hesekie1
New member
Tässä juttu reissusta, jonka tein tänä vuonna Hollantiin Assenin MotoGP-kisaan.
Tämä oli ensimmäinen ulkomaan matkani moottoripyörällä. Päätös matkasta syntyi vasta muutama päivä ennen lähtöä, vaikka koko alkukesän oli kyllä ollut olo että "jonnekin ulkomaille tartteis päästä". Harkitsin ensin lyhyttä reissua Eestiin, mutta nälkä kasvoi syödessä. Seurasin Pohjois-Euroopan säätietoja sillä ajatuksella, että jos tiedossa on kovia sateita, jätän lähtemättä. Sääennusteet näyttivät kuitenkin siedettäviltä, joten kaksi päivää ennen matkaa varasin lauttapaikat. Samoin kaksi päivää ennen matkaa sain varattua telttapaikan Assenista leirintäalueelta 2km päässä radalta. Lippua itse kisaan ei ollut, mutta ajattelin että sen saa kyllä paikan päältä.
Matkareitiksi päätin Tampere-Turku-Tukholma-Trelleborg-Rostock-Assen, ja takaisin tullessa Assen-Sassnitz-Trelleborg-Tukholma-Turku-Tampere. Harkitsin GPS-navigaattorin ostamista, mutta perinteinen 20 euron karttakirja vei voiton tällä kertaa.
Lähtö oli vähän turhan kiireinen, koska vielä lähtöpäivän aamuna olin Joensuussa kesämökillä. Sieltä ajoin autolla kotiin Tampereelle, jossa ryntäsimme lasteni kanssa CityMarkettiin ostamaan telttaa. Sellainen onneksi löytyy, joten pääsin pakkaamaan. Pakatessa oli myös liian kiire, joten matkasta unohtui mm. kamera ja kiikari, josta olisi ollut hyötyä kisakatsomossa. Tein myös sen mokan että otin uuden tankkilaukun ja vedenpitävän kassin käyttöön vasta lähtöpäivänä, joten niiden sovittamisessa pyörään tuli kiire.
Ajomatka Turkuun sujui rankkasateessa, joten olo oli heti sangen reissumainen. Laivan autokansi oli juuri niin liukas kuin olin muiden matkakertomuksista lukenut. Pyörän kiinnityksessä sai neuvoja kun pyysi, mutta pyörät joutui laittamaan liian ahtaasti, ja ehkä tämän takia moni jätti pyöränsä kokonaan kiinnittämättä. Yöpaikkana minulla oli jaettu säästöhytti autokannen alla, ankea paikka mutta sitä saa mistä maksaa.
Aamulla Tukholman läpiajo sujui helposti hyvän viitoituksen ansiosta. Tarkoitus oli nauttia Ruotsin maisemista, joten en paahtanut suoraan Trelleborgiin, vaan menin rauhassa itärannikkoa alas Kalmariin ja sieltä Öölantiin. Suurimman osan ajasta satoi. Eteen melko lähelle hyppäsi yksi peura ja myöhemmin taustapeilissä vilahti toinen, mutta muuten päivä sujui ongelmitta.
Öölannista kiersin eteläpuoliskon, erittäin kaunis ja omalaatuinen saari, ja paljon hyviä teitä ja vähän liikennettä. Sade ja kova tuuli lisäsivät merellistä tunnelmaa kun kävin saaren eteläkärjessä katsomassa Långe Jan -majakkaa.
