seinät paksua hirsipaneelia. Yö oli rauhallinen, vaikka huone sattuikin juuri hissin kohdalta. Yleensä pyydän huoneen mahdollisimman kaukaa hissistä, mutta onhan tästä se etu, että on aamulla kätevää viedä kamat pyörälle, kun ei tarvitse ajokamppeissa vaeltaa pitkin käytäviä. Hissillä pääsee suoraan parkkihalliin ja pysäköin pyörän heti hissejä lähimmille paikoille.

Nyt aamupäivä töitä ja iltapäivällä on tarkoitus ajella Kittilän ja Pokan kautta Ivaloon, webinaaria kuunnellen jälleen. Huomenna sitten itäkairaan.

 

[mek]

Re: Itäkaira-ajo

Seitsemältä aamupalalle ja töihin. Aamupäivällä pari Teams-palaveria. Lupasin luovuttaa huoneen kahdeltatoista, mutta sain palaverit hoidettua yhteentoista mennessä, joten puoli kahdentoista seutuvilla pääsin matkaan. Sää oli eilistäkin hienompi. Jo puolilta päivin lämpö oli +20 asteessa. Onneksi ei siitä enää noussut juuri korkeammaksi. Jossakin vilahti 22, mutta pääosin 20-21. Ennen lähtöä söin aamupalalta tekemäni sämpylän ja illalla ostamani tuoremehun.

Köröttelin Ounasjoen itäpuolen reittiä Kittilään, jossa tankkasin ja join pullakahvit nesteellä. Tankille ajaessani ajoin lähelle mittaria, kun luulin että joka mittarilla on oma kortinlukija. Ettei tarvitsisi nousta pyörän päältä pois. Ei ollut lukijaa, joten piti nousta oikealle pois pyörän päältä. Tankattuani nousin oikealta pyörän päälle niin, että nousin oikealle jalkatapille seisomaan (kuten teen omassa autotallissani). Paino jäi hieman taakse, joten tuloksena täyteen lastattu Gessu kellahti moottorinsuojaraudan ja laukun varaan huilaamaan. Nopea vilkaisu olan yli - näkikö kukaan, ^*Å=?=) avuksi ja pyörän tempaisu pystyyn saman tien. Kittilässä ollessani Rovaniemen seminaarin ruokatauko päättyi, joten liityin siihen taas puhelimella iltapäiväksi. Digiloikka ei näköjään ole Korona-aikanakaan vielä edennyt Kiistalaan saakka, sillä vähän ennen Kiistalaa yhteys katkesi, eikä enää palautunut yrityksistä huolimatta. Elisan verkko on tuossa työpuhelimessa käytössä. Omassa puhelimessa on Telian kortti ja koko matkan oli siinä kenttää vähintään 2 tolppaa Gessun näytössä. Pokassa oli Tieva-baarin pihaan pysähtynyt joku T700:lla tankille. Olisi voinut jututtaakin, mutta huomasin kuskin kun olin jo menossa ohi, enkä viitsinyt enää U-käännöstä tehdä.

Soratiepätkä oli yllättävän hyvässä kunnossa. Tuon olisi päästellyt vaikka Harrikalla normaalia matkavauhtia. Ivalojoen rannassa pysähdyin syömään loput eväät. Peruutin pikkuliittymään ja pyörä kellahti tällä kertaa vasemmalle kyljelle. No johan nyt on helvetti, eipä ole ennen tullut kahta kaatoa samalle päivälle. Sivutuen potkaisu alas pysähtyessä on niin vaistomainen liike, että jäi tekemättä kun parkeeraus poikkesi rutiineista. Peruutus tapahtui sen verran jyrkkään alamäkeen, että siihen piti vähän keskittyä. No, pyörä pystyyn taas ja sitten eväiden syöntiin. Reissun ensimmäiset porot näkyivät pellolla Porokarin kohdalla ennen Kittilää, sen jälkeen niitä näkyikin säännöllisen epäsäännöllisesti. Onneksi aika vähän tiellä. Nämä matkaenskat ovat siitä mukavia, että noissa pikkumökkösissä tulee harvoin edes naarmuja, ei nytkään kummallekaan puolelle. Jatkoin sitten rauhalliseen tahtiin Inariin, josta ostin Nesteeltä lisää vettä. Pokan tiellä ei montaa autoa tullut vastaan, mutta nelostiellä jo turisti liikkui. Asuntoautoja, moottoripyöriä ja tietysti paikallisia. Nesteellä oli tankkaamassa sveitsiläinen pariskunta 640 Kotareilla.

