Muovin saa kunnostettua lähes täydellisesti, työn määrä ja hieman tapakin riippuu naarmujen syvyydestä.
Jos naarmu on aivan kevyesti pinnassa eli hädituskin tuntuu kynnellä poikkisuuntaan raapaistessa, niin hoidoksi riittää kiilloitus erittäin hienolla hioma tahnalla tai nesteellä esim fareclan g10, ainetta vain pieneen puuvilla rättiin (vanhasta t paidasta saa erinomaisia kiilloitus rättejä) ja sitten vain hinkataan kunnes jälki häviää viimeiseksi kiilloitetaan jonkin aikaa puhtaalla rätillä joka "sulkee" pinnan eikä lika tartu puhdistettuun pintaan, mitään vahoja ei näin puhdistettuun pintaan tarvita.
Jos naarmu on syvempi niin tarvitaan astetta järeämpiä keinoja, muovista lähdetään aluksi tekemään suoraa eli hiotaan aluksi esim 320 hiomapaperilla miltei naarmun pohjan syvyyteen sitten vaihdetaan paperia asteittai hienompaan kunnes päästään 1200 karkeuteen jolloin naarmukin on hävinnyt, pinta on nyt suora mutta matta joten aloitetaan kiilloitus hieman karkeammalla hioma tahnalla ja viimeistellään kuten pinta naarmu.
Hionnassa helpottaa suuresti jos sen voi tehdä vesihiontana.
mittaristossa hankaloittaa usein kehykset tripin nupit ym ulokkeet jos muovia ei saa irti niin pitää teipata kehykset ym ettei niitä naarmuta touhutessaan, muutenkin kannattaa paketoida vaikka koko mittari sillä suojaus on paljon helpompaa kuin siivota hioma jätteitä joka kolosta.
Pienet muotovirheet ei yleensä häiritsevästi näy joten naarmun loivennus hiontaa ei kannata tehdä kovin laajalle sentin levyiseen hiontaan häviää jo melko julmakin naarmu, kiilloitus toki tehdään mahdollisuuksien mukaan koko näkyvälle pinnalle.
Homma on työlästä mutta palkitsevaa, jos koneita on käytettävissä niin pitää varoa ettei sulata pintaa hinkaamalla samaa kohtaa liian kauan,kovalla painolla tai kierroksilla.