Kuva: Näkymiä Öölannnista 1
Kuva: Näkymiä Öölannnista 2
Kuva: Näkymiä Öölannnista 3
Öölannin jälkeen suuntasin sisämaahan, josta laskettelin kohti Ystadia etelärannikolla. Sää muuttui aurinkoiseksi ja tiet olivat aivan loistavia mopoiluun. Maisemat olivat kuin Etelä-Ranskasta pikemminkin kuin Ruotsista. Ystadista ajoin hienoa mutta hidasta rantatietä pitkin Trelleborgiin. Trelleborgin satama-alue oli sekava ja ajoreitti huonosti merkitty, mutta säkällä päädyin oikeaan jonoon. Laiva oli yli tunnin myöhässä, ja pääsi lähtemään vasta keskiyöllä. Jonossa oli kylmä odotella märissä kamppeissa tuulisella laiturilla, mutta aika meni muiden jonottajien kanssa turistessa.
Kuva: Jonotusta öisessä ja kylmässä Rostockissa
Trelleborg-Rostock-lautalle minulla ei ollut hyttipaikkaa ollenkaan, joten nukuin kansipaikalla sen vähän mitä pystyin. Laivalla oli paljon itäeurooppalaisia ja saksalaisia, suomalaisia en nähnyt.
Laiva saapui satamaan varhain aamulla, minkä jälkeen tuli ensikosketus ihka aitoon saksalaiseen autobahniin. Hyvinhän homma sujui, kunhan katseli taustapeiliin ahkerasti ja ennakoi oikealla kaistalla ajavien rekkojen kaistanvaihdot jne. Tarkoitus oli ehtiä vain mahdollisimman nopeasti Asseniin, joten pysyttelin moottoriteillä. Matkavauhtina oli noin 130 km/h, joka oli ihan sopiva vanhalle nakupyörälleni.
Hollannin rajan lähestyessä siirryin moottoritieltä pienemmälle maantielle. Tällä tiellä ajaminen oli rasittavaa, koska tiellä oli paljon rekkoja ja muuta liikennettä. Loppumatkasta alkoi taas sataa, ja olo alkoi olla ryytynyt. Fiilistä laimensi vielä se, että loppumatkasta luulin ensin Assenin olevan lähempänä kuin se olikaan, ja matka alkoi tuntua hyvin pitkältä. Tunnelma parani kuitenkin hetkessä, kun sateisella hollantilaisella moottoritiellä ohitseni meni muutaman ranskalaisen sporttipyörän letka kohti Assenia. Tajuntaan iski että "tästä tämä alkaa"! Assenin lähestyessä pyöriä alkoi näkyä yhä enemmän, ja tien varsilla oli paljon mp-aiheisia mainostauluja jne.
Itse Assenin liittymä löytyi helposti, mutta leirintäalueen etsimisessä meni puolisentoista tuntia, koska en ollut ehtinyt printata mitään Assenin karttaa mukaan. Ajoin usean kerran leirintäalueen ohi kunnes taksikuskin avustuksella löysin sen. Leirintäalueita on kisojen aikana Assenissa useita, ja niiden sisäänkäynnit ovat samannäköisiä.
Leirintäalue oli pieni, noin 80 telttapaikkaa. Kyseessä oli tavallinen hollantilainen omakotitalo, jonka takapihasta oli tehty kisojen ajaksi leirintäalue. Alueella oli suihkut, WC:t, baari ja vartioitu pysäköinti, eli kaikki tarpeellinen. Telttoja oli turhan monta niin pieneen tilaan, mutta kävelemään mahtui joten kuten.Supermarketti oli 2 km päässä.
Kuva: Leirintäalue 1
Kuva: Leirintäalue 2
Tälläkin pienellä leirintäalueella oli leiriytyjöitä ainakin Hollannista, Saksasta, Uudesta-Seelannista ja Tsekistä. Aika moni kävi ihmettelemässä Suomesta tullutta kulkijaa ja kyselemässä kilometrien määrää. Iltaa istuin parin hollantilaisen pitkän linjan mopoilijan kanssa, joista toinen oli Honda Bol d'Or -omistaja myöskin. Äijillä oli aika hurjat jutut, olivat mm. ajaneet itsekin Assenin rataa, kaatuneetkin siellä jne. Nukkumatti kutsui kuitenkin ajoissa, koska aamulla oli tarkoitus herätä jo viideltä. Lippujen myynnin aloitusajasta liikkui erilaisia tietoja (toisten mukaan lippuluukut avautuisivat klo 5 ja liput menisivät heti, toisten mukaan klo 10 ehtisi vielä hyvin saada lippunsa, joten otapa siitä selvää). Ilman korvatulppia nukkumisesta ei olisi tullut mitään mopojen huudatuksen, eurohumpan pauhun ja yleisen humalahälinän takia.