Sovintovaaran näköalakahvila ei ollut vielä auki, mutta tien alapäässä olevan puomin pääsi helposti kiertämään, joten kävin ylhäällä. Vähän oli heikot näköalat, pusikkoa sen verran, ettei ihan avaria näkymiä oikein nähnyt. Vähän viiden jälkeen oli Hotelli Ivalon pihassa. Pyörä parkkiin, kamat sisälle ja huoneeseen. Kevyempää päälle ja kylälle kävelemään. Nälkä oli jo kova. K-Marketin yhteydessä oli Cafe Ivalo, josta tilasin Burgerin. Yritystä oli kyllä, mutta ei ihan nappionnistuminen. Pihvi oli hieman einespihvin oloinen ja ranskalaiset olivat jääneet vähän raa’aksi. No, vatsa täyttyi kyllä. Marketista evästä huomiseksi, minkä jälkeen hotelliin saunaan ja jacuzziin. Illalla vielä vähän töitä, aamulla sitten sinne Itäkairaan.

 

[mek]

Se jäi vielä eiliseltä kertomatta, että Kittilästä lähdin tyhjän puurekan peesiin ja olikin hyväkulkuinen Scania. Liekö puolalaisten virittämä rajoitin, mutta GPS:n mukaan se kulki sataa. Kyyti olisi piisannut mulle ihan hyvin ja porotkin rekan edestä kaikkosivat sopivasti, mutta ajoin kuitenkin ennen Kiistalaa edelle, ettei tarvitse sorapätkällä ajaa pölyssä. Sänky oli hyvä ja huone rauhallinen, mutta vähän huonosti tuli taas nukuttua. Viiden jälkeen kyllästyin ja aloin lueskella uutisia aamupalaa odotellessa. Puoli seitsemän jälkeen aamupalalla oli jo hotellissa yöpyviä työmiehiä. Sama rouva alle kouluikäisen tyttönsä kanssa, joka oli työvuorossa illalla, oli laittanut myös aamupalan ja tyttökin oli jo jalkeilla. Aurinko paistoi ja lämpöä 12 astetta, puoli kahdeksalta matkaan. En taaskaan malttanut olla käymättä Kaunispäällä, vaikka ajattelin ensin ajaa ohi. Pöristelin samaa kyytiä Vuotsoon jossa tankkasin. Kauppa ei ollut vielä auki. Lokka-Mäntypääntie oli hyvässä kunnossa. Pari autoa tuli vastaan. Lokan jälkeen ei muita kulkijoita näkynytkään, ennen kuin Naruskajärven lähellä. Ennen Lokkaa ajoin patotielle ja pidin evästauon. Lämpötila oli noussut 15:een joten fleece jouti välistä pois.

Lokasta jatkoin kohti itää ja tarkoitus oli ajaa Niekalle lyhintä reittiä. Garmin ei kuitenkaan tiennyt, enkä minäkään, että Ylä-Kairin silta oli purettu jo vuosia sitten. Niinpä jouduin kiltisti palaamaan muutaman kilometrin takaisin ja ajamaan Kairijoen kautta TET-reittiä että pääsin Kairijoesta yli. Kairijoen Eräkeskus oli kiinni. Vähän ennen Niekkaa mchuurre soitteli kuulumisia. Metsätiet olivat pääosin hyvässä kunnossa ja puomit auki, mutta paikoin varjopaikoissa oli vielä pinta märkä ja pehmeä. Pehmeissä paikoissa sai olla tarkkana, sillä alla oli routa jonka pinta ei välttämättä ollut tasainen. Niekan tiellä oli muutama melko pehmeä paikka, mutta hyvin pääsi täyteen lastatulla Gessullakin ylös. Sää oli muuten kaunis ja lämmin, +16, mutta tuuleskeli. Rakennuksista sai kuitenkin hyvän tuulensuojan, joten pidin pitkän kuvaus- ja evästauon. Niekalta palasin ensin samoja jälkiä takaisin, oikaisten sitten Paasintien kautta suoraan Ruuvaojalle josta Korvatunturintietä Tulppioon. Tulppiossakaan ei ollut ketään ja paikka oli kiinni. Kävin katsomassa Samperin veturia ja jatkoin sitten TET-reittiä kohti Tuntsaa. Värriöjoentie oli paikoin pinnasta pehmeä, mutta hyvin pääsi sitäkin ajamaan. Jossakin kohtaa näytti taustapeilistä vilahtavan joku ajovalo, mutta vain kerran.

