Kehä III:llako onnettomuus?
- Keskustelun aloittaja kava10
- Aloituspäivä
honzi
New member
Ja juuri tuli radiosta, että kehä III, hämeenlinnanväylän kohdalla länteen päin olisi mp kolari.
Joku customi tien sivussa. Ei ollut ainakaan pyörä pahasti rutussa, kuskista ei havaintoa.
kava10
Tunnus suljettu
Länsiväylä-lehdessä onnettomuus kuvailtiin: Edelläajava henkilöauto vaihtoi kaistaa ja lähti ohittamaan edellä ajavaa traktoria - henkilöauton perässä tullut 27-vuotias miesmotoristi ajoi traktorin perään ja loukkaantui vakavasti. Tapahtumapaikka oli siinä Vanhan Muuralantien sillan kohdilla. Motoristilla oli sama nopeus kuin muulla liikennevirralla. Eli alueella olevan 80:n nopeusrajoituksen mukainen. Tässä ehkä turvaväli olisi auttanut hahmottamaan enempi traktorin nopeutta.Pomo oli aamulla ajanut onnettomuuspaikan ohi ja kertoi seuraavaa;
Mopo oli punainen ja näytti vanhemman mallin Hondalta...
Kuski oli ilmeisesti rampilla ajanut traktorin perään. Ambulanssia ja palokuntaa paikalla...
Tämän tapahtumaselostuksen mukaan siitä riittävästä turvavälistä ei olisi ollut ainakaan mitään haittaa motoristille...
Noniin. terve taas kaikille.
Kolarissa olin minä ja minun punainen Ducati, niinkuin Sumppa on jo teitä valistanutkin.
Muutaman päivän tässä olen jo saanut kotonakin olla, eli sairaalassa tuli maattua viikkoja
Ihmeen vähän on tuota spekulointia kolarista ja sen syistä täällä. Odotin että täältä löytyy karmea vääntö just tuosta turvavälistä jne..
Kerron nyt itse vähän tuosta tapahtumasta, eli kaiken minkä muistan.
Olin ajelemassa töihin ja hieman tavallista aiemmin, eli noin puoli seitsemän aikoihin. Reitti on liiankin tuttu ja menee niin sanotusti rutiiniksi, joka on varmasti tässä tapauksessa onnettomuusuhka nro.1. Kauklahden väylältä siis ajelen kehä 3:lle ja siitä koskeloon, joka minun työmatkani. Tällä kertaa se vaan päättyi espoon keskuksen kohdalla.
Muistikuvani nuista viimeisistä hetkistä: Ajelin kaikessa rauhassa sellasessa pienessä jonossa ja turvavälini oli taatusti kohdallaan. Hetkeä ennen ikävää tapahtumaa eteeni kiilaa auto rampilta ja jää siihen. Huomioni oli täysin edellä ajavassa autossa, koska se sai sappeni kiehumaan. Seuraava tapahtuma oli outo.. Auto hyökkää salamana vasemmalle kaistalle ja eteeni paljastuu traktori ruiskutuslaitteen kanssa, ja välimatkaa on enää jotain 5m. Kerkesin vaan säikähtää ja sitten pamahti!
Seuraava muistikuva on kun makaan mahallani asfaltilla ja joku juttelee minulle. Naamani on asfalttia päin ja visiiri on lentänyt kypärästäni jonnekin. Sattuu joka paikkaan ja karjun sille juttelijalle että miks kädet eikä jalat liiku! Hän yrittää rauhotella ja sanoo että ajoit kolarin ja että ambulanssi on jo tulossa. Sitten menee taas hetki, josta en muista mitään. Seuraavaksi muistan kun poliisi kyselee kuka olen ja että löytyisikö rahapussi tai jotain. Selitän yllättävän täsmällisesti että repun sivutaskussa ja että puhelin löytyy toisesta taskusta. Poliisi alkaa kyselemään omaisista joillekka ilmoittaa ja sanon että soittakaa tyttöystävälle, joka jäi lapsenvahdiksi kotiin.
Sitten tulee ambulanssi ja ukot tökkää minuun sellasen annoksen jotain morfiinin johdannaista, että kivut lakkaa siihen. Sittenpä muistankin vaan kun olen sairaalassa ja leikkaavat ihka uutta dainesea mun päältä pois
Hätäleikkaus Töölön sairaalassa kesti noin 11h, jossa paljastui odotettua pahemmat sisäelin vauriot. Keuhkot olivat todella pahasti painuneet kasaan ja maksa oli ottanut myös pahasti osumaa. Luista meni kappaleiksi reisi, joka tuettiin Hoffmannin laitteella, että pysyisi kasassa seuraavaan leikkaukseen. Kädestä oli poikki värttinäluu jä käsi vaan lastoitettiin seuraavaa leikkausta odottelemaan. Kirurgeja työllisti pahiten sisäiset verenvuodot, jota oli runsaasti oikean rinnan ja olkapään seudulla.