Aamulla heräsin vasta kahdeksan maissa, kännykän herätys olikin yllättäen jäänyt kuulematta korvatulppien takia! Pukeuduin yhä märkään ajopukuuni ja laahustin kohti rataa. Matkalla pysähdyin aamupalalle erään toisen leirintäalueen kahvilaan, ja kahvia hörppiessä tuijottelin edessä olevaa jääkaapin ovea. Siinä olikin hollanniksi lappu että "lippu myytävänä". Sain istumapaikkalipun alle listahinnan. Näin ne asiat aina järjestyy, loppujen lopuksi.
Radalle vievä puistotie oli mielenkiintoinen. Sen varrella oli lisää leirintäalueita, joissa oli isoja porukoita pyörineen ja poppikoneineen. Paikalliset asukkaat ikään katsomatta toivat tuolit kadun varteen ja katselivat menoa. Pyöriä pörräsi joka puolella, ja ojat olivat täynnä oluttölkkejä ja muuta roskaa. Näkymä oli kuin suomalaisella rockfestarilla, paitsi että pyöriä oli joka paikassa. Sporttipyöriä oli selvästi eniten, ja vähemmän customeita, nakupyöriä tai isoja matkapyöriä.
Kuva: Näkymiä Assenista 1
Kuva: Näkymiä Assenista 2
Kuva: Näkymiä Assenista 3
Kuva: Näkymiä Assenista 4
Kuva: Näkymiä Assenista 5
Rata-alueelle tullessani huomasin, että seisomapaikkoja olisi vielä saanut luukulta, mutta kaikki istumapaikat oli jo myyty. Kännykän akku loppui ennen kuin pääsin radalle, ja koska pää oli vähän sekaisin vähistä unista, ajan taju tuntui kadonneen täysin. Katsomossa jouduinkin kysymään ensimmäisenä että "onko tämä lämmittelyä vai itse kilpailu" kun 125-kuutioiset pörräsivät jo radalla. Lämmittely oli vasta. Katsomosta ei näkynyt kovin montaa mutkaa, mutta tämä ei haitannut koska näissä mutkissa tapahtui paljon. Kallio aloitti hyvin mutta hyytyi kesken kisan (myöhemmin luin että rengasongelmien takia). Rossi päihitti Stonerin tyylikkäästi. Rossi oli selvästi suosituin kuljettaja, yleisö hurrasi heti kun hän alkoi saavuttaa Stoneria.
Kisan jälkeen valuin takaisin leirintäalueelle ja katselin kisayleisöä ja pyöriä, joita lähti loppumaton letka kisa-alueelta. Jälleen piti mennä aikaisin nukkumaan, koska seuraavana aamuna olisi herätys varhain.
Heräsin klo 4 aamulla ja aloin purkaa telttaa. Kamppeet olivat yhä märkiä. Hyvästelin leirintäalueen mukavan isännän ja aloin ajaa kohti Saksaa. Aamuyössä oli vain harvoja kulkijoita. Satoi taas.