Värriöjoen sillanpielessä oli tulipaikka, jossa pidin tauon ja söin loput eväät. Vähän ennen Naruskajärveä oli puomi kiinni, toisella puolella odotti Bemarin katumaasturi. Liekö soitellut jostakin avainta puomiin. Naruskajärven rannalla oli useita mökkejä. Puomin pääsi hyvin kiertämään ojan kautta, joten en jäänyt sitten juttusille, vaan ajelin Tuntsalle. Tuntsan Pubissakaan ei näkynyt ketään, kotiväki ilmeisesti oli kotona, mutta en kysellyt kahvinkeittoon, vaan jatkoin kohti Naruskaa. Naruskantiellä näkyi jo vähän enemmän liikennettä - muutaman auton verran. Mukkalassa kuvasin Salpalinjan (?) panssariesteet ja jatkoin sitten Savukoskelle tankille. Niekan ja Tulppion lenkin kanssa Vuotsosta kertyi matkaa noin 340 km, eli sen verran on syytä olla toimintasädettä Itäkairaan. Sallaan olisi ollut parikymmentä kilometriä vähemmän.

Tankille ajoi heti kohta perään musta 660 Tenere Hollannin kilvissä. Jutellessa paljastui, että se olikin tämä Tenere, jonka näin eilen Pokassa tankilla. Kaveri oli ajanut TET-reittiä Pomokairan poikki ja oli kuulemma ollut monin paikoin tosi pehmeää, oli jäänyt kiinnikin välillä. Jatkoi sitten tänään TET-reittiä, eli ilmeisesti se oli siis hollantilaisen ajovalo, joka Värriöjoentiellä vilahti peilissäni. Kyseli minulta jatkosuunnitelmia TET-reitin suhteen etelään, mutta en osannut siinä muuten auttaa kuin kertomalla mistä saa bensaa (Salla, Ruka, Kuusamo, Hossa). Salesta ruokakassi mukaan. Samperin Savotta oli sesonkien välissä säästöliekillä. Avaimen sai oven vierestä numerolukollisesta boksista ja aamupala on jääkaapissa. Saunan sai lämmittää itse. Saunan lämpiämistä odotellessa kävin kävelylenkin kylällä. Tai ei se oikeastaan lenkki ollut. Täällä ei eksy, yhtä tietä kylälle ja samaa takaisin. Parkkeerasin pyörän röyhkeästi ihan oven viereen lipan alle. Huomenna luultavasti sataa, joten on mukava saada pyörä pakattua sateensuojassa. Ajaessa sade ei haittaa, Rukka pitää kuivana kyllä. Yhteen mökkiin tuli nuoripari ja vastapäisessä huoneessa on eläkeläispariskunta. Hiljaista on Itäkairassa. Aamulla kotia kohti.

 

[mek]

Re: Itäkaira-ajo

Jäi sen hollantilaisen reissusta vielä kertomatta, että oli alun perin ollut tarkoitus lähteä rouvansa kanssa Nordkappiin, mutta rouva oli keväällä murtanut moottoripyörän kanssa kätensä, joten herran piti lähteä reissuun yksin. Rouva oli kieltänyt lähtemästä yksin Norkappiin (koska hänenkin pitää päästä sinne), joten herra varannut kuukauden aikaa ja tullut laivalla Kristiansandiin. Se oli janut ensin Norjan ja Ruotsin TET-reitit ja jatkanut sitten Suomeen. Ruotsissa oli nähnyt 100 m päästä karhun. Se aikoi ajaa Suomen TET-reitin läpi Helsinkiin ja sitten Baltiaa ja Puolaa niin pitkälle kuin ehtii ennen paluuta Hollantiin. Arvelin Baltian olevan näkemieni videoiden perusteella huomattavasti vaikeampaa ajettavaa kuin Suomen, paljon pehmeää hiekkaa ja märällä liukasta savea ja mutaa.

