• Huom! Kaikki tälle foorumille tehty sisältö poistuu kun beta on ohi ja nykyisen foorumin sisältö ajetaan tähän päälle.

Perheenäidin mietteitä

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Virkku
  • Aloituspäivä Aloituspäivä

Virkku

New member
Minä meidän perheestä ainoa moottoripyöräilevä ja kyllä on hankala välillä löytää aikaa (ja haluakin) lähteä ajelemaan. Joka kerran tulee hieman huono omatunto, vaikka mies "pakottais" mut lähtemään. Tunteekohan miehet samoin? Taidan laittaa koko pyörän seisontaan odottamaan aikaa, jolloin lapset ei enää tarvitse lapsenvahtia kokoaikaisesti.....
 
höpöhöpö, senkun ajelee vaan, ite ajelen aina yksin, useimmat viikonloput jossain..jos ei muut halua osallistua, se on niitten murhe, eikö?
 
Miksei miehelläkin halua olisi ajella vaan ei pyörää ;-) Ja lapsia en mistään hinnasta (enkä kyllä miestäkään) ottais kyytiini....
 
Näin tuoreen isän näkökulmasta, jos joskus semmoinen aika löytyy, että pääsee ja kelitkin suosii, niin eipä siinä omatuntoasioita enää mietitä, käännetään kahvaa vaan ja menox :-) Elä turhia murehdi, ei sitä varten vakuutuksia maksella.
 
Minä meidän perheestä ainoa moottoripyöräilevä ja kyllä on hankala välillä löytää aikaa (ja haluakin) lähteä ajelemaan. Joka kerran tulee hieman huono omatunto, vaikka mies "pakottais" mut lähtemään. Tunteekohan miehet samoin? Taidan laittaa koko pyörän seisontaan odottamaan aikaa, jolloin lapset ei enää tarvitse lapsenvahtia kokoaikaisesti.....
voin kertoa että jollei tuota pyörää olisi niin ihmissuhteet jäisi aika pieneksi. hyviä kavereita olen täältä löytänyt, toivottavasti myös sinä.
062802moto_prv.gif
 
Sama juttu myös minulla. Ajan pyörääni ja mies tekee kaipaamiani kunnostustöitä, kuten kahvalämmittimien asennusta jne. Meillä perheessä on neljä lasta, vanhin 17-v ja nuorin 10-v, joten akuutein pikkulapsivaihe on ohitse ja lapsia ei enää niin tarvitse vahtia, pärjäävät osan aikaa myös omin päin. Onneksi on tämä harrastus, joka välillä antaa muitakin mietteitä kuin sairastaminen. Jos en enää muuten pääsekään hyvin liikkumaan, niin ainakin pyöräillessä tulee nautittua enemmän tai vähemmän vauhdista ja kehittymisestä tässä harrastuksessa.
Huonoa omatuntoa ei kannata kantaa siitä, että harrastat moottoripyöräilyä ainoana perheestäsi. Ehkä miehesikin on huomannut, että voit paremmin, kun käyt välillä tuulettumassa ja sen vuoksi kannustaa sinua moottoripyöräilyyn. Meillä kotiväki on ainakin huomannut, että olen rentoutuneempi aina kun tulen kotiin pyöräilemästä.

Edit. nuorimmaisen ikä
 
Ajele rauhassa. Lasten (ja miehenkin) kanssa laatu ratkaisee eikä määrä eli vähempikin yhdessäoloaika riittää kun sen käyttää oikein.
 
Kieltämättä välillä haasteellista löytää mopoilu aikaa siksi Mille valitsi minut ;) Less is More...
 
Onhan tuota jo muutaman kerran tänä kautena ollut mielessä joskos sitä "kehtaisi" lähteä mopoa ulkoiluttamaan, mutta niin ne vain ovat aina jääneet, kuten tänäänkin
lookaround_orig.gif
Ehkä sitä vain potee huonoa omaatuntoa - tai sitten ei ole vielä v...t riittävästi. Meinaan aikaisempina kausina on meilläkin mamma tosiaan potkinut mopolenkille kun olen ollut huomattavasti rauhallisempi sen jälkeen, mutta vielä tänä kautena tosiaan ei kertaakaan. Eli (toistaiseksi) allekirjoittaneen tämän kauden ajeluista 100% ovat olleet työpaikan ja kodin välistä Kehä I työmatkaköröttelyä
shaun.gif
Mutta vastaavasti eipä tuota mopotinta ole hirveästi tankkaamaankaan joutunut niin rahatkin säästyy. Tänä vuonna tahti on ollut vain tankillinen / kk
sport05.gif
 
Itse asiassa näin miehenä tunnen samoin, tulee sellainen "morkkis" jos lähtee ajelulle vaikka vaimo ei pahakseen ole laittanut
nixweiss.gif

En tiiä mistä moinen tuntemus johtuu kerta ei aiheuta mitään "konflikteja"... Mut en kyllä aio myydä\seisottaa pyörää tuon tuntemuksen takia, on se kuitenkin semmoinen "henkireikä" kun käy pienellä lenkillä
smile_org.gif
Aja vaan jos siltä tuntuu eikä miehesi pahakseen laita, kyllähän sitä ihminen omaa aikaa välillä tarvii
062802moto_prv.gif
 