Saksan puolella tuli ongelmia, sillä bensa alkoi loppua, ja kaikki tien varrella olevat huoltikset olivat kiinni, eikä niissä ollut lainkaan bensa-automaatteja. Erään kylän huoltiksella toinen motoristi oli jäänyt odottamaan, että huoltis aukeaisi kahden tunnin päästä. Laskeskelin, että bensaa on 2-3 litraa jäljellä, joten päätin riskeerata ja ajaa vielä seuraavaan kylään. Sielläkin huoltis aukeaisi vasta tunnin päästä, joten ei auttanut muuta kuin jäädä odottelemaan. Onneksi kylästä löytyi pieni kahvila, joka oli auki, ja käteistä oli jäljellä juuri ja juuri pariin sämpylään ja kahviin. Huoltikselle onneksi kelpasi sentään luottokortti.
Tankkauksen jälkeen ajoin nopeasti poikki Saksan kohti Sassnitzia, joka on melko lähellä Puolan rajaa. Noin 200 km päässä Sassnitzista huoltiksen turisti-infon nainen säikäytti sanomalla, että matkan varrella on pato, jonka päällä kulkevalla tiellä voisi olla jopa 30 km ruuhkat ja että minulla tulisi kiire lautalle. Ajoin nopeasti Sassnitziin, enkä nähnyt matkan varrella patoa enkä myöskään ruuhkaa (ehkä ajoin patosillan yli huomaamatta sitä). Olin perillä satamassa kolmisen tuntia etuajassa. Paikassa ei ollut edes kahvilaa, eikä mukana ollut mitään ajanvietettä, joten ei auttanut muu kuin odotella. Pääsin sentään ensimmäisenä ajamaan laivaan.
Kuva: Sassnitz-Trelleborg 1
Kuva: Sassnitz-Trelleborg 2
Kuva: Sassnitz-Trelleborg 3
Kuva: Sassnitz-Trelleborg 4
Laiva lähti kohti Trelleborgia alku-illasta. Laivalla oli myös ruotsalainen Jawa-porukka tulossa Saksasta oldtimer-kokoontumisesta. Perille Trelleborgiin tultiin 21.30. Ensi töikseni Ruotsissa etsin hotellin, ja unet olivat ihan eri luokkaa kuin teltassa.
Seuraavana päivänä oli ohjelmassa Tukholmaan iltalautalle ajaminen. Koska käytössä oli koko päivä, halusin vielä ajella ympäri Skånen hienoja teitä. Tämä kostautui sillä, että loppupäivästä tulikin kiire. Kiirettä pahensi vielä, että maantie Vaxsjön lähellä oli poikki kolarin takia. Odottelin jonossa aikani, kunnes paikalliset kertoivat että tie olisi tukossa vielä ainakin tunnin.
Kuva: Kolari jossain tuolla edessä
Minulle neuvottiin kiertotie ja toivoteltiin hyvää matkaa laivalle, ja käskettiin myös varoa hirviä. Kun lopulta pääsin E4-tielle, olikin jo kiire ja loppupäivän ajoin Tukholmaan matkanopeutena 140km/h. Paikat puutuivat totaalisesti, kun en pitänyt muuta kuin lyhyet tankkaustauot. Kiirehtiminen kannatti, sillä E4:llä oli vielä toinen kolari ja sen aiheuttama ruuhka, ja ehdin laivalle juuri ja juuri. Noin 1km ennen satamaa oli vielä katu poikki nostosillan takia, ja siinä odotellessa ehti vilkaista kännykkää ja todeta että "huh, ehdittiin sentään".
Kuva: Kiire loppui nostosiltaan
Laivalla oli paljon pyöriä, jotka pakattiin taas liian ahtaasti. Ilta oli kaunis, ja olut maistui aurinkokannella.
Kuva: Ruuhkaa Tukholman saaristossa 1
Kuva: Ruuhkaa Tukholman saaristossa 2
Paluumatka Turusta Tampereelle sujui ilman sen kummempia tapahtumia. Olo oli hieman epätodellinen kotipihaan rullatessa. Honda sai lempeän taputuksen sen jälkeen, kun olin sammuttanut moottorin.
