AJoe
New member
Haudi ja terve!
Työharjoittelupaikassani palvelukeskuksessa pidetään viikottaisia Karjalakerhoja. Muistisairaiden vanhainkotiasiakkaiden ja vierailevien parempikuntoisten asiakkaidemme kanssa muistellaan evakkomatkoja, pikkulottatyötä, Laatokan, Viipurin, Sortavalan, Pitkärannan ja Aunuksen maisemia, katsotaan kuvia ja videoita, kerrotaan vanhoista tapaperinteistä, ihmetellään kansallispukuja ja kuunnellaan Georg Malmstenia...
Ja noiden kuvien ja videoiden näkeminen ja tarinoiden kuuleminen on herättänyt mussa hillittömän palon katsomaan noita maisemia omin silmin.
Tämän vuoden kesämatka vie Norjan kautta Tanskaan, mutta vuodelle 2016 ei ole vielä suunnitteilla mitään. Ajattelinkin jo hyvissä ajoin lähteä kyselemään suunnitteluapua ja matkaseuraa. Omalle leikkimieliselle prätkäkerholleni pitchasin tän just äsken. Meistä kuitenkin realistisesti lähtee mukaan 0-2 henkeä, joten mukaankin mahtuisi.
Teitä Venäjällä on tietty varoiteltu huonoiksi, ja aina on tietty mahdollista että siihen mennessä Venäjä on jo miehittänyt Suomen ja/tai sulkenut rajat, ja kaikenlaista. Toivottavasti niin ei kuitenkaan käy. Itselläni on pyöränä vanhempi bemarin F650, jolla ei
mitään rakettimatkailua harrasteta, mutta toisaalta kurjempikuntoisia teitäkin ehkä pääsee, tai ei ainakaan harmita niin paljon kun kaatuu. Tarkoitus olisi aika äärimmäinen budjettimatkailu, eli mahdollisimman paljon trangiaruokaa ja yöpymisiä sohvasurffaillen ja telttaillen.
Kiinnostuksen kohteina ois tietty yleinen kansallismaisemien tiirailu, evakkojen sekä talvi- ja jatkosotien tarinoiden seurailu, sekä tietty vanha ja nykyinen karjalaiskulttuuri.
Jos pahakuntoiset tiet pelottaa, niin varmaan myöskin autolla voi lähteä mukaan reissuun jos sellainen löytyy. Itse kuitenkin pyrin tuolla vanhalla bemunrotiskolla menemään - olettaen että se kestää tämänvuotisen vuonorallin.
Sit perus deittitiedot:
28v mies, sosionomiopiskelija Stadista by way of Tuusula. Motoristi, teatteri-, valokuvaus-, larp-, vaellusharrastaja ja mitä näitä nyt on. En kuorsaa. Oon aina perillä, eli leppoisa matkantekijä mut harvoin ajoissa. Mutkateillä muhun iskee piru, mutta venäläistä poliisia en ehkä halua suututtaa.
Työharjoittelupaikassani palvelukeskuksessa pidetään viikottaisia Karjalakerhoja. Muistisairaiden vanhainkotiasiakkaiden ja vierailevien parempikuntoisten asiakkaidemme kanssa muistellaan evakkomatkoja, pikkulottatyötä, Laatokan, Viipurin, Sortavalan, Pitkärannan ja Aunuksen maisemia, katsotaan kuvia ja videoita, kerrotaan vanhoista tapaperinteistä, ihmetellään kansallispukuja ja kuunnellaan Georg Malmstenia...
Ja noiden kuvien ja videoiden näkeminen ja tarinoiden kuuleminen on herättänyt mussa hillittömän palon katsomaan noita maisemia omin silmin.
Tämän vuoden kesämatka vie Norjan kautta Tanskaan, mutta vuodelle 2016 ei ole vielä suunnitteilla mitään. Ajattelinkin jo hyvissä ajoin lähteä kyselemään suunnitteluapua ja matkaseuraa. Omalle leikkimieliselle prätkäkerholleni pitchasin tän just äsken. Meistä kuitenkin realistisesti lähtee mukaan 0-2 henkeä, joten mukaankin mahtuisi.
Teitä Venäjällä on tietty varoiteltu huonoiksi, ja aina on tietty mahdollista että siihen mennessä Venäjä on jo miehittänyt Suomen ja/tai sulkenut rajat, ja kaikenlaista. Toivottavasti niin ei kuitenkaan käy. Itselläni on pyöränä vanhempi bemarin F650, jolla ei
mitään rakettimatkailua harrasteta, mutta toisaalta kurjempikuntoisia teitäkin ehkä pääsee, tai ei ainakaan harmita niin paljon kun kaatuu. Tarkoitus olisi aika äärimmäinen budjettimatkailu, eli mahdollisimman paljon trangiaruokaa ja yöpymisiä sohvasurffaillen ja telttaillen.
Kiinnostuksen kohteina ois tietty yleinen kansallismaisemien tiirailu, evakkojen sekä talvi- ja jatkosotien tarinoiden seurailu, sekä tietty vanha ja nykyinen karjalaiskulttuuri.
Jos pahakuntoiset tiet pelottaa, niin varmaan myöskin autolla voi lähteä mukaan reissuun jos sellainen löytyy. Itse kuitenkin pyrin tuolla vanhalla bemunrotiskolla menemään - olettaen että se kestää tämänvuotisen vuonorallin.
Sit perus deittitiedot:
28v mies, sosionomiopiskelija Stadista by way of Tuusula. Motoristi, teatteri-, valokuvaus-, larp-, vaellusharrastaja ja mitä näitä nyt on. En kuorsaa. Oon aina perillä, eli leppoisa matkantekijä mut harvoin ajoissa. Mutkateillä muhun iskee piru, mutta venäläistä poliisia en ehkä halua suututtaa.
