Kawasaki GPZ900R (1985)

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Zeniitti
  • Aloituspäivä Aloituspäivä

Zeniitti

New member
Lapsuuden / nuoruuden haaveitahan täytyy mahdollisuuksien mukaan toteuttaa ja nyt loksahti yksi palapelin palanen kohdalleen kun talliin tulee Top Gun elokuvastakin tuttu vuosimallin-85 GPZ900R.

1.jpg

Pyörä on 35 vuotta maailmaa nähnyt ja edessä siis paikkojen läpikäynti ennen varsinaista käyttöön ottoa.

Lähtökohdat on seuraavat:
- Ajettu > 60 000km
- Käy, kukkuu ja liikkuu
- Täysin vakio
- Ulkoinen habitus vaatii kosolti laittoa

Tavoite:
- Kunnioittaa pyörän alkuperäistä olemusta
- Siistiä ulkonäkö
- Huoltaa tekniikka

Google on tietysti ollut kuumana viimepäivät kun olen hakenut tietoa prätkästä. Samaan syssyyn ajattelin kysyä myös täältä vinkkejä?

- Tärkeimmät tekniset pointit?
- Tekniset "akilleen kantapäät"?
- Hyviä varaosatoimittajia?
- Muuta?

Olen todella innoissani mahdollisuudesta kunnostaa perheeseen tällanen aikakone 80-luvulle. Tarkoitus on siis todellakin säästää kaikki mikä tekee pyörästä legendan. Koskaan en ole tämän aikakauden tykkejä päässyt kokeilemaan, mutta voisin kuvitella että ranneliikkeellä pääse mies hetkeksi paljon lähemmäksi jumalaa mitä moderneilla ominaisuuksilla varustetuilla nykypyörillä koskaan. :grin:
 
Viimeksi muokattu:
Itselläni oli tuo nuoruuden haave jo parikymppisenä kollina -90 -luvun alussa. Sillä sitten opettelin ajamaan moottoripyörää, kun mopoilu oli ainoa pohjataito. Ilmeisestikin selvisin hengissä...

Vaikka pyöräni oli tuolloin vasta 5-6 vuotias, vaimentimet olivat jo ruostumassa puhki. Sain myös kunnian maksaa Kawojen sitkeän tyyppivian: imuventtiilien 'venymisen'. Koska venttiilejä meni paljon, niiden hinta oli vain 70 mk/kpl (remppa muistaakseni total 3500 mk).

Sateella jos pyörää piti sivutuella, niin ykköspytyn tulpan monttuun kerääntyi vettä ja kone kävi kolmella kunnes lämpö haihdutti veden. 16" etupyörä oli liikenneympyrässä ajaessa halukas 'haukkaamaan', mikä antoi jännärihetkiä silloin tällöin.


Tuolla vielä se TM:n juttu, jonka syystä pyörä jäi päiväuniin: https://www.dropbox.com/s/z2yr4s0m0e3osnr/GPZ900R.PNG?dl=0
 
Tuollaisella tuli ajeltua 80 luvulla siis viime vuosituhnnella,
ventilien välysten tarkastaminen aina hyvissä ajoin on enemän kuin tärkeää kuten muissakin saman aika kauden kawoissa
 
Hienoa, että 80-luvun kalusto alkaa kiinnostamaan.

Ei se museointi, entisöinti tai kunnostaminen aina tarvitse tarkoittaa sitä vuoden 1954 Jawaa.
 
Se oli märkä unelma 1985. 1988 sainkin sitten ostettua sellaisen ja reissussa aamu alkoi venttiilien säädöllä. Muuten aivan mahtava vehje. Mutta seuraava pyörä GPX 750 oli minusta vielä parempi.
 
Se oli märkä unelma 1985. 1988 sainkin sitten ostettua sellaisen ja reissussa aamu alkoi venttiilien säädöllä. Muuten aivan mahtava vehje. Mutta seuraava pyörä GPX 750 oli minusta vielä parempi.

Molemmat yllä mainitut pyörät olen omistanut ja vieläpä samassa järjestyksessä. GPZ 900 oli -85 jonka ostin -86
ja GPX oli muistaakseni -87 johon "Ysin" vaihdoin Hikolla -88. Mulla ei ollut "Ysissä" mitään ongelmia venttiilien kanssa, kerran kesässä tuli säädettyä ja hyvin toimi, nokkaketjun kiristin oli ongelma, mutta siihenkin lääke löytyi kun Sumekolta tuttu vinkkasi että vaihda siihen RX 1000 Kawan kiristin ja laahain.
 