Linkkejä:
Leirintäalue: http://www.campingdeommekeer.com/english/index.html
Rata: http://www.tt-assen.com/
Trelleborgin lautat: http://www.scandlines.se
Tämä oli ensimmäinen ulkomaan matkani moottoripyörällä. Päätös matkasta syntyi vasta muutama päivä ennen lähtöä, vaikka koko alkukesän oli kyllä ollut olo että "jonnekin ulkomaille tartteis päästä". Harkitsin ensin lyhyttä reissua Eestiin, mutta nälkä kasvoi syödessä. Seurasin Pohjois-Euroopan säätietoja sillä ajatuksella, että jos tiedossa on kovia sateita, jätän lähtemättä. Sääennusteet näyttivät kuitenkin siedettäviltä, joten kaksi päivää ennen matkaa varasin lauttapaikat. Samoin kaksi päivää ennen matkaa sain varattua telttapaikan Assenista leirintäalueelta 2km päässä radalta. Lippua itse kisaan ei ollut, mutta ajattelin että sen saa kyllä paikan päältä.
Matkareitiksi päätin Tampere-Turku-Tukholma-Trelleborg-Rostock-Assen, ja takaisin tullessa Assen-Sassnitz-Trelleborg-Tukholma-Turku-Tampere. Harkitsin GPS-navigaattorin ostamista, mutta perinteinen 20 euron karttakirja vei voiton tällä kertaa.
Lähtö oli vähän turhan kiireinen, koska vielä lähtöpäivän aamuna olin Joensuussa kesämökillä. Sieltä ajoin autolla kotiin Tampereelle, jossa ryntäsimme lasteni kanssa CityMarkettiin ostamaan telttaa. Sellainen onneksi löytyy, joten pääsin pakkaamaan. Pakatessa oli myös liian kiire, joten matkasta unohtui mm. kamera ja kiikari, josta olisi ollut hyötyä kisakatsomossa. Tein myös sen mokan että otin uuden tankkilaukun ja vedenpitävän kassin käyttöön vasta lähtöpäivänä, joten niiden sovittamisessa pyörään tuli kiire.
Ajomatka Turkuun sujui rankkasateessa, joten olo oli heti sangen reissumainen. Laivan autokansi oli juuri niin liukas kuin olin muiden matkakertomuksista lukenut. Pyörän kiinnityksessä sai neuvoja kun pyysi, mutta pyörät joutui laittamaan liian ahtaasti, ja ehkä tämän takia moni jätti pyöränsä kokonaan kiinnittämättä. Yöpaikkana minulla oli jaettu säästöhytti autokannen alla, ankea paikka mutta sitä saa mistä maksaa.
Aamulla Tukholman läpiajo sujui helposti hyvän viitoituksen ansiosta. Tarkoitus oli nauttia Ruotsin maisemista, joten en paahtanut suoraan Trelleborgiin, vaan menin rauhassa itärannikkoa alas Kalmariin ja sieltä Öölantiin. Suurimman osan ajasta satoi. Eteen melko lähelle hyppäsi yksi peura ja myöhemmin taustapeilissä vilahti toinen, mutta muuten päivä sujui ongelmitta.
Öölannista kiersin eteläpuoliskon, erittäin kaunis ja omalaatuinen saari, ja paljon hyviä teitä ja vähän liikennettä. Sade ja kova tuuli lisäsivät merellistä tunnelmaa kun kävin saaren eteläkärjessä katsomassa Långe Jan -majakkaa.
Kuva: Näkymiä Öölannnista 1
Kuva: Näkymiä Öölannnista 2
Kuva: Näkymiä Öölannnista 3
Öölannin jälkeen suuntasin sisämaahan, josta laskettelin kohti Ystadia etelärannikolla. Sää muuttui aurinkoiseksi ja tiet olivat aivan loistavia mopoiluun. Maisemat olivat kuin Etelä-Ranskasta pikemminkin kuin Ruotsista. Ystadista ajoin hienoa mutta hidasta rantatietä pitkin Trelleborgiin. Trelleborgin satama-alue oli sekava ja ajoreitti huonosti merkitty, mutta säkällä päädyin oikeaan jonoon. Laiva oli yli tunnin myöhässä, ja pääsi lähtemään vasta keskiyöllä. Jonossa oli kylmä odotella märissä kamppeissa tuulisella laiturilla, mutta aika meni muiden jonottajien kanssa turistessa.
