jariiisakkala
New member
Alastarolla tännään napsahtanut, onko kellään inffoa?
Mies menehtyi sairaskohtaukseen Alastaron moottoriradalla
- Keskustelun aloittaja jariiisakkala
- Aloituspäivä
R1ivattu
Kukka**ttutäti
Sairaskohtausta epäillään - Iltasanomat on jututtanut Tupalaa: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288591029333.html
GuessWho
Mopoton ja veneetön mies
Viimeisten tietojen mukaan kyseessä oli pitkään syöpää sairastanut mieshenkilö joka itse pyytämällä pyysi päästä ajamaan. Minkäänasteinen moottoripyöräonnettomuus ei ole ollut kyse kuolinsyynä, vaan kyseessä on ollut sairaskohtaus. Toivon koko meidän yhteisön että MP-Tuen vuoksi että kirjoittelu asiasta pysyisi asiallisena ja kohteliaana, miehen muistoa kunnioittaen ja omaisille sekä radalla tuolloin olleiden surua ja järkytystä arvostaen. Paikalla olleet ratajärkkärit ja ensihoitoyksikkö ovat kuuleman mukaan toimineet esimerkillisellä tavalla tilanteessa.
^ onko pako alkaa nyt märehtimään tässä.
Mies varmasti teki mistä pitää, ja kypärää nostan, morotellaan sitten muissa yhteyksissä!
Sen verran vituttaa noiden tietämättömien älykääpiöiden lausahdukset, että on pakko avautua. Ketään ei tarvitse kategorioida saati syyllistää sairauden perusteella. Itse sairastan parantumatonta syöpää ja olen loppuelämäni ajatellut käyttää moottoripyöräilyn parissa. Kuntoni puolesta pystyn liikkumaan liikenteessä muiden ihmisten tavoin. Pitkäaikainen rasitus tosin vie voimat, mutta liikkumiseni jaan voimien mukaan.
Toivottavasti saan jatkaa ajamista vielä kuukausia, tosin pitkä talvi on edessä.
Kevättä odotellessa( ja useitakin toivottavasti)
Hayamieli
Jaa… mä luin tuo GW:n tekstin niin, että "ääni kunnioituksestä väristen totesi motoristiveljen viimeiseen asti ajaneen, koska sydän sanoo niin". Mut se siitä.
Heitänpä pahoittelut mielesi pahoittaneiden puolesta ja toivotan jaksamista sinulle tilanteessasi. Osanotot myös tänään menehtyneen ratailijan omaisille ja tuttaville.
Kysymyksesi oli ihan asiallinen eikä mitään "märehtimistä" ja toivottavasti ratavastaavat kommentoivat asiaa. Ja koska kysymyksesi on jo poistettu, niin kysehän oli siitä, että jos on vakavasti sairas, mutta ajokykyinen niin saako ratapäiville osallistua ilman eri pyyntöä tai selvitystä terveydentilastaan?
Vai ymmärsinkö mä tämän sekavaksi muokatun ketjun ihan väärin..
opmdevil
New member
En ole itse noilla harjoittelupäivillä ollut mutta tuo kysymys ihmisen terveydentilasta sinänsä olisi mielenkiintloinen. Lähtökohtaisesti terveydentila ei kuulu kenellekään eikä sitä voi yksilöllisesti kysyä, siis jos ei kysy kaikilta. Muutenhan se on syrjivää. En tiedä kysytäänkö ajoissa terveydentilasta etukäteen mutta jos ei kysytä ja kyse on vain ajo-oikeudesta, niin sitten se on omassa harkinnassa voiko puuhastelal. Tosin yleensä harrastukissa missä on muita mukana ja mahdollisuus tapahtua pahoja, yleensä se kysytään koska kyse ei ole vain omasta itsestä. Tosin onhan noita tapahtumia joihin pitää viedä paperi että on OK tai vakuuttaa omantuntonsa mukaan että on kuosissa suorittamaan harjoituksen. Mutta ei rastiruutuun jutuissakaan kysytä että onko tauti X tai Y ja vaikka tällanen juttu tapahtui mitä nyt sattui, niin ei se välttämättä liity mitenkään tautiin X vaan voi olla joku ihan toinen syy mikä homman on aiheuttanut.
Offaria kaikki, joku varmaan moderoi pois.
vuohi
New member
Osanottoni omaisille ja itsekkin lähtisin mielummin tuollai kuin hitaasti vihanneksena kuihtumassa sängyn pohjalla.
Tuosta terveydentilasta ja rata-ajosta sen verran, että ihan muidenkin turvallisuuden vuoksi pitää olla riittävässä fyysisessä kunnossa esim. lääkitsemätöntä epilepsiaa sairastavaa ei varmaan mielellään otettaisi ajamaan? Syöpää sairastava varmasti voi ajaa ihan siinä missä muutkin jos vaan tunteen olonsa riittävän hyväksi ja teräväksi. Eikös näitä ikäviä sairastapauksia ole sattunut ihan terveinä pidetyillekkin radalla?
