Paras uusi/uudehko low-tech -pyörä?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja hako1
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
H

hako1

New member
Haitekkia on tarjolla vuosi vuoden perään. Niin on tietenkin ollut jo pitkään - lukekaapa vain 70-luvun artikkeleita moottoripyöristä.

Ongelma tässä on se, että kun haetaan suorituskykyä ja bling blingiä, tulee kestävyys-/ylläpidettävyyshaasteita. Suomeksi sanottuna, vanhan liiton koneinsinööri häviää ekonomille, teolliselle muotoilijalle ja markkinoijalle.

Tekniikka on kehittynyt, joten luulisi että "patarautaisen" pärrän tekeminen olisi helposti saavutettavissa. Eli absoluuttisen minimi huollon tarve, helppo korjattavuus, yleinen kenttäkelpoisuus. Hyvää on tietenkin vielä se jos osat ovat syystä tai toisesta globaalisti yleisiä ja hyvin saatavilla. Kestää pitäisi niin kuin entisaikojen bemarin ja toimia kaikissa Suomen keleissä ympäri vuoden.

Kuvittelisin että kehitysmaissa ja ehkä armeijoiden tai vaikka postinjakelun tarpeisiin on kehitettykin kalustoa. Mutta luulo ei ole tiedon väärti.

Mikä olisi lähimpänä tätä, kun kyse on uutena ostettavista tai ainakin suht lähiaikoina valmistetuista pyöristä?

Entä saako jotain tällaista kilpiin Suomessa?

----

Heräsi hirmuinen perusvehkeen omistamisen halu, kun heitin reilu 35 vuotta vanhalla 350cc CeeBeellä leppoisan lenkin takateillä aina sorauria myöten. Tuntui että koko maaseutu hymyilee ja lehmätkin morjenstavat. Kaukana kavala maailma! Vanhojen pyörien jatkuva rassaaminen ei vain oikein sovellu aikabudjettiin.
 
Armeijan kalustosta tiedän sen verran että pyörät on enduro(crossi) malleja, Syy on aika selvä, pitää selvitä kaikilla teillä, ja sielläkin missä tietä ei ole...
Poliisin tarpeet on kanssa vähän erilaisia, tarvii ottaa noita reikäpäitä ja mopoilijoita kiinni...
Ja posti käyttää autoja, sääsuoja nääs. Syrjäseuduilla saattaa löytyä muutakin kalustoa.

Peruspyörät ei ole tarpeeksi seksikkäitä, esim. jawa 650 style ei markkinoille kelvannut.Pyörässä ei lie vikaa, vaan merkissä
confused_orig.gif
 
Osta Scrambleri. Ei ylimääräisiä hilanvitkuttimia, kestävää perustekniikkaa ja käy kinttupoluillekin. Sattumalta mulla olisi myynnissä moinen hyvin varustein.
biggrin.gif
 
(hako1 @ Heinä. 30 2010 sanoi:
Ongelma tässä on se, että kun haetaan suorituskykyä ja bling blingiä, tulee kestävyys-/ylläpidettävyyshaasteita. Suomeksi sanottuna, vanhan liiton koneinsinööri häviää ekonomille, teolliselle muotoilijalle ja markkinoijalle.
Napsauta laajentaaksesi...
no jaa, kyllä näillä nykyisillä ruiskupeleilläkin tunnutaan ajelevan aika huimia km-määriä. Ongelmia mielestäni aletaan kerjätä vasta sitten, kun ladataan laitteet ihan turvoksiin kaikkea elektroniikkaa, joiden kestävyys on kysymysmerkki.

Läheskään kaikki esim. tällä hetkellä markkinoilla olevat pyörät kuitenkaan EIVÄT ole turvoksissa uuden uusinta elektroniikkaa, vaikka niissä on tyypillisesti esim. ruisku ja aika monessa abs-jarrut.

Noista molemmathan on olleet melko samanlaisina käytössä jo pitkään esim. autopuolella, ja ne on varsin luotettavia, myös vaikeammissa olosuhteissa. Veikkaan, että vanhempia kaasaripelejä jouduttiin itse asiassa ropaamaan useammin kuin nykyisiä ruiskuja, se ei ole mikään teknologiapeikko, vaan pikemminkin päin vastoin.

Mutta jos se välttämättä pitää olla joku vanhemman teknologian ratkaisu, niin monet isommat yksipyttyiset nelariendurot on aika luotettavan maineessa. Esimerkiksi maailmanympärimatkalle kuitenkin lähtisin itse vähintään 2-pyttyisellä ruiskupelillä.
 
Suzukin V-Strom varmaan putoaa tähän kategoriaan. Itse ajelin laitteella 11km neljä vuotta sitten kun lajia uudelleen aloittelin. Keski-Euroopassa varmaan bemarien jälkeen suosituin iso mopo näköhavaintojen perusteella.
 