Kuva: Jonotusta öisessä ja kylmässä Rostockissa
Trelleborg-Rostock-lautalle minulla ei ollut hyttipaikkaa ollenkaan, joten nukuin kansipaikalla sen vähän mitä pystyin. Laivalla oli paljon itäeurooppalaisia ja saksalaisia, suomalaisia en nähnyt.
Laiva saapui satamaan varhain aamulla, minkä jälkeen tuli ensikosketus ihka aitoon saksalaiseen autobahniin. Hyvinhän homma sujui, kunhan katseli taustapeiliin ahkerasti ja ennakoi oikealla kaistalla ajavien rekkojen kaistanvaihdot jne. Tarkoitus oli ehtiä vain mahdollisimman nopeasti Asseniin, joten pysyttelin moottoriteillä. Matkavauhtina oli noin 130 km/h, joka oli ihan sopiva vanhalle nakupyörälleni.
Hollannin rajan lähestyessä siirryin moottoritieltä pienemmälle maantielle. Tällä tiellä ajaminen oli rasittavaa, koska tiellä oli paljon rekkoja ja muuta liikennettä. Loppumatkasta alkoi taas sataa, ja olo alkoi olla ryytynyt. Fiilistä laimensi vielä se, että loppumatkasta luulin ensin Assenin olevan lähempänä kuin se olikaan, ja matka alkoi tuntua hyvin pitkältä. Tunnelma parani kuitenkin hetkessä, kun sateisella hollantilaisella moottoritiellä ohitseni meni muutaman ranskalaisen sporttipyörän letka kohti Assenia. Tajuntaan iski että "tästä tämä alkaa"! Assenin lähestyessä pyöriä alkoi näkyä yhä enemmän, ja tien varsilla oli paljon mp-aiheisia mainostauluja jne.
Itse Assenin liittymä löytyi helposti, mutta leirintäalueen etsimisessä meni puolisentoista tuntia, koska en ollut ehtinyt printata mitään Assenin karttaa mukaan. Ajoin usean kerran leirintäalueen ohi kunnes taksikuskin avustuksella löysin sen. Leirintäalueita on kisojen aikana Assenissa useita, ja niiden sisäänkäynnit ovat samannäköisiä.
Leirintäalue oli pieni, noin 80 telttapaikkaa. Kyseessä oli tavallinen hollantilainen omakotitalo, jonka takapihasta oli tehty kisojen ajaksi leirintäalue. Alueella oli suihkut, WC:t, baari ja vartioitu pysäköinti, eli kaikki tarpeellinen. Telttoja oli turhan monta niin pieneen tilaan, mutta kävelemään mahtui joten kuten.Supermarketti oli 2 km päässä.
Kuva: Leirintäalue 1
Kuva: Leirintäalue 2
Tälläkin pienellä leirintäalueella oli leiriytyjöitä ainakin Hollannista, Saksasta, Uudesta-Seelannista ja Tsekistä. Aika moni kävi ihmettelemässä Suomesta tullutta kulkijaa ja kyselemässä kilometrien määrää. Iltaa istuin parin hollantilaisen pitkän linjan mopoilijan kanssa, joista toinen oli Honda Bol d'Or -omistaja myöskin. Äijillä oli aika hurjat jutut, olivat mm. ajaneet itsekin Assenin rataa, kaatuneetkin siellä jne. Nukkumatti kutsui kuitenkin ajoissa, koska aamulla oli tarkoitus herätä jo viideltä. Lippujen myynnin aloitusajasta liikkui erilaisia tietoja (toisten mukaan lippuluukut avautuisivat klo 5 ja liput menisivät heti, toisten mukaan klo 10 ehtisi vielä hyvin saada lippunsa, joten otapa siitä selvää). Ilman korvatulppia nukkumisesta ei olisi tullut mitään mopojen huudatuksen, eurohumpan pauhun ja yleisen humalahälinän takia.
