Perjantaiksi semmoinen siirtymäpäivä, jo etukäteen oli tiedossa että iso osa matkasta ei ole kovin ihmeellistä. Namsenin rannalta vehkeet tulille joskus ennen kymppiä ja lounaaseen päin. Ennuste lupasi lämmintä ja selkeää alkumatkaksi, loppupäähän sitten sadetta, tämä myös piti paikkaansa.
Ensin E6:tta pitkin kohti Trondheimia. Tiehän on suht sujuvaa mutta rajoitukset eivät ole Norjassa kovinkaan korkeat, suurin osa 80 ja välillä 90, kylien kohdilla vähemmän. Matkalla jotain kameroita ja keskinopeusmittausta. Lämpöä oli parhaimmillaan (pahimmillaan) semmoisen 25 raatia, joten hieman oli nahkapukua ikävä tourinkigoret niskassa.
Trondheimin kohdilla viime vuodesta tutun ostoskeskuksen pihassa tankki täyteen ja Burger Kingistä tupla whopperia napaan. Pitihän sitä sitten vierailla myös paikallisessa pitkäripaisessa, sekin tuttu paikka viime vuodelta. Kouraan jäi punkeroa pottu ja halvinta brandyä. Sunrise Cabernet Sauvignon maksaa Alkossa 7,48e, täällä 94,90nok, Trondes VSOP 15,69e vs. 229nok. Eli jos ja kun on tilaa kulkuneuvossa, roudaa viinakset Suomesta (tai vaikka Latviasta). Sama koskee tupakkia jos sattuu tupakkimies olemaan.
Matka jatkui tietä E39 pitkin, pilvien kerääntyessä taivaalle. Juuri sopivassa kohdassa pikku kahvipaussi ja pukuihin kaulukset paikoilleen, parkkikselta lähtiessä ekat pisarat visiiriin. Ei sade mitään kovaa ollut ja ajelu sujui ihan ok, määränpäänä Kristiansund (ei -sand, se on eri mesta), pikkaisen ennen sitä yksi 20 minsan lauttamatka. Kaupungista evästä ja karkkia kaupasta iltaa varten ja päivän päätteeksi turistirysätie
Atlanterhavsvegen Vevangiin asti, siitä Eideen AirBnB maatilamajoitukseen (65e aamiaisineen).
Ajelu sujui ihan hyvin, aika tarkkaan porukka noudattaa rajoituksia mutta ei toisaalta tulppaa rajoitus miinus 20. Ja ohi pääsee mopolla jos huvittaa, en nyt ihan tikkarin mukaan jaksanut koko aikaa ajella. Loppumatkasta pikkaisen ennen Kanestraumin lauttaa joku tulppasi kuuttakymppiä 80 alueella, ilman mitään syytä. Roiskaisin suoralla siitä ja sen takanaolevasta ohi niin keulallahan oli suomikilpinen Datsun Leaf (siinä suoralla toki se vekotin kulki 80). Ilmeisesti nyt on hipstereillä muotia tulla sähköautoilun luvattuun maahan säästämään patteria ja keräämään jonoa. Tervetuloa vaan, kyllä tänne mahtuu.
Kilometrejä mopon naviin 437,5 eli kohtuu pitkä siirtymä.
7. päivä
Se silta jota kukaan ei ole vielä nähnytkään
Turistihelvettiä ja jonotusta lauantain kunniaksi. No ihan kiva päivä silti, kilsoja mittarissa 3348,6km eli rapiat 265km.
Aamu alkoi Eidessä, lähellä Moldea. Talon emäntä tarjoili aamupalaa reissun halvimmassa yöpaikassa, kiva paikka oli. Aamukaffet join ulkona tallustellen, kävin morottamassa lampaita, kanat juoksenteli pihassa, hanhet kaakattivat karkuun, koira tuli morjestamaan ja kissa loikoili. Sikapossu oli piilossa kopissaan.
Ensin Moldeen huoltotauolle: mopon tankkaus + rengaspaineiden tarkastus, visiirin putsausta, tyhjät tölkit kauppaan ja matkasuklaata tilalle. Kylältä tunnelissa meren alta ja lauttarantaan, täällä huomasi ettei olla yksin tänään liikkeellä. Jono oli sen verran sekava että en raaskinut heti vetää keulille, ei päästy ekaan lauttaan. Viereen tuli norski uuden karhealla Triple Black S1000XR:llä, kun toinen lautta tuli niin hilpaistiin sen kanssa jonon keulille parin muun mopon kanssa.
