Tässähän on vähän sama kun kotilossa turvavyön... ja kahdella pyörällä kypärän kanssa.
Kunhan on jotain, niin se on todellisuudessa aina ratkaisevasti parempi kuin ilman.
Ihan samalla mennään polviTUKIEN kanssa.
Tämä "porras" on käytännön tasolla se kaikkein suurin steppi vaikka se Essoilla ei kovin
kiihottavaksi jutun juureksi jalostukaan.
On paljon seksikkäämpää viilata teoriatasolla niitä millin kymmenyksiä "ehkä sitten kuitenkin"ajatuksella
ja sivuuttaa merkittävimmät asiat.
Ruukunkin kanssa homma nyt sattuu menemään aika pitkälle tosielämässä niin, että
ylipäänsä sen käyttämisen jälkeen seuraava merkittävä keskustelunaihe on
tuo ikuinen avo/umpiruukku.
Tämä kysymys ratkeaakin taas yksinkertaisesti niitä käytännössä tapahtuvia "osumakohtia" tarkastellen.
Ajeleehan toiset "ympäri aasiaakin" reissu toisensa perään "pelkillä vanteilla"
.
Kaikki ei kuole seurauksiin, eikä kaikilla edes putoa "nenä päästä"
.
Kun se sitten sattuu kohdalle niin.... olis ehkä kuitenkin pitäny käyttää.... esim. POLVI
TUKIA 
"Jostain sitten kuitenkin pettää".... ja menee lonkat.
Nyt heitetään hyvä kysymys, johon ei ehkä ole absoluuttista totuutta, mutta mennään taas olennaisilla.
POLVITUKI! Onko se varuste, jonka on oltava polven suurta vammautumisriskiä merkittävästi
alentaakseen ns. PERIKSI ANTAMATONTA "UMPIRAUTAA" ? (puhutaan nyt kuitenkin "jäykkyydestä" ylipäänsä)
Mikään "hyvä" suoravaruste on harvemmin täysin ns. umpirautaa/kankea tms.
Tällä ajatuskuviolla päädytään siihen, että kunhan "sateenkaaren tuolla puolella"kin olevilla voimilla
varuste pysyy ehjänä..... se on paras varuste.
Sinällään on ihan totta, että eräissä tilanteissa "voimien seuraukset", eli kropan sulakepaikka "siirtyy".
Tällehän ei voi mitään kun mennään eri tekijöissä riittävän pitkälle.
Ratkaisevaa on asioiden ja vehkeiden määrityksessä ja mitoituksessa se, missä tasossa eri
muuttujien suhteen käytännössä liikutaan.
Samahan se on ihan vaikka ruukunkin kanssa
.
Ei se lekalla leipominen ja vain pinnan naarmutuminen kerro juurikaan totuutta keksinnön suojaavuudesta.
Maalihan tuossa on siinä, että saadaan käytännön tilanteissa (joita tulee tutkitusti eniten vastaan)
matopurkin sisältö säilymään elossa.... eli aivot mahd. vähillä vaurioilla.
Hieno homma.... ruukku ei menny rikki. Ei se haittaa vaikka aivot meni
Sataa prosenttia ei elämässä saavuteta kuin ehkä tuurilla. Tämän moni nielee ihan sujuvasti sellaisenaan.
Samaan hengenvetoon useimmat kuitenkin aloittaa ankaran spekuloinnin ja arvottamisen tekijöissä,
joissa "osumatarkkuus" liikkuu promilletasolla.
😀. Inhan helposti tuosta ringistä välillä löytää itsensäkin
😀.
Mutta takaisin astian äärelle. PolviTUET.
"Hyvien" polvitukien käytön dissaaminen ja niistä aiheutuvien ikävien seuraamusten.... paisuttelu
tahtoo kyllä mennä sarjaan vanhojen pirssimiesten kapina turvavyön käyttöä vastaan ja perustelut tälle
😛.
Meillä on kuitenkin "pöydällä" käytännön lopputulemat sille, moniko on kärsinyt tai hyötynyt.... kuinka usein
ja mitä esim. turvavyön tai polvitukien käytöstä.... ja kuinka monelle ja usein noissa on käynyt ohraisesti.
Aika kovat on perustelut oltava, miksi kannattaisi ajella mielummin ilman minkäänlaisia polvitukia.....
puhumattakaan että ne selitetään "vaarallisiksi"..... muutoin kuin promilletasolla sivuuttamalla
sujuvasti täysin eri suuruusluokkaa oleva käytännön tosiasiat.
Nyt ei ole kyse siitä, etteikö kerran elämässä olisi.... saattanut.... pelastua turvavyötä
käyttämättä.
Vanhoilta "polvettotomilta", ennen polvitukiaikoja ajaneilta crossi ym.kuskeilta kannattaa ehkä kysellä näkemystä
asiaan ennemmin kuin joltain enemmän yksittäiseltä uudemman aikakauden.... uusista hapatuksista
kärsineeltä. Noita vanhempia, polvettomia, on hieman helpompi löytääkin kuin nuorempia,
tukien takia lonkattomia
😀.
.