Kyykkypyörällä soratietä

[Jarppa]

Kesämökin lähellä olisi makoisia mutkapätkiä. Mutta kuinkas muuten, suorin tie niille päästäkseen on noin kymmenen kilometrin soratie. Kiertotie on pitkä ja tylsä.

Löytyisikö vinkkejä miten kyykkypyörällä voisi ajaa kyseistä tietä turvallisesti ja kohtuullisella vauhdilla, ehkä jopa niin että ajamisesta voisi nauttia? Sen verran jo järkikin sanoo että etujarrun kanssa ollaan varovaisia ja mutkissa ei hiveästi kanttailla. Tie on suhteellisen hyväkuntoinen, monin paikoin sora on kulunut ajourilta pois mutta välillä sitä on runsaammin. Mutkia löytyy mutta ne kaartuvat melko maltillisesti. Nopeusrajoitus vaihtelee välillä 50-80 km/h.

Ei, en osta enduropyörää.

Nimimerkillä "nolottaa ajaa kolmeakymppiä kasikympin alueella moottoripyörällä".

 

[Bluesman]

siittä vain, ota se ajoharjoitteluna. Oppiipahan ajamaan liukkaalla sorapinnalla, ei pääse yllättämään niin herkästi sora asfaltillakaan sitten.

 

[rytkönen]

toi on kyllä nolo homma.

Meijänki mökki tie on n4km pitkä ja reilu auton levee soratie ja arvaa viduddaako ku pikkupojat ajaa papiskalla ohi..!!!

 

[RoadRunner]

Istu rennosti satulassa äläkä purista kahvoista liikaa. Anna pyörän liikkua tien pinnassa yrittämättä jängätä vastaan, pääsääntöisesti se menee kumminkin siihen suuntaan mihin haluatkin sen menevän.

jonkun aikaa harjoiteltuasi huomaat, että hiekallakin voi pitää aika reiluja nopeuksia ja ajamisesta jopa nauttii. Suorilla saat suditeltua mukavasti ja mutkia voi vetää läpi jopa hienoisessa sladissa.

Nyrkkisääntöinä siis: ole rento, anna pyörän elää ja nauti ihan uusista sladikokemuksista muoviluodilla!

 

[Avokid]

toi on kyllä nolo homma.

Meijänki mökki tie on n4km pitkä ja reilu auton levee soratie ja arvaa viduddaako ku pikkupojat ajaa papiskalla ohi..!!!

Pienen harjoittelun jälkeen soratielläkin ajo kyllä onnistuu, kunhan muistaa mutkiin mennessä, että ajaa siten kuin asfaltilla olisi irtosoraa. Tuollaista 10km sorapätkää tulee ajettua aika useinkin kun käyn vanhemmillani, niin se lyhentää matkaa kymmenen kilometriä.

 

[tn954]

Pari hyväksi havaittu vinkkiä kun on erivuotisilla Firebladeilla (2002 ja 2004) joutunut hiekkateitä ajelemaan
- hanaa eli ei ajella liian hiljaa, hyrrävoimat ovat ystäväsi etenkin jos tiellä on mutaisia kohtia/pehmeää hiekkaa
- painoa jalkatapeille, polvet niinku osaksi jousitusta, tulee kovasti mukavamman tuntuista ajelusta

Etujarrullakin olen pärjännyt hiekkatiellä kunhan ei yritä stoppieta

 

[rytkönen]

toi on kyllä nolo homma.

Meijänki mökki tie on n4km pitkä ja reilu auton levee soratie ja arvaa viduddaako ku pikkupojat ajaa papiskalla ohi..!!!

Pienen harjoittelun jälkeen soratielläkin ajo kyllä onnistuu, kunhan muistaa mutkiin mennessä, että ajaa siten kuin asfaltilla olisi irtosoraa. Tuollaista 10km sorapätkää tulee ajettua aika useinkin kun käyn vanhemmillani, niin se lyhentää matkaa kymmenen kilometriä.

kyllähän sitä suoralla hyvällä/kovalla soratiellä pystyy ajaan vaikka toistasataa.
Mut meijänki mökkitien ainut kohta missä pärrällä voi ajaa on ajourat.
Siitä kun poikkee on paljon irtosoraa-->  kivet hakkaa syyläriä/pehmeetä-->viddumainen taiteilla

 

[MadMan]

