PSmo
New member
Monilla meillä taitaa olla tuo prätkäbudjetti aina niin kireä, ettei rahaa jää kunnon varusteisiin.
Itsekin ajelin farkuissa ja puserossa ennen kun lippasin.
Kunnon lipat ottaneena, voisin "valistaa" kanssaihmisiä sen verran, että kannattaa kyllä jättää rahaa myös kunnon kamoihin kun pyörää hankkii.
On kuitenkin vanha totuus oikeassa aika pitkälle, että on vain kahdenlaisia motoristeja: niitä jotka on kaatunut ja niitä jotka tulevat kaatumaan.
Itse liityin kaatuneiden kerhoon n. 8 v:n ja yli 100.000 ajokilometrin jälkeen.
Nopeus 90 km/h, ohitustilanteessa "tielaitoksen erikoinen" eli pikipaikkaus heitti miehen ketoon. Liukua pitkin asfalttia useita kymmeniä metreja. Lopputulos: ei naarmun naarmua mieheen. Vain pari mustelmaa, toinen mojova pohkeeseen, kun löin sen ylilennossa ohjaustankoon ja toinen hauiksen alaosaan. Sen taas iskin peiliin.
Kaikki varusteet uusiksi: Schubert S1 kypärä, Rukka SRO puku, MP-asun carbon rystys-suojin varustetut ajohanskat ja ajosaappaat. Mutta mies, EI NAARMUAKAAN.
Schubertista oikean posken kohdalla ikävän näköiset naarmut sekä visiirissä, että kypärässä, hanskoista rystyssuojat puhki, ajopuvussa taskunpohjiin reiät, taskuissa olleiden kamojen takia ja ajosaappaiden kärjet hankautuneet ruvelle.
Ja kyllä tuo Rukan SRO pitää tosi hyvin myös vettä. Olen ajanut tänä kesänä tosi monta kertaa Espoo-Kuopio-Espoo väliä ja lähes joka kerta 1-7 sadetta on matkan aikana ehtinyt niskaan, mutta kertaakaan ei aluskamat ole kastuneet sateesta.
Muutaman pitkän sateen aikana tuntui, että haaroista alkaa vesi mennä sisälle, muttei kuitenkaan, kylmyys vaan luo tunteen, että kastuu.
Ja pikku vinkki hanskojen suojaamiseksi. Kun nahkahanskan päälle vetäisee semmoiset "sadekintaat", elikkä reilun kokoiset sadeasurukkaset, on aika miellyttävä olo käsillä ja pysyy kuivanakin melkoisen hyvin.
Itsekin ajelin farkuissa ja puserossa ennen kun lippasin.
Kunnon lipat ottaneena, voisin "valistaa" kanssaihmisiä sen verran, että kannattaa kyllä jättää rahaa myös kunnon kamoihin kun pyörää hankkii.
On kuitenkin vanha totuus oikeassa aika pitkälle, että on vain kahdenlaisia motoristeja: niitä jotka on kaatunut ja niitä jotka tulevat kaatumaan.
Itse liityin kaatuneiden kerhoon n. 8 v:n ja yli 100.000 ajokilometrin jälkeen.
Nopeus 90 km/h, ohitustilanteessa "tielaitoksen erikoinen" eli pikipaikkaus heitti miehen ketoon. Liukua pitkin asfalttia useita kymmeniä metreja. Lopputulos: ei naarmun naarmua mieheen. Vain pari mustelmaa, toinen mojova pohkeeseen, kun löin sen ylilennossa ohjaustankoon ja toinen hauiksen alaosaan. Sen taas iskin peiliin.
Kaikki varusteet uusiksi: Schubert S1 kypärä, Rukka SRO puku, MP-asun carbon rystys-suojin varustetut ajohanskat ja ajosaappaat. Mutta mies, EI NAARMUAKAAN.
Schubertista oikean posken kohdalla ikävän näköiset naarmut sekä visiirissä, että kypärässä, hanskoista rystyssuojat puhki, ajopuvussa taskunpohjiin reiät, taskuissa olleiden kamojen takia ja ajosaappaiden kärjet hankautuneet ruvelle.
Ja kyllä tuo Rukan SRO pitää tosi hyvin myös vettä. Olen ajanut tänä kesänä tosi monta kertaa Espoo-Kuopio-Espoo väliä ja lähes joka kerta 1-7 sadetta on matkan aikana ehtinyt niskaan, mutta kertaakaan ei aluskamat ole kastuneet sateesta.
Muutaman pitkän sateen aikana tuntui, että haaroista alkaa vesi mennä sisälle, muttei kuitenkaan, kylmyys vaan luo tunteen, että kastuu.
Ja pikku vinkki hanskojen suojaamiseksi. Kun nahkahanskan päälle vetäisee semmoiset "sadekintaat", elikkä reilun kokoiset sadeasurukkaset, on aika miellyttävä olo käsillä ja pysyy kuivanakin melkoisen hyvin.