Kotioloissa toimii aina vanha kunnon konsti vieraitten kanssa: Jos ette muuten lähde, näytän valokuvia.
Tämä aika syksystä tuntuu olevan suurimmalle osalle meistä mopoilun suhteen luopumisen aikaa. Luopumiseen kuuluu osana muistelu. Ukkometsoine ja hienoine kertomuksineen.
Muistelua voi tehdä kirjoittamisen ohella vanhoja kuvia selaamalla. Ja miksei myös jakamalla muiden iloksi.
Tämän avauksen alle voisi rakentaa aikamoisen albumin. Parhaaksi koettu reissukuva, ja siihen liittyvä kuvaa avaava tarina.
Oma avaukseni ei ole kummoinen, Se on helppo ylittää kenen tahansa. Niin kuvalla, kuin tarinalla.
Kuvan tarina liittyy parhaaseen mp-reisuuni. Se tehtiin silloin, kun digikamerat oli juuri kaupallistettu. Kahden sekunnin laukaisuviiveellä toimiva agfa maksoi vajaat 1000 € ! Kulutti pattereita pärekorillisen päivässä, ja oli muutoinkin melkoinen kampura. Malagasta ajeltiin Pyreneiden yli Ranskaan, jonka lumoavaa maaseutua pitkin kohti Moselin laaksoa ja aikanaan kotia. Custom-kuskeilta loppui tietysti taas kerran menovesi. Lähimpään kylään odottamaan. " voin tulla 15 min. päästä jos sattuu" luki pumpussa (niin sen teipillä mittariin liimatun lapun sisältö ymmärrettiin) .
Retkueemme jäsen x oli, ja on edelleen tavattoman ulospäin suuntautunut persoona. " 10 sekuntia, eikä huulenheittoa kenenkään kanssa."- tuumi vanhaherra, ja lähti jututtamaan mopoautolla liikeellä ollutta eläkeläispariskuntaa, joka myös odottii huoltoaseman aukeamista.- Niin. Ei tämä jäsen x ranskaa osaa, eikä mitään muutakaan ulkomaan kieltä. Silti hän hoiti puhepuolen koko reissulla ! " Tulkaapa katsomaan, mistä ollaan tulossa " sanoi jäsen x . Sieltähän mumma ja pappa könysivät katsastamaan karttaamme. Aavistin, mitä tuleman pitää, ja kaivoin pikavauhtia kameran esiin. Kahden sekunnin viive, ja se oli siinä. Vanhan rouvan "Voila "- Venäjältä asti !
Sen pituinen se.
Tämä aika syksystä tuntuu olevan suurimmalle osalle meistä mopoilun suhteen luopumisen aikaa. Luopumiseen kuuluu osana muistelu. Ukkometsoine ja hienoine kertomuksineen.
Muistelua voi tehdä kirjoittamisen ohella vanhoja kuvia selaamalla. Ja miksei myös jakamalla muiden iloksi.
Tämän avauksen alle voisi rakentaa aikamoisen albumin. Parhaaksi koettu reissukuva, ja siihen liittyvä kuvaa avaava tarina.
Oma avaukseni ei ole kummoinen, Se on helppo ylittää kenen tahansa. Niin kuvalla, kuin tarinalla.
Kuvan tarina liittyy parhaaseen mp-reisuuni. Se tehtiin silloin, kun digikamerat oli juuri kaupallistettu. Kahden sekunnin laukaisuviiveellä toimiva agfa maksoi vajaat 1000 € ! Kulutti pattereita pärekorillisen päivässä, ja oli muutoinkin melkoinen kampura. Malagasta ajeltiin Pyreneiden yli Ranskaan, jonka lumoavaa maaseutua pitkin kohti Moselin laaksoa ja aikanaan kotia. Custom-kuskeilta loppui tietysti taas kerran menovesi. Lähimpään kylään odottamaan. " voin tulla 15 min. päästä jos sattuu" luki pumpussa (niin sen teipillä mittariin liimatun lapun sisältö ymmärrettiin) .
Retkueemme jäsen x oli, ja on edelleen tavattoman ulospäin suuntautunut persoona. " 10 sekuntia, eikä huulenheittoa kenenkään kanssa."- tuumi vanhaherra, ja lähti jututtamaan mopoautolla liikeellä ollutta eläkeläispariskuntaa, joka myös odottii huoltoaseman aukeamista.- Niin. Ei tämä jäsen x ranskaa osaa, eikä mitään muutakaan ulkomaan kieltä. Silti hän hoiti puhepuolen koko reissulla ! " Tulkaapa katsomaan, mistä ollaan tulossa " sanoi jäsen x . Sieltähän mumma ja pappa könysivät katsastamaan karttaamme. Aavistin, mitä tuleman pitää, ja kaivoin pikavauhtia kameran esiin. Kahden sekunnin viive, ja se oli siinä. Vanhan rouvan "Voila "- Venäjältä asti !
Sen pituinen se.
