Omaan kypärään kun ei ole saatavilla fotokromattista visiiriä ja myös tykkään ajella paljon visiiri auki, niin valintani ollut fotokromaattiset aurinkolasit. Ei mitkään reiskat vaan sporttiset, alunperin maantiepyöräilijöille tarkoitettu malli, linssien muoto on aika hyvä eli niiden takaa ei tuuli kierrä silmiin. Eivät myöskään ole niin tummat että auringonvalosta tunneliin ajaessa olisi ongelmissa. Huono puoli on toki ylimääräinen jumppa mitä lasien kanssa pelaamisesta tulee. Paras mahdollinen kombo saattaisi olla aurinkolippa, kirkas visiiri pinlockilla ja fotokromaattinen aurinkovisiiri, en tiedä onko millään valmistajalla tällaista? Mutta kaikenkaikkiaan ehkä tämä aurinkosuojakysymys ei kuitenkaan ole kärkipäässä mitä kypärän valintakriteereihin tulee.
Avattavista kypäristä monet tykkää, mutta itse olen pähkäillyt näin: että kahdesta eri kypärän puolikkaasta saa yhtä lujan kuin yhdestä kokonaisesta, niin kiinnitysmekanismista joutuu tekee aika järeän = painavan. Ja liikaa painoa en kypärääni halua. Pitkän päivän jälkeen kun ottaa potan pois päästä niin kyl sen huomaa minkälainen paino hartioiden välissä keikkuu. Toki isoin rasitus ei varmastikaan tulee fyysistä painosta vaan (huonon) aerodynamiikan aiheuttamasta tuulikuormasta. Edelleen onnottomuustilanteessa lisäpaino on lisäriski, toki tässäkin isompaa osuutta voi näytellä onko kypärässä muotoja jotkaa tarraa johonkin ja aiheuttaa sitä kautta vääntöä kaulaan.
Lisäksi avausmekanismi ja kaksi eri kypärän osaa lisää valmistajan kustannuksia. Nuo kustannukset menevät joko korkeampaan myyntihintaan tai sitten valmistaja tinkii tuotteen jostain muusta ominaisuudesta.
Itse olen päätynyt ns. adventure-kypärään. Vaikka jonkinlainen muotijuttu onkin, niin on niissä aidosti hyviäkin puolia. Esim. mainittu aurinkolippa ja isokokoinen visiirin aukko. Isokokoinen päänaukko helpottaa pukemista.
