Kokeilin eilen Displexiä seuraavin tuloksin:
Kännykkä, Nokia 6310:
Käsittelin näytön kahteen kertaan ohjeen mukaan, mutta tällä ei ollut mitään vaikutusta naarmuihin, ei edes niihin kaikkein pienimpiin. Testasin myös Pepsodenttia, sama tulos.
Prätkä, Honda VFR:
Kierroslukumittarin "lasi" naarmuilla edellisen omistajan jäljiltä, selvästikin hangattu vaharätillä. Käsittelin kahteen kertaan, ei mitään vaikutusta.
Tuulilasi kauttaaltaan naarmuilla molemmin puolin, ilmeisesti hangattu naama punaisena lähes kuivalla rätillä ilman esihuuhtelua. Pleksin reunoilla alueita, joista on vaikea nähdä läpi. Ei millään uskoisi vuoden vanhaksi pleksiksi.
Käsittelin ohjeen mukaan kauttaaltaan molemmin puolin noin 20 x 20 cm kokoinen alue kerrallaan. Tulos oli kerrassaan vaikuttava, pleksistä tuli kuin uusi! Jos käsittelyn toistaisi syvimpien naarmujen kohdalla, pleksin voisi todellakin myydä uutena.
Loppupäätelmät
Displex ei toimi ainakaan Nokian kuoriin. Olisiko niin, että naarmuuntumista vastaan olisi käytetty niin kovaa muovia, ettei Displex enää pure? Tähän viittaisi sekin, ettei Displexiä kannata ainakaan Helsingissä enää kysellä kännykkäpuljuista (ainoa paikka, josta ainetta löysin, oli keskustan Stockmannin kello-osasto katutasossa). Ehkä myös kierroslukumittarin "lasi" on niin kovaa muovia, ettei Displex auta. Myös vahan aiheuttamat naarmut näyttävät niin leveiltä, ettei ne tällä menetelmällä ehkä voi korjaantua.
Sen sijaan tuulilasin käsittely antoi syyn maksaa aineesta sen 6 euroa per tuubi. Ainetta meni noin 1,5 tuubia. Tulos on kerrassaan mykistävä. Selvästikin pleksi on niin pehmeää muovia, että Displex puree. Saatoin kuvitella kehää pitkin töihin ajaessa autoilijoiden ihailevat katseet VFR:n tuulilasissa. Eräs rekkakin tuli aivan kilpeen kiinni ja toinen änkesi 90:n vauhdista väkisin ohi. Tiedän kyllä miksi.
- Tero