(TPM @ Heinä. 30 2010 sanoi:
(Linksterman @ Heinä. 30 2010 sanoi:
Suzukin V-Strom varmaan putoaa tähän kategoriaan. Itse ajelin laitteella 11km neljä vuotta sitten kun lajia uudelleen aloittelin.
Napsauta laajentaaksesi...
Jumalauta mitä kilsoja...  
biggrin.gif
Napsauta laajentaaksesi...
viime syksynä bongasin Kaliforniassa tuommoisen 114.000 mailia ajetun 650-version, kaveri sahaa sillä työmatkaa joka päivä 70 mailia per siivu Los Angelesiin. Säännöllisesti huoltamalla ja ilman ylimääräisiä remppoja oli taival taittunut.
 
Jos kestävyyttä ja luotettavuutta oikeasti haet, niin ei se nyt siitä vanhasta tekniikasta se vastaus löydy. Kyllähän niitä kaasareiden ja virranjakajien kanssa pääsee temppuilemaan huomattavasti useammin kuin elektronisten härveleiden kanssa. Huolletaanhan sitä autojakin entisen 5-10tkm sijasta nykyään sen 30 tkm välein. Elektronisissa toki huono puoli on, että yleensä ne sanovat sitten kerralla työsopimuksensa irti. Väittäisin että ne kuitenkin vaihtaa uuteen halvemmin ja kätevämmin.

Eikä se suuri suorituskykykään ole missään tapauksessa enne huonolle kestävyydelle. Käytöstähän se aina riippuu. Matkapyörillä joilla ajetaan yleensä rauhallisesti henkilöautojen rytmissä kuormitetaan tekniikkaa aivan eri tahtiin, kuin esimerkiksi sporttipyörillä kirmailu. Varmasti ne osat niissä suorituskykyisissä laitteissa on mitoitettu siihen rääkkiin, mutta tuskin kukaan kuitenkaan sporttipyörää hankkii rauhalliseen ajoon jotta sellaisia yli 100tkm ajettuja löytäisi oikein mistään.
 
Eikös nuo myöhempien aikojenkin Uralit edusta aika alkeellista tekniikkaa.  Kestävyydesta en tiedä mutta perinteisestihän niiden työkalupussukassa tulee työkalut kaikkeen tarpeelliseen. Vaikka koneremontti keskellä Siperiaa.
 
(Thorgen @ Heinä. 30 2010 sanoi:
Jos kestävyyttä ja luotettavuutta oikeasti haet, niin ei se nyt siitä vanhasta tekniikasta se vastaus löydy. Kyllähän niitä kaasareiden ja virranjakajien kanssa pääsee temppuilemaan huomattavasti useammin kuin elektronisten härveleiden kanssa.
Napsauta laajentaaksesi...
Olen kyllä pitkälti samaa mieltä. Nykyiset autotkin on paljon luotettavampia kun vanhat oli vaikka on miten elektroniikkaa. Se elekroniikka ja väylätekniikka on saatu hyvinkin luotettavaksi, enemmän on jotain liittimien kosketusvikoja. Kiitos sotilastekniikan josta kovia oloja kestävä elektroniikka siirtyy aikanaan siviilipuolelle.

Miten usein esim. ECUja on tarvinnut vaihtaa hajoamisen takia nykypyörissä tai autoissa? Ne on kuitenkin hyvinkin mutkikasta elektroniikkaa. Miten paljon ruiskut tarttee huoltoa vs. kaasarit? Aikoinaan jo kärjetön sytytys oli iso parannus luotettavuuteen, ja on mullakin toi yli 20v. toinen pyörä jonka kärjetön sytkäboxi yhä vaan toimii, ilman huoltoa. Ei toimisi kärjet...

Ilman muuta lähtisin maailman ympäri mielummin uudella nykypyörällä kun jollain Uralilla. Bemuun tietysti tartteis perämurikan varalle mutta ottasinkin mielummin japsin
wink.gif


Nyt tietysti joku heittää että "niin mutta jos se uusi pyörä hajoaa Siperiassa niin sinne jää mutta Uralin laittaa paikallinen kyläseppä kuntoon". On se tietysti niinkin. Mutta sitä Uralia laitettaisiinkin sitten joka toisessa kylässä...
 
(hako1 @ Heinä. 30 2010 sanoi:
Haitekkia on tarjolla vuosi vuoden perään. Niin on tietenkin ollut jo pitkään - lukekaapa vain 70-luvun artikkeleita moottoripyöristä.

Ongelma tässä on se, että kun haetaan suorituskykyä ja bling blingiä, tulee kestävyys-/ylläpidettävyyshaasteita. Suomeksi sanottuna, vanhan liiton koneinsinööri häviää ekonomille, teolliselle muotoilijalle ja markkinoijalle.

Tekniikka on kehittynyt, joten luulisi että "patarautaisen" pärrän tekeminen olisi helposti saavutettavissa. Eli absoluuttisen minimi huollon tarve, helppo korjattavuus, yleinen kenttäkelpoisuus. Hyvää on tietenkin vielä se jos osat ovat syystä tai toisesta globaalisti yleisiä ja hyvin saatavilla. Kestää pitäisi niin kuin entisaikojen bemarin ja toimia kaikissa Suomen keleissä ympäri vuoden.