Ettepäi ja kohta oltiinkin Trollstigenin juurella. Täälläkään ei tarvinnut olla yksin. Röllitien nousu käy osittain ihan työstä, oli kohtuu vittumainen lähteä 2 päällä ja mopo täynnä romua jyrkässä ylämäessä liikkeelle kun edessä olevat autot stoppasivat vastaantulijoiden takia, hieman hirvitti kytkimen luistatus ja mopossa flekti lauloi vähän väliä. Perille kuitenkin päästiin ja turistirysän pihalla ihmettelyä ja maisemien katselua. Tuosta rysästä tie vielä nousee hetken ja sitten Valldalin laaksoon ja vuonon rantaan laskeutuminen oli leppoisampaa. Tämä on ilmeisesti mansikka-aluetta kun marjakojuja oli tien varret täynnä.
Piiru vuonon vartta ja päivän toinen lautta. Tälle Linge - Eidsdal-lautalle jonotetaan tien reunan oikealla kaistalla joka on kaiteella rajattu, tuossa en viitsinyt vetää kärkeen kun en oikein muistanut millainen se laituri on. Muutkin mopot jonotti ja sitä jonoa oli about 400m, tässä varmaan meni joku kolme varttia ennen purkille pääsyä vaikka lyhyttä pätkää sahasi 2 lauttaa koko ajan. Kello suti tässä vaiheessa jo kolmea ja majoitusta ei ollut, illalla olin tutkiskellut paikkoja valmiiksi ja nyt näytti niin että ei ajeta sinne asti mitä olin ajatellut. Bookingissa oli kallista tai täyttä, googlen haulla löytyi hotelli sopivasta paikasta.
Sitten sitä oltiinkin kohta Geirangerilla, siinä mutkan näköalapaikassa pakolliset kuvat. Tässäkään ei tarvinnut olla yksin ja 6 risteilijältä jengiä roudaavaa bussia tukki sopivasti puoli tietä. No nyt ei satanut vettä, viime vuonna satoi ja hyvä että vuonon pohjalle silloin näki. Kylän läpi yhtä soittoa ja serpentiinien kautta Djupvatnet-nimisen lätäkön rantaan. Nyt vähän meinasi tiputella vettä niin tuli kaulukset laitettua kuntoon. Knoppitietoa: koko Geirangerin kylä voipi tuhoutua ennemmin tai myöhemmin, jos ja kun vuori rojahtaa vuonoon:
Loppu tulee
Tästä sitten ylös Dalsnibban näköalapaikalle 1500 metriin, 150nok kiitos tästä ilosta. No olihan sieltä ihan kivat maisemat ja nousu + lasku tarpeeksi mutkikasta. Viime vuonna täältä ei paljoa nähnyt, nyt onneksi pilvet olivat tarpeeksi ylhäällä. Tuolla huipulla ei maisemien lisäksi muuta virikettä sitten oikein olekaan, joku myymälä jota rempattiin tai laajennettiin juuri.
Nyt kun yöpaikka oli jo varmistettu niin vuorossa oli vielä yksi ylimääräinen lenkura eli tämä:
Gamle Strynefjellsvegen Hiihtokeskus oli jo tältä kaudelta kiinni ja tiellä todella vähän liikennettä, sehän sopi. 15 kilsan hiekkapätkä varmaan karsii osan turisteista pois ja kun täällä ei ole sitten niin minkään maailman kahviota tai krääsäkauppaa niin sekään ei vedä porukka. Maisemat olivat "hieman" kivipainotteiset.
Pikku veto vielä majoitukseen, kosken rannalla Pollfoss Guesthouse & Hotel (155e sisältäen 2xlihapullat + kalja + viinilasi).
Kiva päivä, miinuksena kova ruuhkaa mutta se nyt ei varmaan ole kenellekään yllätys että tuolla on jengiä heinäkuussa lauantaina, ekat kunnon serpentiinit tällä reissulla.
Kasipäivä Eide - Trollstigen - Geiranger - Dalsnibba - Gamle Strynefjellsveg - Pollfoss
Dalsnibba ja rahat pois
Djupvasshytta
Tästä kukaan ei oo koskaan ottanut valokuvaa
Ei näy peikkoja
Gamle Strynefjellsvegen
Aamu numero 9 ja kello herätti vasta joskus puol ysin maissa aamupalalle, paikkana Pollfoss keskellä ei mitään. Ennuste ei kovin kaksista keliä luvannut tälle päivälle joten tuplapaitaa alle ja kauluria kiinni. Käteen meni rataisammat nahkahanskat, ajatuksella että vaihdan paksumpiin sitten kun ei enää kestä, noh niillä pärjäsi koko päivän välillä kahvalämppäreitä hehkuttaen. Eilen illalla ei jaksanut rasvailla ketjuja ja tankkikin oli aika kuiva niin ensin suunta Essolle huoltotauolle, paikkana Fossbergom kunnassa nimeltä Lom. Tähän asti ajoin viime vuonnakin, mutta nyt oli vuorossa itselle uutta reittiä. Alkumatkalta pikku huomio: satoi vettä, mitä tekee norjalainen, no laittaa pellolle sadettimen. Tähän mennessä kuivalla kelillä niitä ei näkynyt mutta nyt kun satoi niin paikalliset juurdbruukkaret roiskivat innoissaan vettä pellolle. Kuulostaa tyhmältä mutta varmaan siinä on joku idea, ehkä se sateen kostuttama maa imee sitten vettä enemmänkin niin sitä kannattaa pumpulla ruiskia lisää.