Kyllä katumopolla voi hiekkatiellä pitää ihan kivaa vauhtia, mutta jos pitää pyörästään, niin kiveniskemät voivat olla kova pala purtavaksi sitten jälkeenpäin mopoa puunatessa... menee mopo aika nopeesti aika huonoon kuntoon kun tuolla sorateillä surauttelee... Ihan vaan sen varalta, ettei tule kenellekään yllätyksenä. Itseäni kävi harmittamaan kun hornetti alkoi näyttää enemmän kura- kuin katupyörältä, mutta sitten vaihdoinkin enskaan

 

[Karban]

Oma nyt ei mikään kyykky ole mutta katupyörä kumminkin. FZS600:lla pääsee ihan hienosti sitä suurinta sallittua soratielläkin. Tietty toi krossitanko voi hiukan helpottaa. Pirun liukkaat on renkaat jos irtosoraa on alla mutta yleensä siinä jonkinnäköinen ajoura löytyy. Ja kun vauhtia on riittävästi niin hyvin pystyy ajamaan.

 

[logger]

Itsellä on mökkimatkalla reilu 15 km soratietä. Siinä ajourassa kovalla savi/hiekkapohjalla saa mennä minkä pyörästä pääsee. Mutkat ja nimismiehenkiharat sitten on otettava hel*tin varovasti, niiden tilanne muuttuu joka viikonloppu erilaiseksi. Suosittelen: Rennosti ajamista ja katse tiessä eikä nopeusmittarissa. -Vähän ajan kuluttua hommasta suorastaan nauttii (..kunnes pääset laskemaan kiveniskemiä syyläristä ja muualta) ..ja saa olla aika Vatanen jos aikoo autolla samaa vauhtia päästä..

 

[Fasterfox]

toi on kyllä nolo homma.

Noo eipä siinä minusta mitään noloa ole.  

Itsekin joudun aina kotoa lähtiessä / palatessa ajelemaan pari kilometriä hiekkatietä. Kyllähän mieli tekisi vedellä normi vauhtia, mutta jaksaa sen ajaa n. 30km/h kun pitää mielessä kuinka lyhyt matka todellisuudessa on ja kuinka paljon mattapinta taas kerääkään likaa soratiellä.  

Eipähän ainakaan tule aiheutettua paheksuntaa naapureiden silmissä luukuttamalla kotinurkilla.  

Edit: Kirjotusvihreitä

 

[verner]

Jalat tukevasti tankkiin, mutta kädet ja selkä rentona. Yhtä pykälää "liian pieni" vaihde silmässä, että moottorissa riittää kierrokset. Mutkaan ei todellakaan kannata mennä isolla vaihteella tai vapaalla.

Jos soraa on runsaanlaisesti, niin pyörä tuntuu levottomalta ja pyrkii omiin uriinsa. Antaa pyrkiä. Veteleminen kuuluu asiaan, eikä kaada mopoa. Rennosti vain, mutkissa voi koittaa kaasulla ohjailla perän liikkeitä, kun on varma siitä mitä tekee.

Tiessä olevia esteitä ei kannata lähteä kauheasti kiertelemään, jos vauhtia on. Soratiellä 10m edessä on jo 10m takana. Jarrutukset onnistuvat etu- ja takakumilla aivan kuten asfaltillakin. Tietysti marginaalit huomioiden. Samoin mutkiin ajetaan samanlailla, totta kai varsinaista kanttailua välttäen.

Soratiellä voi katupyörälläkin olla kivaa. Mieti, miksi enduroväki istuu suorassa ja tee itse sama perässä.

Rennosti, ryhdikkäästi ja huolellisesti. Soratie on mielentila, ongelmat ovat päässä.

 

[yartsa]

Mutkiin kannattaa mennä reippaalla asenteella. Kun hieman kaasuttaa ja saa takapyörän pieneen sladiin, tuntuu pyörä paljon tukevammalta ja helpommin hallittavalta kuin isolla vaihteella löysää ajetussa mutkassa. Eikä se pyörä kaadu, ellei tee jotain todella legendaarista (joudu paniikkiin ja kanttaa nurin naapurin kaistalle).

 

[xjrrrrräyh]

Soralla ajosta mulle tulee mieleen se vanha Datsun, joka mulla oli joskus. Siinä oli niin löysät etupään nivelet että asfaltilla oli aivan helevatanmoinen työ pysyä tiellä. Mutta kun meni soralle ja sai satasen tauluun vauhtia ei sen parempaa ajopeliä ollutkaan...

 

[Turhala]

Piikkisellä Näsärillä on muutaman vuoden aikana tullut ajeltua paljon sorateitä... alkuun pakon vuoksi, mutta kun kokemus karttui rupesi homma muuttumaan hauskaksi... jopa sen verran, että soralla on oikeestaan hauskempi sladitella kuin mutkapätkällä kanttailla.