Kuvittelisin että kehitysmaissa ja ehkä armeijoiden tai vaikka postinjakelun tarpeisiin on kehitettykin kalustoa. Mutta luulo ei ole tiedon väärti.

Mikä olisi lähimpänä tätä, kun kyse on uutena ostettavista tai ainakin suht lähiaikoina valmistetuista pyöristä?

Entä saako jotain tällaista kilpiin Suomessa?

----

Heräsi hirmuinen perusvehkeen omistamisen halu, kun heitin reilu 35 vuotta vanhalla 350cc CeeBeellä leppoisan lenkin takateillä aina sorauria myöten. Tuntui että koko maaseutu hymyilee ja lehmätkin morjenstavat. Kaukana kavala maailma! Vanhojen pyörien jatkuva rassaaminen ei vain oikein sovellu aikabudjettiin.
Napsauta laajentaaksesi...
Mukava huomata joku samoja asioita arvostava täälläkin. Juuri noita luettelemiasi asioita kaipaan moottoripyörältä, kestävyyttä, huollon helppoutta, edullisia ja hyvin saatavia varaosia.

Olen ajellut reilut pari vuotta Triumph Scramblerilla, 2007 mallia olevalla, kaasuttimella varustetulla. Kilometrejä on mittariin kertynyt reilut 23000 tänä aikana.  Scrambler on ainakin toistaiseksi osoittautunut kestäväksi. Huollon helppous lienee kohtalaista; toistaiseksi olen vielä huollattanut pyörän merkkihuollossa.

Varaosien saatavuus on huono, mitään ei saa tilaamatta ja pitkään odottamatta ja kaikkia ei edes tilaamallakaan, kuten moottorinsuojarautaa tällä hetkellä. Koska pyörä on harvinainen, matkaboksejakin saa vain yhdeltä toimittajalta - Metal Mulelta ja hyvin suolaiseen hintaan. Boksit ja niiden kiinnitystelineen olen joutunut tekemään itse.
 
(Utah @ Heinä. 30 2010 sanoi:
Miten usein esim. ECUja on tarvinnut vaihtaa hajoamisen takia nykypyörissä tai autoissa?
Napsauta laajentaaksesi...
Bokseja pimenee, varsinkin niiden nykyinen kokonaiskilometrimäärä huomioiden, erittäin harvoin. Ja vielä niistä harvoistakin suunnilleen puolet on loppupelissä saatu pimenemään ihan itse, esimerkiksi kylvettämällä sen liittimet pesun aikana vähän turhan huolella. Sehän noissa tietysti on, että kun ne on hajalle saatu, korjaaminen on vaikeaa.

Joo, joku 1950-luvun tekniikalla oleva ryssäpelihän saattaisi muuten olla tosi luotettava.. poikimaan tasaista tahtia
biggrin.gif
 
(hako1 @ Heinä. 30 2010 sanoi:
Noista TwinTenoxin allekirjoituksen pyöristä taitaa DT olla lähimpänä haettua tyylilajia...
Napsauta laajentaaksesi...
Ei minusta. Scramblerissä on analoginen mittaristo, ilma/öljyjäähdytys, kaasutinkone, perinteiset takajouset/iskunvaimentimet jne. Eli teknisesti käytännössä jostain 60 luvulta, mutta luotettava. DT:ssä 2 tahtisena oli 2t öljyntäyttöä, vesijäähy, monojousitus takana jne.
 
Muutama Triumph Scrambleria (tai Bonnevillea tai Thruxtonia) puoltava seikka:

Triumphin ilmäjäähdytteisissä twineissä on suuri öljytilavuus, minkä takia öljynvaihtoväli on 10 000 km.

Sytytystulpat saa vaihdettua ilman tankin irrotusta, joskin ovat hankalassa ja ahtaassa kolossa.

Ilmajäähdytteisenä säästyy jäähdytysnesteen vaihdoilta.

Ilmajäähdytteisyyden takia ei myöskään ongelmia kylmällä. Moottori lämpiää pakkasellakin riittävästi, jotta polttoaineen mukana oleva vesi haihtuu kampikammiosta ja tuulettuu ulos eikä sotkeudu öljyn sekaan, kuten olen havainnut joillain nestejäähdytteisillä tapahtuvan.

Matalaviritteinen erittäin kestävä moottori.

Alhainen teho/paino-suhde, edullisemmat vakuutukset.
 
onhan nuita moto guzzeja ym. perustekniikalla iätajat tehtyjä erilaisia malleja. joku gs 500 suiza on kans ilmajäähy ja nykypyörä, samoin em. zr-7 kawa perustuen vuodelta 1976 z650 kawaan.
 
Sinun täytyy kirjautua sisään tai rekisteröityä voidaksesi kirjoittaaksesi täällä.
Back
Ylös