Aamulla heräsin vasta kahdeksan maissa, kännykän herätys olikin yllättäen jäänyt kuulematta korvatulppien takia! Pukeuduin yhä märkään ajopukuuni ja laahustin kohti rataa. Matkalla pysähdyin aamupalalle erään toisen leirintäalueen kahvilaan, ja kahvia hörppiessä tuijottelin edessä olevaa jääkaapin ovea. Siinä olikin hollanniksi lappu että "lippu myytävänä". Sain istumapaikkalipun alle listahinnan. Näin ne asiat aina järjestyy, loppujen lopuksi.
Radalle vievä puistotie oli mielenkiintoinen. Sen varrella oli lisää leirintäalueita, joissa oli isoja porukoita pyörineen ja poppikoneineen. Paikalliset asukkaat ikään katsomatta toivat tuolit kadun varteen ja katselivat menoa. Pyöriä pörräsi joka puolella, ja ojat olivat täynnä oluttölkkejä ja muuta roskaa. Näkymä oli kuin suomalaisella rockfestarilla, paitsi että pyöriä oli joka paikassa. Sporttipyöriä oli selvästi eniten, ja vähemmän customeita, nakupyöriä tai isoja matkapyöriä.
Kuva: Näkymiä Assenista 1
Kuva: Näkymiä Assenista 2
Kuva: Näkymiä Assenista 3
Kuva: Näkymiä Assenista 4
Kuva: Näkymiä Assenista 5
Rata-alueelle tullessani huomasin, että seisomapaikkoja olisi vielä saanut luukulta, mutta kaikki istumapaikat oli jo myyty. Kännykän akku loppui ennen kuin pääsin radalle, ja koska pää oli vähän sekaisin vähistä unista, ajan taju tuntui kadonneen täysin. Katsomossa jouduinkin kysymään ensimmäisenä että "onko tämä lämmittelyä vai itse kilpailu" kun 125-kuutioiset pörräsivät jo radalla. Lämmittely oli vasta. Katsomosta ei näkynyt kovin montaa mutkaa, mutta tämä ei haitannut koska näissä mutkissa tapahtui paljon. Kallio aloitti hyvin mutta hyytyi kesken kisan (myöhemmin luin että rengasongelmien takia). Rossi päihitti Stonerin tyylikkäästi. Rossi oli selvästi suosituin kuljettaja, yleisö hurrasi heti kun hän alkoi saavuttaa Stoneria.
Kisan jälkeen valuin takaisin leirintäalueelle ja katselin kisayleisöä ja pyöriä, joita lähti loppumaton letka kisa-alueelta. Jälleen piti mennä aikaisin nukkumaan, koska seuraavana aamuna olisi herätys varhain.
Heräsin klo 4 aamulla ja aloin purkaa telttaa. Kamppeet olivat yhä märkiä. Hyvästelin leirintäalueen mukavan isännän ja aloin ajaa kohti Saksaa. Aamuyössä oli vain harvoja kulkijoita. Satoi taas.
Saksan puolella tuli ongelmia, sillä bensa alkoi loppua, ja kaikki tien varrella olevat huoltikset olivat kiinni, eikä niissä ollut lainkaan bensa-automaatteja. Erään kylän huoltiksella toinen motoristi oli jäänyt odottamaan, että huoltis aukeaisi kahden tunnin päästä. Laskeskelin, että bensaa on 2-3 litraa jäljellä, joten päätin riskeerata ja ajaa vielä seuraavaan kylään. Sielläkin huoltis aukeaisi vasta tunnin päästä, joten ei auttanut muuta kuin jäädä odottelemaan. Onneksi kylästä löytyi pieni kahvila, joka oli auki, ja käteistä oli jäljellä juuri ja juuri pariin sämpylään ja kahviin. Huoltikselle onneksi kelpasi sentään luottokortti.