Keula lounaaseen ja tieksi tämä:
Sognefjellet Yöllä alkanut sade oli selvästi nähtävissä, tien vierustan joessa vettä riitti ja väristä näki että tuoretta oli. Jengiä oli liikenteessä selvästi eilistä vähemmän, ei tarvinnut jonossa ajella ja perä edellä kohdattavista pääsi nopsaan ohi. Yksi pieni happipaikan poikanen oli: joku idiootti oli parkkeerannut Tojotansa suoralla tiellä heti jyrkän nypyn taaksi, tulin siihen nyppyyn alle 80 lasissa ja yhtäkkiä minkä lie Yariksen perä oli keskellä kaistaa ja kuski sohi ikkunasta kameralla. Vetäisin ohi torvea soittaen, jos olisi ollut vastaantulija siinä niin Brembot olisivat päässeet koetukselle.
Sogneflellet olikin oikein mukava tie, tosin pilvet peittivät näkyvyyden Galdhopiggenille ja muille korkeille huipuille. Siitä matkan varrelta lähti pisto sivulle ja käytiin kääntymässä puomilla josta olisi maksutietä päässyt ylemmäs ja lähemmäs huippuja. Koska näkyvyys oli mitä oli, tultiin siihen tulokseen että ei kannata mennä pilveen ajelemaan. Tie olisi vienyt tänne:
Mikä lie tie jonnekin
Jatkettiin kivoissa kivimaisemissa etiäpäin ja alettin jo laskeutumaan alas kun tuli risteys, vetäisin siitä sitten vasuriin ja mietintätauko tien poskessa suklaata mutustellen. En ollut etukäteen katsonut mihin tämän vasen reitti menee, joten piti käyttää metodia kvg.
Tindevegen Maksutie näköjään mutta näytti niin houkuttelevalta että päätin lähteä tähän suuntaan ja heittää ylimääräisen lenkin Övre Årdalin kautta. Kustansi jossain vaiheessa tietä puomilla 90nok, ei jäänyt harmittamaan kun oli oikein mukavaa pätkää ja pääsi syöttämäänkin kunnolla. 80 alkoi olla tällä rännillä kova vauhti (navi näytti että rajoitus 50 mutta ei siellä mitään merkkejä ollut missään niin ajoin miten lystää). Erityisesti loppupäässä tietä laaksoon laskeuduttaessa oli kunnon serpentiiniä.
Matka jatkui Övre Årdalista ensin järven, sitten vuonon laitaa tunneleiden läpi lyhyelle lautalle Fodnes - Mannheller. Esterin perse alkoi revetä ja vettä tuli huolella. Siispä tauko Sogndalissa. Majoitusta ei vielä ollut ja paikkakin oli vähän hakusessa niin luuri kouraan ja katselemaan. Käytiin kylässä myös "kaupassa", josta ei saanut yhtään mitään niin taukopaikaksi valikoitui huoltoasema ja burgeri kouraan. Kello hakkasi jo lähemmäs neljää niin päätettiin ottaa hotelli Fordesta, Thon Hotel ja kustannus taisi olla 114 euroa. Navin tripissä perillä 3682,7km eli tänään reilu 330km ajoa.
Vuorossa siis
Gaularfjellet ja tästä tuota pohjoisempaa haaraa Fordeen. Jumankauta. Olipahan pätkä. Aivan timanttinen. Ensin vuonon vartta kallion viertä nuollen tai niittyjen vierustaa. Sitten ylämäkeä ja serpentiiniä Gaularfjelletille lampaan paskoja väistellen. Sitten kivimaisemaa ylängöllä, alamäkeä aina vaan jatkuvan kosken vartta pitkin. Maaseutulaakso, taas ylämäkeä ja serpentiinä. Lampaita ja lehmiä. Vettäkään ei satanut enää. Aivan jää-tä-vän upea reitti. 80 rajoitukseen kun laittoi pikku lisän päälle niin oli jo oikeasti kivaa, monessa paikassa ei tarvinnut edes tuota lisää. Autot jotka sain kiinni, antoivat tietä. Ei tällaista ole. Romut parkkiin kasin aikaan hotellille ja kävin vielä joen rannassa istuskelemassa.
Reissun "oon kaukana kotoota"-kisan voitti kuvan kanadalainen Trumppa, mopon tarroista päätellen on eksynyt mm. Uuteen-Seelantiin aiemmin.
9. päivä
Gaularfjellet
Eksynyt Trumppa
Sognefjellet
