Prätkällä Iron Maidenin perässä 2025
- Keskustelun aloittaja Toni B
- Aloituspäivä
Toni B
New member
Kiitos kommenteista siihen yläpuolelle!
Reipas kolme viikkoa kotona meni hujauksessa. Yhden pätkän ehdin editoida Youtubeen: https://youtu.be/gS5EYMV6IiM?si=-fYNso9TyWTWIJUH Loput täytyy tehdä talvella.
Huomenna aamulla lähtö kentälle ja Dallasin kautta lento New Orleansiin. Bruce soittaa tiistaina siellä ja torstaiksi pitäisi ehtiä Floridaan seuraavalle keikalle. Ft Lauderdalessa pitäisi käydä myös Nicko McBrainin Rock n Roll Ribs ravintelissa. Dickinson on soitellut jo muutaman keikan Jenkeissä ja nyt setissä mukana Maidenilta Flash of the Blade! Biisiä ei ole koskaan soitettu livenä aikaisemmin. Sentäs julkaistu 1984 Powerslavella niin kyllä oli jo aikakin.
Pyörät on odottamassa valmiina ja tänään tein niihin vakuutukset kaverin vinkkaamasta firmasta: https://www.progressive.com/. Koitan myös datapakettia ekaa kertaa tällaisesta e-sim zydeemistä Airalo. Onko muilla tästä kokemuksia? Ajattelin, että tuolla joutuu sen verran varmaan käyttämään nettiä, että tuossa voi säästää vähän rahulia.
Vaimo ajelee H-D Softail Heritagella. Vm 2019 ja nyt ajettu 11 000 mailia. Tämä on tarkoitus myydä noin 20 000 eurolla ens keväänä, kun saadaan se Suomeen. Ollut aikaisemmin yhdellä omistajalla ja ei ole kaaduttu.
Itsellä 2024 mallinen Road Glide, jolla ajettu 200 mailia eli uutta vastaava. Alustavasti tämäkin on tarkoitus myydä keväällä Suomessa noin 40 000 eurolla. Mutta katsotaan nyt, että miten tähän tykästyy, että raaskiiko luopua lainkaan. En ole koskaan aikaisemmin ajanut metriäkään RG:llä.
Laitan tunnelmia matkan varrelta. Toivottavasti kaikki menee putkeen, kun tässä on aika paljon liikkuvia osia tällä kertaa mukana.
Reipas kolme viikkoa kotona meni hujauksessa. Yhden pätkän ehdin editoida Youtubeen: https://youtu.be/gS5EYMV6IiM?si=-fYNso9TyWTWIJUH Loput täytyy tehdä talvella.
Huomenna aamulla lähtö kentälle ja Dallasin kautta lento New Orleansiin. Bruce soittaa tiistaina siellä ja torstaiksi pitäisi ehtiä Floridaan seuraavalle keikalle. Ft Lauderdalessa pitäisi käydä myös Nicko McBrainin Rock n Roll Ribs ravintelissa. Dickinson on soitellut jo muutaman keikan Jenkeissä ja nyt setissä mukana Maidenilta Flash of the Blade! Biisiä ei ole koskaan soitettu livenä aikaisemmin. Sentäs julkaistu 1984 Powerslavella niin kyllä oli jo aikakin.
Pyörät on odottamassa valmiina ja tänään tein niihin vakuutukset kaverin vinkkaamasta firmasta: https://www.progressive.com/. Koitan myös datapakettia ekaa kertaa tällaisesta e-sim zydeemistä Airalo. Onko muilla tästä kokemuksia? Ajattelin, että tuolla joutuu sen verran varmaan käyttämään nettiä, että tuossa voi säästää vähän rahulia.
Vaimo ajelee H-D Softail Heritagella. Vm 2019 ja nyt ajettu 11 000 mailia. Tämä on tarkoitus myydä noin 20 000 eurolla ens keväänä, kun saadaan se Suomeen. Ollut aikaisemmin yhdellä omistajalla ja ei ole kaaduttu.
Itsellä 2024 mallinen Road Glide, jolla ajettu 200 mailia eli uutta vastaava. Alustavasti tämäkin on tarkoitus myydä keväällä Suomessa noin 40 000 eurolla. Mutta katsotaan nyt, että miten tähän tykästyy, että raaskiiko luopua lainkaan. En ole koskaan aikaisemmin ajanut metriäkään RG:llä.
