Jaha,
Ensiksi pitäisi tietää mikä Bulwörkkeri Sinulla on ja missä pyörässä.
Itse tein ankaran painiottelun Öhlins/BMW K100/takapään kanssa vuonna miekka ja kivi, kun innoisani ja ensitöikseni uuden iskarin nähtyäni ruuvailin kaikista ruuveista pohjalta "kivasti napsuu, kun kiertää". Loppukesä meni hakiessa (60 napsua menot ja 30 palautus, laske onnistumisprosentti) ja lopulta nöyrryin soitamaan maahantuojalle.
Esijännitys vaikuttaa perän korkeuteen ja sitä kautta etujättöön. Preloadilla säädetään pyörä kulkemaan eri kuormilla siinä asennossa, missä pitääkin. Liian vähän esijännitystä: pyörä aliohjaa, ei käänny, kaatuu sisään. Liikaa preloadia, perä liian ylhäällä, pyörä yliohjaa eli etupää on nopea ja pyörä menee kerkeästi mutkaan sisään, vaarallista aloittelijalle, koska takapää tarjoilee halukkaasti highsidereitä yms. Takajousen esijännityksellä säädetään etujättö. Muuta merkitystä sillä ei ole.
Vaimennuksen säätö vaikuttaa ajamiseen. Nyt puhutaan siis takapäästä. Liian vähän takavaimennusta mennen tullen tarkoittaa yleensä levotonta etupäätä, "tennispallo".
Jos sattuu, että pyörä ei palaa perättäisistä mutkista, vaan iskarit vain painuvat, kunnes jousi pohjaa - liian vähän menoa ja liikaa paluuta. Toinen yleinen harmi on perseelle potkiva satula - liikaa menoa ja liian vähän paluuta.
Jos Sinulla on tavallinen japanialainen moottoripyörä, jonka iskarit ovat mitä ovat, mamman perääntulo aiheuttaa sen, että veivaat esijännityksen vastaavasti piukemmalle. Sama pätee tosin myös oikeilla iskareilla.
Vaimennuksiin ei yleensä taritse koskea, vaikka kuorma muuttuu. Vaimennuksia säätelet siten, että ensin katsot manuskasta mitä pitää olla vakiona (esim. Ö:llä ei ole niissä napsuissa mitään logiikkaa, pitää tietää tehtaan perussäädöt) ja sitten veivailet radan ja ajohalujesi mukaan passelit. Hyvissä pumpuissa yksikin napsu vaikuttaa.
Japanialaisien talouspyörien kanssa yleensä riittää, kun tekee niinkuin käyttöohjeessa sanotaan: asfaltilla soft ja soralla hard - vai oliko se...
