Tuo Evinruden 2tahtinen E-tec oli jonkun aikaa valmistuksessa, mutta suurista myyntipuheista huolimatta kauppa ei käynyt toivotusti ja koko merkin tarina taisi päättyä nelisen vuotta sitten.
Paperilla hyvä, mutta käyttäjät eivät olleet riittävän tyytyväisiä kokonaisuuteen.
Tässähän kävi niin, että OMC (Outboard Motor Company eli Johnson/Evinrude) alkoi kehittämään 90-luvun lopulla FICHT moottoreita, jotka olivat noita suoraruisku 2t-myllyjä. Niissä oli paljon ongelmia ja firma joutui vaikeuksiin niitä takuuna korjaillessa ja käräjöidessä jenkkilässä. Sitten he kehittivät FICH RAM koneet, jotka oli toisen sukupolven FICHT ruiskukoneita. Nämä olivat jo paljon parempia mutta se ei pelastanut perinteistä jenkkifirmaa vaan se ajautui konkurssiin 2000-luvun alkupuolella. Tämän jälkeen BRP-niminen globaali jätti osti OMC:n konkurssipesältä oikeudet tekniikkaan, patentteihin ja tuotemerkkeihin (Johnson/Evinrude). Tekniikkaa kehitettiin edelleen BRP:n toimesta ja näin syntyi E-TEC koneet, joita markkinoitiin vain brändin premiumina Evinrude merkin alla. Johnson merkin alla myytiin vain pienehköjä nelarikoneita. ETEC moottorit olivat aika pitkään markkinoilla ja tekniikka oli saatu ilmeisen toimivaksi. Koneet olivat kevyitä ja tehokkaita mutta kansa valitsi kuitenkin nelarit ja BRP-lopetti ETEC-moottoreiden tuotannon. Myös Yamahalla oli vastaavaan tekniikkaan perustuvia moottoreita, jotka tunsivat nimen HPDI (High Pressure Direct Injection). Näille kävi samoin, kuin ETECeille, nelarikoneet veivät voiton ja yamaha veti tekniikan pois markkinoilta. Noissa ETECeissä oli kivoja ominaisuuksia, konetta ei tarvinnut lainkaan sisäänajaa vaan sai ihan luvan kanssa antaa pakasta vedetylle koneelle happea sen mitä lompakko kesti, huoltoväli oli perämoottoriksi pitkä eli 300h ja kone osasi itse tehdä napista painamalla syyshuollon ennen talviseisontaa.
Sitten oli se toinen leiri, joka käytti hieman erilaista suoraruiskutustekniikkaa eli ns. Orbital koneita. Tämä eroaa ensin mainitusta siten, että siinä ruiskutetaan suoraan palotilaan kompressorilla painestetun ilman ja bensan seosta sen sijaan, että käytettäisiin korkeapaineruiskutusta kuten noissa ensin mainituissa. Orbital tekniikkaa alkoivat käyttämään Mercury ja Tohatsu. Mercuryn koneita myytiin kauppanimellä Optimax ja Tohatsun koneet olivat TLDI. Noh, näillekään ei paljon paremmin käynyt. Optimax ja TLDI koneet olivat myynnissä jotain 15-20v, kunnes ne vedettiin pois myynnistä, kun kansa osti mielummin nelareita.
Mikä sitten ajoi perämoottorivalmistajat upottamaan miljoonia ja taas miljoonia uuteen 2t-tekniikkaan? Saastemääräykset, perinteinen two smoker kun on melkoinen saastuttaja ja jenkeissä, joka perämoottoreiden ylivoimaisesti suurin markkina-alue, EPA (Environmental Proctection Agency) asetti niin tiukat päästörajoitukset venemoottoreille, ettei perinteiset two smokerit päässeet edes lähelle niiden rajoja. Samoin EU kielsi two smokereiden maahantuonnin vuonna 2006. Eli vaihtoehdoiksi jäi nelaritekniikka tai 2t-DFi. Mikä siitä 2t DFi-tekniikasta sitten tekee niin vähäpäästöisen? No se, että polttoaine ruiskutetaan suoraan palotiloihin männän jo suljettua pakoaukon eli pakopuolelle ei pääse lainkaan palamatonta bensaa. Kampikammiosta pumpataan vain pelkkää ilmaa huuhtelukanavia pitkin palotilaan ja se ei haittaa saastemielessä, jossa sitä vähän karkaa pakoaukon kautta putkeen. Koneen voitelu hoidetaan erillisen pumpun avulla suoraan laakereille omasta säiliöstä. Öljy oli myös ihan omaa laatuansa, synteettistä ja kallista vain 2t DFi-koneille tarkoitettua. 2t-DFi oli sinänsä aika hienoa tekniikkaa ja siitähän povattiin 90-luvulla nelarin korvaajaa, jopa autopuolella mutta toisin kävi. Venemoottoreiden lisäksi 2t-DFi tekniikkaa käytettiin joissakin kelkoissa ja jeteissä, varmaan jossakin muualla mutta moottoripyöriin en ainakaan muista tekniikan eksyneen.