Tankkauksen jälkeen ajoin nopeasti poikki Saksan kohti Sassnitzia, joka on melko lähellä Puolan rajaa. Noin 200 km päässä Sassnitzista huoltiksen turisti-infon nainen säikäytti sanomalla, että matkan varrella on pato, jonka päällä kulkevalla tiellä voisi olla jopa 30 km ruuhkat ja että minulla tulisi kiire lautalle. Ajoin nopeasti Sassnitziin, enkä nähnyt matkan varrella patoa enkä myöskään ruuhkaa (ehkä ajoin patosillan yli huomaamatta sitä). Olin perillä satamassa kolmisen tuntia etuajassa. Paikassa ei ollut edes kahvilaa, eikä mukana ollut mitään ajanvietettä, joten ei auttanut muu kuin odotella. Pääsin sentään ensimmäisenä ajamaan laivaan.
Kuva: Sassnitz-Trelleborg 1
Kuva: Sassnitz-Trelleborg 2
Kuva: Sassnitz-Trelleborg 3
Kuva: Sassnitz-Trelleborg 4
Laiva lähti kohti Trelleborgia alku-illasta. Laivalla oli myös ruotsalainen Jawa-porukka tulossa Saksasta oldtimer-kokoontumisesta. Perille Trelleborgiin tultiin 21.30. Ensi töikseni Ruotsissa etsin hotellin, ja unet olivat ihan eri luokkaa kuin teltassa.
Seuraavana päivänä oli ohjelmassa Tukholmaan iltalautalle ajaminen. Koska käytössä oli koko päivä, halusin vielä ajella ympäri Skånen hienoja teitä. Tämä kostautui sillä, että loppupäivästä tulikin kiire. Kiirettä pahensi vielä, että maantie Vaxsjön lähellä oli poikki kolarin takia. Odottelin jonossa aikani, kunnes paikalliset kertoivat että tie olisi tukossa vielä ainakin tunnin.
Kuva: Kolari jossain tuolla edessä
Minulle neuvottiin kiertotie ja toivoteltiin hyvää matkaa laivalle, ja käskettiin myös varoa hirviä. Kun lopulta pääsin E4-tielle, olikin jo kiire ja loppupäivän ajoin Tukholmaan matkanopeutena 140km/h. Paikat puutuivat totaalisesti, kun en pitänyt muuta kuin lyhyet tankkaustauot. Kiirehtiminen kannatti, sillä E4:llä oli vielä toinen kolari ja sen aiheuttama ruuhka, ja ehdin laivalle juuri ja juuri. Noin 1km ennen satamaa oli vielä katu poikki nostosillan takia, ja siinä odotellessa ehti vilkaista kännykkää ja todeta että "huh, ehdittiin sentään".
Kuva: Kiire loppui nostosiltaan
Laivalla oli paljon pyöriä, jotka pakattiin taas liian ahtaasti. Ilta oli kaunis, ja olut maistui aurinkokannella.
Kuva: Ruuhkaa Tukholman saaristossa 1
Kuva: Ruuhkaa Tukholman saaristossa 2
Paluumatka Turusta Tampereelle sujui ilman sen kummempia tapahtumia. Olo oli hieman epätodellinen kotipihaan rullatessa. Honda sai lempeän taputuksen sen jälkeen, kun olin sammuttanut moottorin.
Linkkejä:
Leirintäalue: http://www.campingdeommekeer.com/english/index.html
Rata: http://www.tt-assen.com/
Trelleborgin lautat: http://www.scandlines.se