Harri
New member
Kävin tänään koeajamassa SS1000FF:n Ducati Finlandilla. On muuten hyvää palvelua ko. liikkeessä.
En edes aikonut ostaa pyörää, jota keoajoin, vaan testasin sitä mahdollinen ducati-cup tulevaisuus mielessä. Antoivat pyörän testattavaksi, vaikka tiet olivat märkiä ja se piti pestä ajon jälkeen. Tosi hyvä asenne.
Eipähän tarvitse miettiä mistä joku päivä uuden Ducatini ostan, ensiksi pitää vaan rikastua..
Esimerkiksi Karhulan Crossipyörä, jossa pyöriä ei pääse kovin helposti koeajamaan eikä palvelu muutenkaan ole minkään tasoista, voisi ottaa mallia Ducati Finlandista. (Terveiseni Crossipyörälle
)
No takaisin asiaan. Eli ss1000ff tuli testattua. Voimpa sanoa, että vanhassa VFR:ssä ei ole muuta parempaa, kuin lämpökahvat.
Moottori:
Mukavasti vääntävä. Kiihtyy hyvin ja tehoa on riittävästi. Ei karkaa käsistä, mutta kulkee kuitenkin. Kauheasti en revitellyt, koska se ei ollut koeajon tarkoitus. Autojen jalkoihin en kuitenkaan jäänyt. Ei pärjää varmastikkaan konetehossa kovin monille kyykkypyörille, mutta itse en arvosta tehoa kovin korkealle, vaan ajettavuutta enemmän.
Alusta:
HYVÄ!!! Ei mitään valittamista. Ehkä hivenen kova katucruisailuun, mutta hyvä ja kovuutta saa varmaan säädöillä pois, jos tiellä ajelee.
Jarrut:
Tosi hyvät. Yllätti oikein ensimmäisellä kerralla. Jarrut tarraavat tosi tiukasti kiinni ja maantieolosuhteissa jarrutus onnistuu vaivatta vaikka yhdellä sormella.
Ajoasento:
Vähän pienen tuntuinen pyörä (188cm kuskille). Satulasta löytyy kuitenkin tilaa, kun siirtää persettä taaksepäin. Rata-ajoa ajatellen teipattu lisätoppaus tankin satulanpuoleiseen päätyyn olisi paikallaa, jotta ei pääsisi liukumaan liian eteen. Kädet puutuu, mutta en ajatellut mahdollisella tulavalla kilvettömälläni matkaa ajaa. Satulassa liikkuminen oli helppoa ja tankista sain hyvin tukea. Satula on kovahko. Jalkatapit ovat aika ylhäällä, joka puuduttaa varmaan matka-ajossa, mutta antaa kallistusvaraa radalle.
Muuta:
Hienot äänet. Moottori täristää pyörää mukavasti alakierroksilla kiihdytettäessä. Kaunis, yksi kauneimmista pyöristä. Tuplaputket näkyvissä, siisti etu-umpio (ei mikään kaksilamppuinen kauhistus) ja muotoilu muutenkin sopivan pyöreää.
Huonoa tässä on se, että VFR pitää myydä keväällä pois. Jostakin pitäisi myös taikoa rahaa, jotta saisi hienon Ducatin, jolla pääsisi cuppia varten harjoittelemaan.
Hieno pyörä oli ja persoonallinen pyörä. Ei ole mikään tusina tuote, vaikka ei niin kauhean erikoinenkaan. Ei sovellu niille, jotka laskevat teho/paino tai teho/hinta suhteitaan.
Tuollainen kai se pitää ostaa ensi kesäksi, joko kilvettömänä tai kilvellisenä.
En edes aikonut ostaa pyörää, jota keoajoin, vaan testasin sitä mahdollinen ducati-cup tulevaisuus mielessä. Antoivat pyörän testattavaksi, vaikka tiet olivat märkiä ja se piti pestä ajon jälkeen. Tosi hyvä asenne.
Eipähän tarvitse miettiä mistä joku päivä uuden Ducatini ostan, ensiksi pitää vaan rikastua..
Esimerkiksi Karhulan Crossipyörä, jossa pyöriä ei pääse kovin helposti koeajamaan eikä palvelu muutenkaan ole minkään tasoista, voisi ottaa mallia Ducati Finlandista. (Terveiseni Crossipyörälle
No takaisin asiaan. Eli ss1000ff tuli testattua. Voimpa sanoa, että vanhassa VFR:ssä ei ole muuta parempaa, kuin lämpökahvat.
Moottori:
Mukavasti vääntävä. Kiihtyy hyvin ja tehoa on riittävästi. Ei karkaa käsistä, mutta kulkee kuitenkin. Kauheasti en revitellyt, koska se ei ollut koeajon tarkoitus. Autojen jalkoihin en kuitenkaan jäänyt. Ei pärjää varmastikkaan konetehossa kovin monille kyykkypyörille, mutta itse en arvosta tehoa kovin korkealle, vaan ajettavuutta enemmän.
Alusta:
HYVÄ!!! Ei mitään valittamista. Ehkä hivenen kova katucruisailuun, mutta hyvä ja kovuutta saa varmaan säädöillä pois, jos tiellä ajelee.
Jarrut:
Tosi hyvät. Yllätti oikein ensimmäisellä kerralla. Jarrut tarraavat tosi tiukasti kiinni ja maantieolosuhteissa jarrutus onnistuu vaivatta vaikka yhdellä sormella.
Ajoasento:
Vähän pienen tuntuinen pyörä (188cm kuskille). Satulasta löytyy kuitenkin tilaa, kun siirtää persettä taaksepäin. Rata-ajoa ajatellen teipattu lisätoppaus tankin satulanpuoleiseen päätyyn olisi paikallaa, jotta ei pääsisi liukumaan liian eteen. Kädet puutuu, mutta en ajatellut mahdollisella tulavalla kilvettömälläni matkaa ajaa. Satulassa liikkuminen oli helppoa ja tankista sain hyvin tukea. Satula on kovahko. Jalkatapit ovat aika ylhäällä, joka puuduttaa varmaan matka-ajossa, mutta antaa kallistusvaraa radalle.
Muuta:
Hienot äänet. Moottori täristää pyörää mukavasti alakierroksilla kiihdytettäessä. Kaunis, yksi kauneimmista pyöristä. Tuplaputket näkyvissä, siisti etu-umpio (ei mikään kaksilamppuinen kauhistus) ja muotoilu muutenkin sopivan pyöreää.
Huonoa tässä on se, että VFR pitää myydä keväällä pois. Jostakin pitäisi myös taikoa rahaa, jotta saisi hienon Ducatin, jolla pääsisi cuppia varten harjoittelemaan.
Hieno pyörä oli ja persoonallinen pyörä. Ei ole mikään tusina tuote, vaikka ei niin kauhean erikoinenkaan. Ei sovellu niille, jotka laskevat teho/paino tai teho/hinta suhteitaan.
Tuollainen kai se pitää ostaa ensi kesäksi, joko kilvettömänä tai kilvellisenä.