Minä meidän perheestä ainoa moottoripyöräilevä ja kyllä on hankala välillä löytää aikaa (ja haluakin) lähteä ajelemaan. Joka kerran tulee hieman huono omatunto, vaikka mies "pakottais" mut lähtemään. Tunteekohan miehet samoin? Taidan laittaa koko pyörän seisontaan odottamaan aikaa, jolloin lapset ei enää tarvitse lapsenvahtia kokoaikaisesti.....
crazy.gif
mene vielä kun voit
cool.gif
 
Kiva kun on kohtalotovereita..
smile_org.gif
2,5v ja 3 viikkoa vanhat kun on talossa nii kyllä on moponkans aika vähissä. Mutta ei lapsia ja mopoa tarvi tärkeysjärjestykseen arpoa, kyllä sellainen asia löytyy suoraan selkäytimestä. Taas täällä lapsenvahtina ja ORGissa....
Kyllä ajaminen aina välillä piristää, vaikka se nyt vähäistä onkin. Toki lapsiperheessa pitää vanhemmilla harrastuksensa olla mutta ajankäyttö pitää pitää kohtuudessa. Ikinä ei mopoilustani ole sanomista tullut, mut omatunto ohjaa aikanaan kotii.
Ajetaan taas enemmän kun lapset alkaa pärjään enemmän iteksee.
 
Minä meidän perheestä ainoa moottoripyöräilevä ja kyllä on hankala välillä löytää aikaa (ja haluakin) lähteä ajelemaan. Joka kerran tulee hieman huono omatunto, vaikka mies "pakottais" mut lähtemään. Tunteekohan miehet samoin? Taidan laittaa koko pyörän seisontaan odottamaan aikaa, jolloin lapset ei enää tarvitse lapsenvahtia kokoaikaisesti.....
Ei se huono vaihtoehto varmaan ole tuo hetken seisotuskaan. Sillähän sen näkee, miltä mopottomuus tuntuu. Tässä ei käy ilmi teidän perheen yksityiskohdat, joiden perusteella varmemmat käsitykset voisi muodostaa. Oletan ehkä pieleen, mutta kuvittelen kuvauksestasi, että olet kotona hoitamassa lapsia ja miehesi käy töissä.

Joskus on ihan mukava olla ilman sitä puolisoa kotona. Oli siellä sitten lasten kanssa tai ei. Riippuu toki muiden harrastustesi ja menojesi määrästä, mutta ajelusi voi tehdä oikeasti ihan hyvää teille molemmille. Ehkäpä myös lapsille.

Vaikka tuntuisi siltä, ettet välttämättä tarvitse tätä omaa harrastustasi, niin sen hylkääminen voi johtaa alitajuisesti niinkin kieroihin ajatuksiin kuin lasten tai puolison syyttämiseen mielen pienimmissä sopukoissa.

Kokeile ja haistele fiiliksiä.
 
Kun lapset olivat pieniä, oli aina sellainen "sisäinen kiire" harrastuksista kotiin.

Älä vaan luovuta, jos ajaminen muuten maistuu, aja vaikka lyhyempiä lenkkejä. Kaikilla on asiat paremmin, kun vanhemmat välillä ulkoiluttavat itseään hyvien harrastusten parissa!
 
Sama juttu myös minulla. Ajan pyörääni ja mies tekee kaipaamiani kunnostustöitä, kuten kahvalämmittimien asennusta jne. Meillä perheessä on neljä lasta, vanhin 17-v ja nuorin 13-v, joten akuutein pikkulapsivaihe on ohitse ja lapsia ei enää niin tarvitse vahtia, pärjäävät osan aikaa myös omin päin. Onneksi on tämä harrastus, joka välillä antaa muitakin mietteitä kuin sairastaminen. Jos en enää muuten pääsekään hyvin liikkumaan, niin ainakin pyöräillessä tulee nautittua enemmän tai vähemmän vauhdista ja kehittymisestä tässä harrastuksessa.
Huonoa omatuntoa ei kannata kantaa siitä, että harrastat moottoripyöräilyä ainoana perheestäsi. Ehkä miehesikin on huomannut, että voit paremmin, kun käyt välillä tuulettumassa ja sen vuoksi kannustaa sinua moottoripyöräilyyn. Meillä kotiväki on ainakin huomannut, että olen rentoutuneempi aina kun tulen kotiin pyöräilemästä.
Trinity, osasit hyvin kiteyttää tuohon loppuun ajatukseni, että miehen kannattaakin kannustaa minua useammin ajelemaan, sillä on kyllä uskomaton vaikutus mielialaan! Enpä pahalla päällä ole koskaan mp-ajeluiltani tullut kotiin :-) Meillä lapset vielä "hoidettavia" mutta joka kesä vähän omatoimisempia ja onhan tässä kesiä jäljellä- toivotaan niin :-) Tsemppiä sulle ja turvallisia kilometrejä!
062802moto_prv.gif
 