Parikin GPZ:aa (550 ja 750) oli joskus aikoinaan...

Se "antti diving system", kannattaa siit keulast poistaa käytöstä.
Oli sen aikakauden "varsinainen neron leimaus" :right:
 
Onko tuo venttiilien venyminen vielä ongelma?
Luulisi, että venttiilien materiaalia / muotoa on jossain vaiheessa muokattu paremmin kestäväksi.
 
Onko tuo venttiilien venyminen vielä ongelma?
Luulisi, että venttiilien materiaalia / muotoa on jossain vaiheessa muokattu paremmin kestäväksi.

Eikai noissakaan venyviä venttiilejä ole vaan vääränmalliset seetit joihin venttiilit uppoavat. ?
 
Koskaan en ole tämän aikakauden tykkejä päässyt kokeilemaan, mutta voisin kuvitella että ranneliikkeellä pääse mies hetkeksi paljon lähemmäksi jumalaa mitä moderneilla ominaisuuksilla varustetuilla nykypyörillä koskaan. :grin:

80-luvun pyörillä kyllä pääsee asumaankin jumalan luokse aika helposti. Vähän kun opettelee pyörän tavoille, niin kyllä niillä pärjää, yleensä. Jos ei lähde voblaamaan eikä tarvii kauheasti jarrutella.
 
Mulla oli kaksi peräkkäin 2000-luvun alussa, toisessa oli venttiiliongelmia. Venttiilit alkoivat kantaa todella herkästi ja nopeasti, ja sitten käyntiinlähteminen muuttui salatieteeksi. Täytyi tehdä temput just oikein, että lähti. Kulki silti todella hyvin. Itse asiassa se venttiiliongelmainen tuntui pirteämmältä.

Moottorissa ehkä hienoin luonne ja soundi, mitä missään rivimoottorissa ollut koskaan mitä olen ajanut. Raaka, luonteikas. Voima tulee ulos just silleen että tuntuu hyvältä ja hymyilyttää ja kone parkuu ja ulvoo punarajan lähellä kuin museourheiluauto. Mittaristokin on hieno.

Keula on paska, ja kaasarien paikalleen laitto irroituksen jälkeen on sotaa. Tilaa ei ole, siis yhtään. Moottorin huollettavuus on loistava. Mihinkään ei ole niin helppo vaihtaa nokkaketjua, kiristäjää ja laturinketjua (se pikkulenkki oikean kopan alla), kuin GPZ900Rään. Ehdottomasti yksi niistä harvoista malleista jonka vielä haluaisin, ehkä ostankin kun sopiva tulee vastaan. Hieno pyörä. Ei mikään touring, vaan tehty aktiivisesti ajettavaksi öisillä kehäteillä.
 
Imuventtiileihin liittyen... Silloin kun omaani jouduin ne uusimaan, niin käsitys oli että venttili-istukka alkaa myötäämään ja venttiili muuttuu ikään kuin suppilovahveroksi muodoltaan.

Ehkä venttiiliongelma liittyi osin ajotapaan. Juttelin aikoinaan silloin viisikymppisen patun kanssa, joka oli ajanut ongelmitta omallaan 60 tkm matka-ajoa - siis ilmeisesti konetta revittämättä. Itse tuolloin liityin 200 -kerhoon joka päivä, joten kone kävi punakierroksilla tuon tuosta. Yhtä kaikki, venttiiliongelma oli yleisesti tunnettu asia, eikä Kawa tainnut päästä siitä eroon vielä 1990 -luvun ZZR1100 -mallissakaan?
 
80-luvun pyörillä kyllä pääsee asumaankin jumalan luokse aika helposti. Vähän kun opettelee pyörän tavoille, niin kyllä niillä pärjää, yleensä. Jos ei lähde voblaamaan eikä tarvii kauheasti jarrutella.