Seuraavassa leikkauksessa reiteen asennettiin ydinnaula ja ranne paikattiin myös raudalla.. Eli kipsiltä onneksi vältyin.
Mutta oikea käsi tulee vielä työllistämään kirurgeja koska se sai niin kovan tällin että hermoradat ovat repeytyneet irti jopa selkäytimestä saakka. Eli käsi roikkuu tälläkin hetkellä kuin keitetty makaroni.
Tässä sitten vaan odotellaan leikkausta ja pientä ihmettä, koska herra ylilääkäri sanoi että minulta otetaan hermoratoja muualta kehosta ja käsi laitetaan pelittämään niillä (ainakin osittain). Kuntoutus tulee olemaan pitkä ja sillä ja minun motivaatiolla vaikutetaan lopputulokseen eniten.
Nyt olenkin kotona, joka myöskin on pienoinen ihme. Lääkäri ihmetteli paranemistani joka aamu eikä voinu sanoa muuta kun, että sitkeä on ukko! Kivut ovat aivan infernaaliset, koska kyse on ns. hermosärystä eikä ole yhtään ihme. Aivonihan luulevat että minulta puuttuu koko käsi kun hermoradat on poikki. Kipulääkkeitä menee seitsemää erilaista joista kaksi on huumausaineeksi luokiteltua. Ja silti koskee.
Kyllä tämä tapahtuma jo tähänkin mennessä on ollut sellainen opetus elämästä ja asenteesta siihen että oksat pois!!
Nyt tässä ollaan niin riippuvaisia lähesten avusta, kun edes paskalla käyminen ei onnistu yksin, pesuista puhumattakaan. Pahempia pelkoja en ainakaan vielä ole huomannut ja mopoilu jatkuu varmasti jos yläkerran ukko minulle vielä toimivan käden suo.
Vakuutusrahoja tuli ihan kivasti ja nyt jo katellu kieli pitkällä seuraavaa mopoa.. Ainakin samassa merkissä pysyn
Ei sitä olis koskaan uskonut että se omalle kohdalle sattuu..
Ajelkaa hyvät kanssamotoristit varovasti. Tilastot on jo nyt liian karut. Minä en onneksi siirtynyt taivaallisille mutkapätkille mutta lähellä se oli!
Kolarissa olin minä ja minun punainen Ducati, niinkuin Sumppa on jo teitä valistanutkin.
Muutaman päivän tässä olen jo saanut kotonakin olla, eli sairaalassa tuli maattua viikkoja
Kerron nyt itse vähän tuosta tapahtumasta, eli kaiken minkä muistan.
Olin ajelemassa töihin ja hieman tavallista aiemmin, eli noin puoli seitsemän aikoihin. Reitti on liiankin tuttu ja menee niin sanotusti rutiiniksi, joka on varmasti tässä tapauksessa onnettomuusuhka nro.1. Kauklahden väylältä siis ajelen kehä 3:lle ja siitä koskeloon, joka minun työmatkani. Tällä kertaa se vaan päättyi espoon keskuksen kohdalla.
Muistikuvani nuista viimeisistä hetkistä: Ajelin kaikessa rauhassa sellasessa pienessä jonossa ja turvavälini oli taatusti kohdallaan. Hetkeä ennen ikävää tapahtumaa eteeni kiilaa auto rampilta ja jää siihen. Huomioni oli täysin edellä ajavassa autossa, koska se sai sappeni kiehumaan. Seuraava tapahtuma oli outo.. Auto hyökkää salamana vasemmalle kaistalle ja eteeni paljastuu traktori ruiskutuslaitteen kanssa, ja välimatkaa on enää jotain 5m. Kerkesin vaan säikähtää ja sitten pamahti!