Laitan tunnelmia matkan varrelta. Toivottavasti kaikki menee putkeen, kun tässä on aika paljon liikkuvia osia tällä kertaa mukana.
Toni B
New member
^Tattista johtajalle siihen yläpuolelle 
Viideltä aamulla soitti kello Raumalla ja siittä 24 h niin hotellissa ollaan New Orleansissa. Matka meni tosi hyvin kevyissä ajotamineissa. Nahat jätin kotiin, kun ei mahtunut mukaan. Molemmilla isompi kassi ruumaan ja reppu selkään plus kypärä kainaloon. Kypärän sisälle mahtui sadeasu kätevästi.
Airalon e-sim tuntuis pelittävän tosi hyvin Jenkkien päässä. Tarkkaillaan tilannetta, kun maisema vaihtuu.
Tollasen Lonely Planetin kirjan kahlasin koneessa, aika hyvän tuntuinen: https://shop.lonelyplanet.com/produ...rlYaUUS_K7dLAQYb20G6iml9ysqRY86OI_BpoHXvtbIai
Syyskuussa muuten odotellaan ensi vuoden keikkajulkistuksia. Maidenin huhutaan vetävän Sweden Rockissa ja Copenhellissä. Tonne Ruotsiin ajattelin lähteä chopperilla ja teltan kanssa, kun hyvä MC camping on siinä parhaalla paikalla festareiden kyljessä. Köpikseen lennot ja hotelli jo varattu. Ei haittaa vaikka huhut eivät pitäisi paikkaansa, noissa aina riittää paljon hyviä akteja.
Viideltä aamulla soitti kello Raumalla ja siittä 24 h niin hotellissa ollaan New Orleansissa. Matka meni tosi hyvin kevyissä ajotamineissa. Nahat jätin kotiin, kun ei mahtunut mukaan. Molemmilla isompi kassi ruumaan ja reppu selkään plus kypärä kainaloon. Kypärän sisälle mahtui sadeasu kätevästi.
Airalon e-sim tuntuis pelittävän tosi hyvin Jenkkien päässä. Tarkkaillaan tilannetta, kun maisema vaihtuu.
Tollasen Lonely Planetin kirjan kahlasin koneessa, aika hyvän tuntuinen: https://shop.lonelyplanet.com/produ...rlYaUUS_K7dLAQYb20G6iml9ysqRY86OI_BpoHXvtbIai
Syyskuussa muuten odotellaan ensi vuoden keikkajulkistuksia. Maidenin huhutaan vetävän Sweden Rockissa ja Copenhellissä. Tonne Ruotsiin ajattelin lähteä chopperilla ja teltan kanssa, kun hyvä MC camping on siinä parhaalla paikalla festareiden kyljessä. Köpikseen lennot ja hotelli jo varattu. Ei haittaa vaikka huhut eivät pitäisi paikkaansa, noissa aina riittää paljon hyviä akteja.
Toni B
New member
Pientä reissupäivitystä USA:sta. On ollut niin paljon ohjelmaa ja ajamista, että ei ole ehtinyt aikaisemmin paljoa tarinoimaan ja kun tulee pitkä väli niin ei millään kaikkia juttuja enää muistakaan.
5 päivää vietettiin New Orleansissa ja olikin aika veikeä paikka. Siellä osataan juhlia
Kaupunki tuntui olevan melkoinen musiikin ja hyvän ruuan yhdistelmä. Käytiin pyörimässä aika paljon French Quarterissa, missä Bourbon Street ja muut sijaitsevat. Jazzia kuunneltiin klubilla ja Bruce Dickinson soitti House of Bluesissa todella pienessä rock-klubissa hienon konsertin. Alle 1000 ihmistä paikalla ja kaikki tosi lähellä lavaa.
Keikka oli tiistaina ja sen jälkeisenä yönä meidän pyörät saapuivat hotelliin, joita sitten aamulla alettiin ihmettelemään. Tässä vaiheessa oli jo tullut muutos ohjelmaan, eli jätimme suosiolla Floridan väliin, koska emme halunneet runtata pelkkää motaria kaksi päivää yhden keikan takia ja heti samalla tavalla kohti NYC:iä. Oltiin päätetty ajella pienempiä teitä, jotta nähdään vähän paikallista menoa ja hienoja maisemmia. Kerkiää sinne Floridaan sitten joskus myöhemminkin.