Tuosta terveydentilasta ja rata-ajosta sen verran, että ihan muidenkin turvallisuuden vuoksi pitää olla riittävässä fyysisessä kunnossa esim. lääkitsemätöntä epilepsiaa sairastavaa ei varmaan mielellään otettaisi ajamaan? Syöpää sairastava varmasti voi ajaa ihan siinä missä muutkin jos vaan tunteen olonsa riittävän hyväksi ja teräväksi. Eikös näitä ikäviä sairastapauksia ole sattunut ihan terveinä pidetyillekkin radalla?
Enpä tiedä...olen parantumattomasti sairas. Ei kuolemaksi saakka, mutta toisinaan olen surkeassa kunnossa kivun takia. En aja milloin en pysty ajamaan turvallisesti. Ei ole tullut mieleen lähteä kuolemaan tielle tai radalle. Siinä on myös muiden turvallisuus kyseessä. Mutta kukin meistä taaplaa omalla tyylillään ja tilanteita on erilaisia, en siis ole tässä tuomitsemassa ketään. Kaveri on kuollut. Rauha hänelle ja voimia omaisille. Ajojen järjestäjille voimia myös.
Niin no, olen itsekin ajanut radalla silloin kun oli syöpä. En kyllä tiennyt sitä silloin, mutta kuitenkin.
Ei ollut vaaraa mihinkään sairaskohtaukseen, mut kyllä sitä oli voimat niin loppu ajon jälkeen, että makuulteen piti mennä. Seuraavana kesänä ajoin radalla heti kun pystyin hoitojen jälkeen ja omien voimien mukaan. Että ainaki oma järki sillon jo sano millon pitää lopettaa.
En itse lähtisi kieltämään keneltäkään ajamista syövän tai muun sairauden puitteissa, jos ajokuntoinen on. Pitää tietysti henkilön ottaa itse myös vastuu omasta jaksamisestaan ja tulla pois ennen kun voimat loppuu.
Toisia ei missään nimessä pidä vaarantaa oman "hauskuuden" nimissä.
Olen myös itse silloin tuomion saatuani miettinyt miten ois "kiva" lähtee ja nostan kyllä hattua menehtyneelle, että se teki sen mitä minä mietin. Osanottoni omaisille, silti se ei helppoa heille ole.
Huomautan vielä, että tämä on minun mielipiteeni ajamiseen radalla, ry:n kanta voi olla jotain ihan muuta. Ja luulen että tästä keskustellaan ja virallinen kanta esitetään jossain vaiheessa.
Heli
yksi ratavastaavista
Ei ollut vaaraa mihinkään sairaskohtaukseen, mut kyllä sitä oli voimat niin loppu ajon jälkeen, että makuulteen piti mennä. Seuraavana kesänä ajoin radalla heti kun pystyin hoitojen jälkeen ja omien voimien mukaan. Että ainaki oma järki sillon jo sano millon pitää lopettaa.
En itse lähtisi kieltämään keneltäkään ajamista syövän tai muun sairauden puitteissa, jos ajokuntoinen on. Pitää tietysti henkilön ottaa itse myös vastuu omasta jaksamisestaan ja tulla pois ennen kun voimat loppuu.
Toisia ei missään nimessä pidä vaarantaa oman "hauskuuden" nimissä.
Olen myös itse silloin tuomion saatuani miettinyt miten ois "kiva" lähtee ja nostan kyllä hattua menehtyneelle, että se teki sen mitä minä mietin. Osanottoni omaisille, silti se ei helppoa heille ole.
Huomautan vielä, että tämä on minun mielipiteeni ajamiseen radalla, ry:n kanta voi olla jotain ihan muuta. Ja luulen että tästä keskustellaan ja virallinen kanta esitetään jossain vaiheessa.
Heli
yksi ratavastaavista
GuessWho
Mopoton ja veneetön mies
Oma kantani: "radalla jokainen ajaa omalla vastuullaan, ja omilla vakuutuksillaan". Tyhjentävää.
Jokainen joka sairastaa jotain, tietää oman ajokuntonsa paremmin kuin yksikään toinen. Riskit siihen että sairas ihminen aiheuttaisi vaaraa radalla muille ovat promillen luokkaa, verrattuna vaikkapa normaaliliikenteen seassa kuljettuja matkoja. Radalla ajetaan yhteen suuntaan, ennalta skaalatuissa tasoryhmissä, valvovien silmien alla, ensihoitoammattilaisten läsnäollessa.
Rajoitusten pohtiminen avaa jatkokeskusteluja siitä mitkä sairaudet ja taudit ovat sitten niitä joiden kanssa voisi ajaa tai sitten ei. Kenellä on lopulta riittävä kompetenssi päätellä sitä ? Eipä juuri kenelläkään muulla kuin henkilöllä itsellään.
Sanoisin jopa että päinvastoin. Tervehtymisen, toipumisen tai taudin etenemisen kannalta aktiivinen elämä ja sosiaalinen kanssakäyminen samanhenkisten harrastajien kannalta on ensiarvoisen arvokasta.