Seuraava muistikuva on kun makaan mahallani asfaltilla ja joku juttelee minulle. Naamani on asfalttia päin ja visiiri on lentänyt kypärästäni jonnekin. Sattuu joka paikkaan ja karjun sille juttelijalle että miks kädet eikä jalat liiku! Hän yrittää rauhotella ja sanoo että ajoit kolarin ja että ambulanssi on jo tulossa. Sitten menee taas hetki, josta en muista mitään. Seuraavaksi muistan kun poliisi kyselee kuka olen ja että löytyisikö rahapussi tai jotain. Selitän yllättävän täsmällisesti että repun sivutaskussa ja että puhelin löytyy toisesta taskusta. Poliisi alkaa kyselemään omaisista joillekka ilmoittaa ja sanon että soittakaa tyttöystävälle, joka jäi lapsenvahdiksi kotiin.
Sitten tulee ambulanssi ja ukot tökkää minuun sellasen annoksen jotain morfiinin johdannaista, että kivut lakkaa siihen. Sittenpä muistankin vaan kun olen sairaalassa ja leikkaavat ihka uutta dainesea mun päältä pois
Hätäleikkaus Töölön sairaalassa kesti noin 11h, jossa paljastui odotettua pahemmat sisäelin vauriot. Keuhkot olivat todella pahasti painuneet kasaan ja maksa oli ottanut myös pahasti osumaa. Luista meni kappaleiksi reisi, joka tuettiin Hoffmannin laitteella, että pysyisi kasassa seuraavaan leikkaukseen. Kädestä oli poikki värttinäluu jä käsi vaan lastoitettiin seuraavaa leikkausta odottelemaan. Kirurgeja työllisti pahiten sisäiset verenvuodot, jota oli runsaasti oikean rinnan ja olkapään seudulla.
Seuraavassa leikkauksessa reiteen asennettiin ydinnaula ja ranne paikattiin myös raudalla.. Eli kipsiltä onneksi vältyin.
Mutta oikea käsi tulee vielä työllistämään kirurgeja koska se sai niin kovan tällin että hermoradat ovat repeytyneet irti jopa selkäytimestä saakka. Eli käsi roikkuu tälläkin hetkellä kuin keitetty makaroni.
Tässä sitten vaan odotellaan leikkausta ja pientä ihmettä, koska herra ylilääkäri sanoi että minulta otetaan hermoratoja muualta kehosta ja käsi laitetaan pelittämään niillä (ainakin osittain). Kuntoutus tulee olemaan pitkä ja sillä ja minun motivaatiolla vaikutetaan lopputulokseen eniten.
Nyt olenkin kotona, joka myöskin on pienoinen ihme. Lääkäri ihmetteli paranemistani joka aamu eikä voinu sanoa muuta kun, että sitkeä on ukko! Kivut ovat aivan infernaaliset, koska kyse on ns. hermosärystä eikä ole yhtään ihme. Aivonihan luulevat että minulta puuttuu koko käsi kun hermoradat on poikki. Kipulääkkeitä menee seitsemää erilaista joista kaksi on huumausaineeksi luokiteltua. Ja silti koskee.
Kyllä tämä tapahtuma jo tähänkin mennessä on ollut sellainen opetus elämästä ja asenteesta siihen että oksat pois!!
Nyt tässä ollaan niin riippuvaisia lähesten avusta, kun edes paskalla käyminen ei onnistu yksin, pesuista puhumattakaan. Pahempia pelkoja en ainakaan vielä ole huomannut ja mopoilu jatkuu varmasti jos yläkerran ukko minulle vielä toimivan käden suo.
Vakuutusrahoja tuli ihan kivasti ja nyt jo katellu kieli pitkällä seuraavaa mopoa.. Ainakin samassa merkissä pysyn
Ei sitä olis koskaan uskonut että se omalle kohdalle sattuu..
Ajelkaa hyvät kanssamotoristit varovasti. Tilastot on jo nyt liian karut. Minä en onneksi siirtynyt taivaallisille mutkapätkille mutta lähellä se oli!
Pikaista paranemista sinulle, viper78! Itse en viitsi juurikaan ajella prätkällä aamu- ja iltaruuhkissa, sillä olen autolla Länäriä vuosikaudet ruuhkissa ajaneena nähnyt, millaisia kolarisumia ja älyttömiä ajosuorituksia siellä syntyy espoolaisten tarmokkaasti ajaessa kaupunkiin (Helsinki). Itse en viitsi enää stressata, joten seurailen vain kun kolisee.
Wasserschwein
New member
Oli sulla kyllä onni mukana. Joku tuolla ylempänä on selvästi päättänyt ettei tämä ollut sun viimeinen ajokautesi.
Ei muuta kuin tsemppiä kuntoutukseen ja
asenteestasi.
Ei muuta kuin tsemppiä kuntoutukseen ja