Kiva kun on kohtalotovereita..
smile_org.gif
2,5v ja 3 viikkoa vanhat kun on talossa nii kyllä on moponkans aika vähissä. Mutta ei lapsia ja mopoa tarvi tärkeysjärjestykseen arpoa, kyllä sellainen asia löytyy suoraan selkäytimestä. Taas täällä lapsenvahtina ja ORGissa....
Kyllä ajaminen aina välillä piristää, vaikka se nyt vähäistä onkin. Toki lapsiperheessa pitää vanhemmilla harrastuksensa olla mutta ajankäyttö pitää pitää kohtuudessa. Ikinä ei mopoilustani ole sanomista tullut, mut omatunto ohjaa aikanaan kotii.
Ajetaan taas enemmän kun lapset alkaa pärjään enemmän iteksee.
Samoila linjoilla ollaan, ajellaan sitten kun aikaa on enemmän siihenkin hommaan :-) Kiitos kaikille vastaajille, hyviä pointteja tuli. Itsekkäistä kommenteista en tykännyt, mutta eihän nyt kaikkea voi vaatia minultakaan ;-)
 
Minä meidän perheestä ainoa moottoripyöräilevä ja kyllä on hankala välillä löytää aikaa (ja haluakin) lähteä ajelemaan. Joka kerran tulee hieman huono omatunto, vaikka mies "pakottais" mut lähtemään. Tunteekohan miehet samoin? Taidan laittaa koko pyörän seisontaan odottamaan aikaa, jolloin lapset ei enää tarvitse lapsenvahtia kokoaikaisesti.....
Ei se huono vaihtoehto varmaan ole tuo hetken seisotuskaan. Sillähän sen näkee, miltä mopottomuus tuntuu. Tässä ei käy ilmi teidän perheen yksityiskohdat, joiden perusteella varmemmat käsitykset voisi muodostaa. Oletan ehkä pieleen, mutta kuvittelen kuvauksestasi, että olet kotona hoitamassa lapsia ja miehesi käy töissä.

Joskus on ihan mukava olla ilman sitä puolisoa kotona. Oli siellä sitten lasten kanssa tai ei. Riippuu toki muiden harrastustesi ja menojesi määrästä, mutta ajelusi voi tehdä oikeasti ihan hyvää teille molemmille. Ehkäpä myös lapsille.

Vaikka tuntuisi siltä, ettet välttämättä tarvitse tätä omaa harrastustasi, niin sen hylkääminen voi johtaa alitajuisesti niinkin kieroihin ajatuksiin kuin lasten tai puolison syyttämiseen mielen pienimmissä sopukoissa.

Kokeile ja haistele fiiliksiä.
Ollaan kyllä molemmat ihan töissäkäyviä ihmisiä ja meillä ei siis koskaan ole kielletty toisten harrastuksia ja en ole kuullut poikkipuolista sanaa moporeissuistani, ongelma on siis mun pään sisässä ;-) Täytyy kuulostella omia fiiliksiä....
 
Minulla on myös huono omatunto lähes aina kun olen ajelemassa, se on kuulemma lapsilta pois. Mieli tekis käydä kokoontumisajoissakin, mutta lähinnä tulee käytyä pari HD-reissua kun niissä on kuitenkin parhaat menot. Sitä ennen on viikon kotona hiljaista tai pientä riitaa ja sen jälkeenkin jonkin aikaa. Silloin tulee kyllä mieleen kaikki poikamiesmuistot, prkl.
Olen pyrkinyt pitään kiinni joka viikonloppuisesta enduroajosta alle 2h ja kyykyllä väh. 2h. Viikolla ajan niin paljon kuin pystyn, mutta nyt tuli vakava takaisku kun lapsia pitää ripotella eri tarhoihin niin enää ei ehkä viihti vaihtaa autoa pyörään työmatkalle niinkuin tähän asti. Nauttikaa te kellä on lapset yli 10v..
Kelkkaan tuli onneksi yli 30 h viime talvena ja jääratapyöriin n. 15 h. Se on paljon kun vertaa venettä viime kesänä 7 h.
 
Kun viskaa television, tietokoneen ja puhelimen helvettiin niin viikossa tulee monta tuntia lisä aikaa muulle tekemisille, myöskin pyöräillä ajamiseen. Ne kaikki varastavat sitä aikaa jostain päästä jolloin "pakko" kotityöt ovat tehtävä silloin milloin voisi olla
062802moto_prv.gif
 
Näkyy täällä samassa tilassa olevia olevan siis... meillä tuossa 6vk ikäinen poika pitää hereillä illat ja osat yöstä, jotenkin ei vaan tule lähdettyä ajelemaan... potee heti huonoa omaa tuntoa kun mamma on kotona.
Tänään piti (oli sovittu jo ajoissa että menen) lähteä, mutta jäi kaikilla vähiin yöunet niin se taas siitä. joskus kyllä v"#%aa kuin pientä oravaa.
Ehkä viellä joskus....
 
Back
Ylös