Ainut asia mitä pidän fiksuna, on käydä vihjaamassa ambulanssiväelle tai halutessaan järkkäreille mahdolisesta erityishuomiota vaativasta asiasta, mahdollisen onnettomuuden jatkohoidon osalta. Tämä siis mikäli paikalla ei ole ketään sellaista omaista tai läheistä joka osaa asian hoitohetkellä informoida. Ja uskokaapa huviksenne, taidan tietää mistä puhun.
Väittäisin että meistä joka ikisellä on radalla ajamisen suhteen huimasti muutakin mietittävää kuin tällainen aihe.
Jokainen joka sairastaa jotain, tietää oman ajokuntonsa paremmin kuin yksikään toinen. Riskit siihen että sairas ihminen aiheuttaisi vaaraa radalla muille ovat promillen luokkaa, verrattuna vaikkapa normaaliliikenteen seassa kuljettuja matkoja. Radalla ajetaan yhteen suuntaan, ennalta skaalatuissa tasoryhmissä, valvovien silmien alla, ensihoitoammattilaisten läsnäollessa.
Rajoitusten pohtiminen avaa jatkokeskusteluja siitä mitkä sairaudet ja taudit ovat sitten niitä joiden kanssa voisi ajaa tai sitten ei. Kenellä on lopulta riittävä kompetenssi päätellä sitä ? Eipä juuri kenelläkään muulla kuin henkilöllä itsellään.
Sanoisin jopa että päinvastoin. Tervehtymisen, toipumisen tai taudin etenemisen kannalta aktiivinen elämä ja sosiaalinen kanssakäyminen samanhenkisten harrastajien kannalta on ensiarvoisen arvokasta.
Ainut asia mitä pidän fiksuna, on käydä vihjaamassa ambulanssiväelle tai halutessaan järkkäreille mahdolisesta erityishuomiota vaativasta asiasta, mahdollisen onnettomuuden jatkohoidon osalta. Tämä siis mikäli paikalla ei ole ketään sellaista omaista tai läheistä joka osaa asian hoitohetkellä informoida. Ja uskokaapa huviksenne, taidan tietää mistä puhun.
Väittäisin että meistä joka ikisellä on radalla ajamisen suhteen huimasti muutakin mietittävää kuin tällainen aihe.
Viimeksi muokattu:
Moottoripyorailyn_tuki_ry
New member
Samaa mieltä. Otan kantaa vain omasta ja vetämäni yhdistyksen puolesta, muut toimikoot haluamallaan tavalla.
Sairauskohtaukset ovat rataharjoittelussa täysin marginaalinen ilmiö. Ja vaikka kuski saisikin kohtauksen (näiden n. 800 ratapäivän ja 13 vuoden jälkeen tapauksia on kohdalleni osunut kaksi), kuljettajasta ei ole luultavimmin mitään vaaraa sivullisille. Kadulla tilanne on toisin jos vaikka rekkakuski saa sydänkohtauksen ja ajoneuvo ajautuu ihmismassaan jne. Radalla pyörän vauhti kuitenkin hidastuu maltillisesti (ei mitään äkkijarrutusta), ajautuu vauhdin vähetessä radalta ulos ja pysähtyy turvalliseen paikkaan. Kuollut (tai tajuton) kuljettaja ei ole ainakaan toistaiseksi suorittanut raivokkaita ohituksia tai kiilannut toisia radalta, tajuissaan olevien olen nähnyt tällaista tekevän satoja kertoja, viimeksi sunnuntai-iltana Alastarolla ja päästiinpä sitten taas mekin korjaustalkoisiin että saadaan mopo ajokuntoiseksi.
Meidän (Mp-tuki) tapahtumiin ovat kaikki tervetulleet, ikään ja mahdollisiin sairauksiin katsomatta. Jos meno näyttää selvästi huteralta, siihen puututaan, oli syy sitten sairaudesta tai osaamattomuudesta johtuvaa.
Itse olin eilen paikalla lähes tilanteen alusta aina mustan auton poistumiseen saakka. Tuntui pirun pahalta olla siinä tilanteessa, mutta jälkikäteen ajateltuna tuli tunne, että noin sitä minäkin haluan lähteä, iloisena omaa rakasta harrastusta toteuttaessani. Aina voi spekuloida olisiko kaveri elänyt päivän tai viisikin pidempään viiden lääkärin vieressä valvoessa ja letkuissa riutuen, mutta se on mielestäni täysin turhaa. En kaveria sen tarkemmin tuntenut, kasvotuttu oli tapahtumistamme, mutta jäi kuva miehestä joka halusi elää jäljellä olevat päivänsä kuten ihmisen pitää elää. Emme voi päättää tänne tulostamme, lähtöpäiväkään ei välttämättä ole käsissämme, mutta tuon välin meistä jokainen voi ja saa mielestäni elää haluamallaan tavalla. Tuo oli hänen tapansa ja kunnioitan sitä.
Hyvää matkaa sinne jonnekin, jos joku toinen todellisuus jossain on. Läheisille voimia ja hyviä muistoja.
Jukka Relander
Puheenjohtaja
Moottoripyöräilyn tuki ry