Aamulla olisi ollut aikaa nukkua, mutta ei nukuttanut. Kuuden jälkeen pinna petti ja aamupalan syöntiin. Yritin olla kolistelematta ja hiljaa kuin hipi, etten häiritsisi vastapäisen huoneen eläkeläispariskuntaa. Ilmeisesti onnistuin, sillä mitään ääniä ei sieltä kuulunut ennen lähtöäni. Yöllä oli satanut, mutta ensimmäinen rintama oli siirtynyt lännemmäksi. Lämpöä +6, taivaalta ei tullut mitään, mutta märät tiet. Pelkosenniemen kautta Kemijärvelle ja sieltä kohti Perä-Posiota ihmettelemään Jumiskon voimalaitosta. Kiitokset vaan nimimerkille Empperi, jonka videosta sain innoituksen käydä itsekin tuota ihmettelemässä. Vuoristoisemmissa maissa maan alle rakennetut tunnelivoimalat lienevät arkipäivää, mutta en tiedä onko muita vastaavia Suomessa. Metsätieltä edestä nousi puuhun hiirihaukka, vaihtoi vielä pari kertaa puuta ihan lähistöllä, ennen kuin siirtyi syvemmälle metsään.

Perä-Posiolle vievä soratie oli hieman kostea, hiljattain lanattu ja todella mahtavassa kunnossa. Aivan piti pidätellä, ettei innostu liikaa. Posiolla poikkesin Pentikin myymälään hakemaan vaimolle pienen tuliaisen ja join kahvit. Posiolta jatkoin ensin Ranuan suuntaan ja sitten Jäkälävaarantietä nk. Osaran aukeiden halki Sarakylään. Nuo 40-60-luvulla hakatut ja uudistetut, aikaisemmin vajaatuottoiset metsät olivat aikanaan Euroopan suurimmat yhtenäiset avohakkuualueet, noin 20 000 ha. (Osin aiheellisestakin) kritiikistä, epäilyistä ja vastoinkäymisistäkin (liian eteläinen taimialkuperä) huolimatta alueet metsittyivät pääosin hyvin ja kasvavat nyt komeaa tukkimetsää. Alueet ovat tulollaan kohta uudelleen päätehakkuuikään, joitakin huonolaatuisia lohkoja onkin jo uudistettu. Metsäkanalinnut viihtyvät alueella hyvin, arvatenkin hyvien mustikkasatojen ansiosta. Tänäänkin pyörän edestä pyrähti useita pyitä ja yksi koppelo.

Tarkoitus oli ajaa suorinta tietä Pärjänsuon kautta, Rytingissä käännyin vahingossa Syötteelle päin, joten ajoin sitten sitä kautta Pudasjärvelle syömään ja tankille. Pudasjärven jälkeen alkoi sataa tihuuttaa, vesi lensi ja liikennettä oli paljon molempiin suuntiin, kuten perjantai-iltapäivisin aina kuusamontiellä. Jonossa körötellen kolmeksi kotiin.

Linkitän tähän ketjuun vielä videon kunhan saan sellaisen aikaiseksi. Tuolla se Jumiskon voimala luuraa, kiven sisässä.

 

[mek]

Re: Itäkaira-ajo

Sen verran voisi lisätä, että Osaran aukeilta hakattiin aikanaan puuta miestyönä noin 1,2 miljoonaa mottia lähes 20 vuoden aikana. Viime kesän Koillismaan myrskytuhoalueilta hakattiin puolessa vuodessa konetyönä 1,5 miljoonaa mottia. Tuo antaa hyvin kuvan metsätyön tehostumisesta ja viime kesän myrskytuhojen mittakaavasta. Myrskytuhoalueilla oli töissä vähän toistasataa koneketjua (moto &ajokone). Osaran aukeilla taisi olla joka talvi satoja miehiä ja hevosia.

 

[mchuurre]

Kiitos tästäkin tarinasta, ja kun halusit jakaa sen kanssamme!
......naksut olisi jo valmiina.....sitä viteoo ootellessa....

 

[mek]

Re: Itäkaira-ajo

No nyt olisi. https://youtu.be/20uZzeYCeqE

Miksihän TET-reittiä ei ole koukattu Niekan kautta. Hienoimpia paikkoja, mihin Suomessa pärrällä pääsee.

 

[mchuurre]

Kiitos tästä!
Sopivan rentoa, ja letkeää ajoa, kuten olla pitääkin!....Ennättää kahtella kahtapuolen tietäkin, ettei pelekkää tietä!