Hannu59
New member
Näitä turvallisuusthreadeja lukiessa hoksasin juuri, että kaikkein eniten olen pelännyt pitkään jatkuneen sakottoman kauden päättymistä silloin kun olen lähtenyt poliisien kanssa mopoilemaan.
Toisaalta ei voi kuin ihailla työssäänkin jatkuvasti nopeasti ajavien kaverien pelisilmää, on siellä helppo peesailla kun edelläkävijä on katsonut reitin, ajonlinjan ja nopeuden valmiiksi. Välillä tulee ihan vähän leuhka olo kypärän sisällä kun joskus sattuu jo ennalta huomaamaan miksi jonon vetäjä teki näin tai noin. Ihan kuin välillä itsekin vähän ymmärtäisi mihin tilanne on kehittymässä.
Mutta sitten taas välillä siinä jonon keskellä katse eksyy nopeusmittariin ja alkaa pelottaa, kun on asiantuntevista lähteistä lukenut, että yli tikkarinopeuden ei voi monta nanosekuntia selvitä hengissä
Ja mikä pahinta, jos nyt menee tuon jatkuvaa absoluuttisen oikeaa nopeutta ajaen ansaitun 27 vuoden sakottoman saldon tärvelemään, niin millä helvatun rollaattorilla sitä enkkaria joutuu parantelemaan kun pääsee samaan tilanteeseen uudestaan 77 vuotiaana
Ajokavereilta en ole koskaan kehdannut kysyä mennäänkö me sormien läpi katsottavan toleranssin rajoissa vai onko ehkä vapaavuorolle lähtiessä tullut katsotuksi kollegojen työlistat ja millä suunnalla heidän oletetaan vaikuttavan?
En minä monta tuollaista virkamiestä voi sanoa oikeasti tuntevani, mutta ne ketä tiedän pidän rajoitetun ymmärrykseni valossa aivan oikeina motoristeina. Toisaalta motorististututhan aika usein ovat juuri tällaisia vain pyörän päällä nähtyjä kavereita, joiden taustatarina motoilun ulkopuolella voi olla aivan mitä tahansa eikä sillä mopon sarvissa ole mitään väliä onko nahkapuvun riisuttuaan ministeri vai kanisteri.
Mutta yhden yhteisen piirteen näissä itseäni nopeammissa kavereissa olen ollut huomaavinani. Kaikki ovat selkeästi hyvin turvallisuustietoisia kuljettajia, jotka ilman poikkeusta ja aina harkitsevat ensin ja toimivat sitten. Sen suhteen noilla ajoreissuilla ei ole ollut ollenkaan huolta että sattuisi leukaan, sillä vaikkei nopeus aivan tikkarilukemissa aina pysyisikään, se pysyy siinä silloin kun on tarpeen ja kohtuudessa aina. Tervettä järkeä annostellaan koko ajan runsaammin kuin kaasua.
Jo lähtiessä tietää että koko ryhmä palaa terveenä kotiin. Ainoa kylmän ringin aihe on se mahdollinen työvuorolistan yllättävä uusjako meidän jo lähdettyä liikkeelle...
Toisaalta ei voi kuin ihailla työssäänkin jatkuvasti nopeasti ajavien kaverien pelisilmää, on siellä helppo peesailla kun edelläkävijä on katsonut reitin, ajonlinjan ja nopeuden valmiiksi. Välillä tulee ihan vähän leuhka olo kypärän sisällä kun joskus sattuu jo ennalta huomaamaan miksi jonon vetäjä teki näin tai noin. Ihan kuin välillä itsekin vähän ymmärtäisi mihin tilanne on kehittymässä.
Mutta sitten taas välillä siinä jonon keskellä katse eksyy nopeusmittariin ja alkaa pelottaa, kun on asiantuntevista lähteistä lukenut, että yli tikkarinopeuden ei voi monta nanosekuntia selvitä hengissä
Ja mikä pahinta, jos nyt menee tuon jatkuvaa absoluuttisen oikeaa nopeutta ajaen ansaitun 27 vuoden sakottoman saldon tärvelemään, niin millä helvatun rollaattorilla sitä enkkaria joutuu parantelemaan kun pääsee samaan tilanteeseen uudestaan 77 vuotiaana
Ajokavereilta en ole koskaan kehdannut kysyä mennäänkö me sormien läpi katsottavan toleranssin rajoissa vai onko ehkä vapaavuorolle lähtiessä tullut katsotuksi kollegojen työlistat ja millä suunnalla heidän oletetaan vaikuttavan?
En minä monta tuollaista virkamiestä voi sanoa oikeasti tuntevani, mutta ne ketä tiedän pidän rajoitetun ymmärrykseni valossa aivan oikeina motoristeina. Toisaalta motorististututhan aika usein ovat juuri tällaisia vain pyörän päällä nähtyjä kavereita, joiden taustatarina motoilun ulkopuolella voi olla aivan mitä tahansa eikä sillä mopon sarvissa ole mitään väliä onko nahkapuvun riisuttuaan ministeri vai kanisteri.
Mutta yhden yhteisen piirteen näissä itseäni nopeammissa kavereissa olen ollut huomaavinani. Kaikki ovat selkeästi hyvin turvallisuustietoisia kuljettajia, jotka ilman poikkeusta ja aina harkitsevat ensin ja toimivat sitten. Sen suhteen noilla ajoreissuilla ei ole ollut ollenkaan huolta että sattuisi leukaan, sillä vaikkei nopeus aivan tikkarilukemissa aina pysyisikään, se pysyy siinä silloin kun on tarpeen ja kohtuudessa aina. Tervettä järkeä annostellaan koko ajan runsaammin kuin kaasua.
Jo lähtiessä tietää että koko ryhmä palaa terveenä kotiin. Ainoa kylmän ringin aihe on se mahdollinen työvuorolistan yllättävä uusjako meidän jo lähdettyä liikkeelle...