Asiaan, pitkälti toistaen yllämainittua. Jarrutusmatkat ovat pitkiä. Äkkinäiset ohjausliikkeet ei onnistu, ajoa on syytä suunnitella etukäteen eikä yrittääkään heittäytyä käännökseen niin kuin asfaltilla. Jos tulee äkkitilanne, älä hätäänny ja käännä eturengasta alta pois - yritä varautua tilanteisiin etukäteen.

Mutkaan tultaessa jarrutus ajoissa, vaihteet ajoissa, mutkaan taitettaessa ei jarrua voi paljoa pitää. Mutkassa veto päällä, tunne kaasulla takarenkaan pito. Painon siirtely auttaa myös paljon.
Mopo ei tule menemään suoraan, älä yritäkään pitää sitä. Jatkuva luistelu kuuluu asiaan, pidät vain huolen että etupää ohjaa sinne suunnille minne oletkin menossa. Takapää kyllä tulee perässä, vaikka tulisikin vierellä.

Irtosora ja savi on ongelma - nimittäin yhdessä sekaisin. Savipinta pitää varsin mainiosti, jos sillä ajat kovaa ja tiellä onkin irtosoraa, pito lähtee taatusti. Jos ei lähde ajoit aivan liian hiljaa.

Mikä siinä sitten on nautittavinta? Irtosoraa reilusti tiellä, mutkasta tullessa pitää takapään kaasulla sladissa... suoralle oikaistessa, pyörän vielä ollessa kallellaan, reippaammin kaasua, mopoa pystyy sivusuunnassa sladittaan metrin, enemmänkin... suoralla ollessa takapyörää pystyy sladittaan satoja metrejä, niin kauan kuin on irtosoraa alla... siinä on tunnetta mukana.
Nopeudessa ei kuitenkaan ole jakoa autoille, niillä on yksinkertaisesti kovemmat mutkanopeudet. Tosin kuskihan aina ratkaisee.

 

[Kukkoshka]

Emännän kotipihaan mennessä noin 15 km soratietä, hemmetisti mutkia sekä ylä- ja alamäkiä (jyrkkiä). Sinne sitten ajellaan keskimäärin joka toinen viikonloppu, kakspäällä ja kaikki tavarat mukana... Onhan sitä tässä parin kesän mittaan tullut aika paljon opittua, mutta kyllä se vauhti kahdestaan pysyy siinä 40-60 km/h. Yksinään ilman tavaroita siellä taas pystyy ajamaan suorastaa kovaa, hetkittäin jopa yli nopeusrajoituksen  

 

[logger]

..edelliset pari viestiä on todellista asiaa. -Vain yksi lisäys: Kannattaa harjoitella pitkillä sorapätkillä. Lyhyet tulee helposti ajettua hiljaa hartiat lukossa. Pitkillä pätkillä menoon alkaa tottua ja pystyy ottamaan rennommin. 20 minuutin yhtämittaisen ajon jälkeen pääsee hommasta jo aika hyvin jyvälle.

 

[suzukai]

Edellä on jo melkein kaikki vinkit annettu. Itse harjoittelin aluksi soratiellä ajoa siten että ajelin yhdellä kädellä. Eli vasemmalla kädellä raavitaan vaikka palleja ja oikealla kaasutellaan reilusti. Pyörä hakee koko ajan mutta menee minne pitää.

Pieni varoituksen sana vielä. Siinä vaiheessa kun homma on omasta mielestä hanskassa ja nopeudet rupee nousemaan päälle sadan kannattaa muistaa, että soralla pyörä pysähtyy paljon hitaammin....

Tietenkin mukavuus on paljon kiinni myös kyykystä kiinni. Esim vanhalla SV:llä soratie kruisailu oli hauskaa ja helppoa. Pienikin kaasun vääntö ja perä oli sladissa samantien. Nykyisellä Cebarilla homma ei luonnistu läheskään yhtä helposti.

 

[verner]

Suuri vaara piilee siinä, ettei mutkiin uskalleta mennä oikein, vaan hartialukon iskiessä painetaan kurvi pitkäksi lukkojarrutuksessa.

Soratie vaatikin rohkeutta ajaa, sen jälkeen homma käy leikiten...


nm. Aina ollut onnea tankkilaukussa

 

[mopokesa]

Ja kun vauhtia on tarpeeksi, on etusellakin pitoa. Kun vauhtia on kunnolla etunen iskeytyy irtosoraan, sora ei ehdi alta pois ja pito paranee. Kyllä kyykylläkin saa renkaat lämpenemään soralla... etusenkin...