Juuri tämä fakta on se mikä näissä houkuttelee. :p

Tässä on noin 25 vuotta 2-pyöräsiä tullu harrasteltua ja useimmiten on tallissa ollu ns. uutta, makeaa ja ärhäkkää. Poislukien yksi risukeula HD joka kyllä lukeutui ehdottomasti myös kategoriaan "lähemmäksi jumalaa". Tosin pelkästään KAIKKIEN ominaisuuksien puutumisen seurauksena. :grin:

Mutta mutta, Kawan pitäisi tosiaan olla tehoiltaan sellanen kamikaze tyyppinen laite jolla pääsee halutessaan "valolla varustettuun tunneliin" retroilemaan. Ja olettaisin, että mutkateilläkin saa itselleen tekemistä ilman et tarvii paahtaa 50% yli rajoitusten jatkuvasti?

Mahtavia vinkkejä ja kokemuksia tullu porukalta. Iso kiitos & kumarrus :respect:

Mä luulen että jahka pääseen ruuvaamaan, niin täytyy tonne venttiilipuoleen paneutua ensimmäisenä. Puristukset ajattelin mittailla myös ja tietty täytyy pyörällä lenkki päästä heittämään. Jos jostain isompaa hämminkiä kiukaassa on, niin kyllä se pitäisi "persdynossa" tuntua jollain tapaa? :orgmp:
 
Parikin GPZ:aa (550 ja 750) oli joskus aikoinaan...

Se "antti diving system", kannattaa siit keulast poistaa käytöstä.
Oli sen aikakauden "varsinainen neron leimaus" :right:

Joo, toi systeemi tuli kyllä itellenikin ihan puskista. :D Eipä tainnu olla mikään tekninen läpilyönti, koska moisia juttuja ei enää nykypyörissä kaiketi nää? Täytyy kattoa mitä toi keula on syöny ja miten se toimii. Haalattua sekin tulee jokatapauksessa. Mikäli en normiajossa huomaa ton antidiven tekevän mitään yllättävää, niin annan kaiken olla kuten on suunniteltu...

Ei tästä ole tarkoituskaan saada nykystandardien mukaan hyvää ajettavaa. Sehän veisi mennessään koko pyörän luoteen. Kunhan toimii kuten aikoinaan koettiin et tulee toimia > se riittää ja juuri se on hunajata mulle. :wanna:
 
Eikö? Kyllä mä kävin sillä mm. Istanbulissa...

Mitä sitten? Ajoin minäkin nykyisellä mopolla viime kesänä Suomen läpi, vaikka ei taida edustaa ihan touring-pyörien terävintä kärkeä. Pappamopollakin on tehty pitkiä matkoja.

Ajoin Kawalla kerran kaksi päällä Joensuu-Helsinki, ja ihan kivastihan se meni mutta ei se mun mielestä ole parhaimmillaan junnatessa satasta aamusta iltaan kantatiellä. Pieni etupyörä, räpäkkä moottori, suht sporttinen etukeno. Leppoisaksi en sitä kutsuisi, mutta toki lähes millä vaan ajaa matkaa kun keskittyy ja on urheilumieltä. Suhteellisia makuasioita. Joskus 70-luvulla vingutettiin jollain kolmepuolikkaalla kaksi päällä ympäri Eurooppaa hymy huulilla, ja yöksi telttaan.
 
Viimeksi muokattu:
Mulla on ollut '86 yksilö tallissa ja enimmäkseen ajossa 9 vuotta. Seuraavia juttuja näin pikana:

