Museopyörää ei saa muuttaa, mutta jos osat lahoaa, niin kyllä osia saa vaihtaa. Osien vain pitää vastata alkuperäisiä ulkoasultaan. Muutenkin ulkokuoren ei tarvitse olla virheetön kunhan se on siisti. Alkuperäisosissa sallitaan enemmän patinaa kuin uusituissa. Lähtökohtana suositellaankin mieluummin vanhaa kulunutta, mutta ehjää kuin kiinanmuovista valmistettuja tarvikeosia..
Pyörän kunto sanelee paljolti hintaa, mutta jo pelkkä museointimahdollisuus tuntuu tuovan laitteeseen hintavarausta. Välillä jopa naurettavia pyyntöjä näkee pyöristä, joihin pitää upottaa tonni poikineen, että vastaisi edes pakoputkistoltaan alkuperäistä. Samoja raatoja myydään esim. USA:ssä parilla satasella kun suomipoika vannoo, että kyllä tästä kaksi tonnia pitää saada..
Tänä vuonna -81:sen voi vielä museoida, mutta ensi vuodesta tarvitaan yli 30v. vanha, eli putoaa -77 valmistettuihin takaisin. Voi hyvinkin vaikuttaa hitusen tuon ikäisten ei-museopyörien hintoihin kun "odotusarvo" siirtyy 5 vuodella eteenpäin.. Nyt ne on selkeästi hinnoiteltu ylös.
Huomattavasti vanhemmissa pyörissä ei statuksella ehkä ole niin suurta merkitystä paitsi eräänlaisena todisteena laitteen alkuperäisyydestä. (tosin 10v. sitten museoitu ei välttämättä enää vastaa sitä hetkeä, kun uusintanäyttöpakkoa ei ole)
Itse olen pysytellyt melko tuoreissa, jotta niillä viittii vielä vähän ajellakin. Onhan tuossa tosin yksi kaksitahtinenkin.. Sen museointi saattaa jäädä lähivuosille kiireiden takia.
Totta sekin, että hienosti ja hyvällä maulla rakenneltu vanha pyörä voi olla arvokkaampikin kuin alkuperäinen riippuen mallista. Sama problematiikka museoinnin ja rakentelun välillä on laajalti esillä myös esim. jenkkiautojen parissa. Moni mieluummin tekee laitteen viimeisen päälle omaan makuun ja parantelee tekniikkaa, kuin rajoittuu alkuperäisyyteen. Itsellehän sitä pyörää tehdään, eikö?