- Mittari voi hyvinkin olla toisella kierroksella tai vaihdettu.
- Kaasarien kumikurkut on vanhana kamalat jos pitää kaasarijumpata, uusilla kumeilla menee 5 minuuttia takaisin laittamiseen eikä 8 tuntia (en edes valehtele ainakaan alaspäin) joskin tekniikka on vanhojenkin päällesaamiseen. Paikka on ahdas!
- Puolat väsyvät vanhuuttaan. Olen itse laittanut modernit coil on plug-puolat (integroitu tulpanhattuun)
- En ole kuullut kenestäkään, joka olisi saanut tötteröilmansuodattimet toimimaan joten vakio airboxin pitäminen on suotavaa (mulla on 4-1 ja K&N filsu -> hommasin Six Sigma jet kit-suutinsarjan ja hyvin vetää)
- Ykkösen tulpan päälle makaava vesi on oikea ongelma
- Tankki kannattaa putsata ja laittaa sealer (vaikka POR-15) koska jos ei ole tehty, tuosta lähtee pikkuhilpettä joka tuppaa harmittamaan jatkossa
- Kun hilppeet liikkuvat tankista, ne voivat tukkia kaasarin kohoventtiilin auki-asentoon
- Sitten kun alipainebensahana on sökönä ja kohoventtiili ei sulkeudu kunnolla, bensa valuu joko airboxiin (harmillista) tai imuventtiilin päälle / moottoritilaan. Käynnistäessä kone on hydraulisesti lukossa ja starttimoottorikin jaksaa vetää kiertokangen banaaniksi (näitä on nähty)
- Eli ensin tankki kuntoon, sitten bensahanan huolto ja mieluummin merkkiosilla kaasarien laittaminen (Tourmax on aika hirveää tavaraa pahimmillaan)
- Ylävesiletkun ja tankin välissä pitäisi olla kumikäikäle, jos se on hukkunut niin tankki sahaa hiljalleen vesiletkua
- Venttiileistä ei ole mulla ollut huolta, löin joskus RVS:t toki koneeseen ja olen säätänyt
- 16" 18" vannekoko aiheutti niin paljon ahdistusta että vaihdoin keulan vanteineen ja takavanteen 17" formaattiin. Pääsi samalla AVDS:stä joka ei toiminut kunnolla (tähän on huolto- ja poistokittejä kyllä olemassa myös).
- Vesi/öljypumppu on yhtä pakettia ja niistä voi vuotaa kumpaa tahansa. Puolet pumpuista ovat korjattavan tyyppisiä.
- Öljyn poistoproppuja on kaksi, hanki manuaali (oikeastaan pitää itsekin lukea kun talvi vei muistin ja alan epäilemään itseäni)
- Jotkut modaavat öljynpainetta isommaksi, itse en ole, toisaalta vastaavasta ZL1000 koneesta olen alakerran saanut sököksi ajamalla.
- Jos sinulla on tallella pitkän mallin silpomaton takalokari (tai alkuperäiset pitkät vaimentimet hyvässä kunnossa) niistä voi joku maksaa hunajaa. Kuvan nähdessäni epäilen asiaa (nämä häipyivät ensimmäisenä jo 80-luvulla).

Hyviä resursseja:
http://kawazi.net/ ja Vesikawat-osasto foorumilta
Facebookin GPZ900R Appreciation Group - ryhmä
https://gpzzone.com/ varaosia ja pari ohjettakin sieltä löytyy
http://www.ebaystores.co.uk/The-GPZ900R-Shop/ tämä on hyvä jätkä joka myy käytettyä osaa fiksusti

Jos jotakin roinaa puuttuu niin minultakin voi kysäistä vaikka yksityisviestillä.
 
Kiitos Eroz, asiaa tuli oikeen roppakaupalla! :jpstyle:

Haynesin manuska on postissa ja sitten Kawan oma sähköisenä koneella. Noilla luulisi pärjäilevän mikäli luetun ymmärtäminen vain itseltä sujuu. :grin:

Tossa on vakioputket paikallaan sekä myös tuo mainitsemasi originaali takaloksu. Mutta luulen, että ne tulee myös pysymään paikoillaan. Noh, takaloksusta ei ole niin varma... Perä olisi niin paljon siistimpi ilman ja näissä vanhemmissa vermeissä itse peräosasto on sen verran pitkä, ettei rapa tule selkään saakka vaikka loksua ei olisikaan. Toista se on lähes kaikissa uusissa prätkämalleissa joissa peräosasto alkaa olla järkeään omaan silmään jopa naurettavan pieni. :blink:

Mittari voi tosiaan olla toisella, kolmannella tai neljännellä kierroksella menossa. Se on mun mielestä vain hyväksyttävä tosiasia kun ostellaan yli 30v vanhoja romuja. Meitä on moneen junaan ja tuollainen historia pitää sisällään takuulla monen näköstä räkänokkaa. Siltä tasoltahan sitä on itsekkin aikanaan harrastukset aloiteltu... :tyhmäminä:

Tilanne on siinä mielessä todella mieluinen, että perheellä on jo ns. ajopyörät liikenteessä. Eli tämän kanssa ei ole mikään hoppu / hermojen kiristys. Rauhassa tutkitaan mitä on syöny ja laitellaan kuosiin, sellaiseen kuosiin että itelle kelpaa. :D
 
Back
Ylös