Pyörät saatiin pakattua ja tosi jännittyneinä lähdettiin New Orleansin keskustasta sohlmaamaan koti itärannikkoa. Heti alkuunsa tuli noin 25 km pitkä silta Lake Pontchartrain yli, mikä olikin hyvä niin ehti vähän siinä suoralla katsomaan, että mitä oli tullut ostettua ja minkälaista liikenne on USA:ssa. Heti alkuun huomasin, että jumallauta, Road Glide menee kuin juna ja pyörällä on todella hyvä ajaa. Vaimon totuttelu Softail Heritageen kesti paljon kauemmin eli muutaman päivän. Toisena päivänä kippasikin pysähtyessä ja vika oli tietenkin minun, pyörän myyjän ja koko Harley & Davidsonin sukujen
. Ei käyny onneksi kuinkaan naiselle eikä pyörälle, kun olin laitattanut siihen kaatumaraudan etukäteen, koska tästä oli vähän etiäinen. Lämmintä ajokeliä piisasi alkuun pari päivää 30 - 34 astetta. Matkan varrella käytiin ajamassa Tail of the Dragon, jonka vaarallisuus oli kyllä yliampuvaa, mitä jotain youtube videoita katseltiin ennen sinne menoa. Seudulla oli paljon muitakin hienoja teitä ja about viiden jälkeen liikennettäkään ei ollut nimeksikään ja auringon laskiessa oli kyllä kolmena ekana ajopäivänä melko maaginen tunnelma. Kaksi päivää ajettiin Blue Ridge Parkawaytä läpi vuoristossa. Noin kolmasosa tiestä oli suljettu viime vuonna hurrikaani Helenan jäljiltä. Visitor Centerissä näytettiin kuvia tuhoista niin oli kyllä aivan paskana osa paikoista ja kuulemma korjaustyöt maksavat noin miljardin. Mutta se mitä ajettiin, oli kyllä aivan täydellistä pätkää. Kokonaisuus on muistaakseni 500 mailia (vai oliko kilsoissa sen verran…?) ja noin 2000 metriä ilmeisesti korkein kohta.
Tänään ajettiin oikeastaan ekaa kertaa Interstate Highwaytä eli kunnon motaria, kun nainen on jo päivän myöhässä Mainessa järjestettävästä WIMA:n rallista. Soitin matkan varrelta Hartfordin HD-liikkeeseen, että olisiko mahdollista saada RG:n öljyt vaihdettua odottaessa ja sanoivat että tänne vaan. Samalla saatiin vaimon pyörästä vakkari kuntoon. Ajeli ekat 3000 kilsaa ilman sitä
Aivan parasta palvelua tuolla. Sanoivat, että aina autetaan road trippiläisiä ja sen pitäisi olla periaatteena kaikilla HD-diilereillä.
Huomenna pitäisi ajella New York Cityyn, mikä vähän arveluttaa, mutta kai siitäkin selvitään. Vaimo tosiaan menee Maineen. Liikenne tai oikeastaan sen vähäisyys ja rauhallisuus tämän päiväistä motarirunttausta lukuun ottamatta on ollut positiivinen yllätys. Minusta paikalliset ajavat rauhallisesti eivätkä roiku takarenkaassa kiinni. Tuntuvat olevan mukavaa sakkia joka puolella. Hotelleja ollaan varailtu matkan varrella yleensä iltapäivällä, kun on nähty että missä ollaan ja mihin ehditään. Käteisestä ja tipeistä tuntuvat tykkäävän. Mastercardilla tai Visalla en ole vielä onnistunut bensaa ostamaan tankilta vaan tiskille on menty pyytämään, että aukaisee piikin tai ollaan annettu 20 - 25 taalaa varaus kortilta tai käteistä. Bensa on maksanut noin 3 taalaa per gallona. Kaikista paras laatu lähempänä 4 taalaa, olen laittanut yleensä kolmesta vaihtoehdosta sitä keskimmäistä.
Joitakin lyhyitä videoita olen laittanut IG:hen ja Facebuukkiin, mahtaakohan nämä linkit toimia?
https://www.facebook.com/reel/1286535746312893?fs=e&fs=e
https://www.facebook.com/reel/4270515449847846?fs=e&fs=e
https://www.facebook.com/reel/24652631197730061?fs=e&fs=e
https://www.facebook.com/reel/1464156264730122?fs=e&fs=e
https://www.facebook.com/reel/1517726352572257?fs=e&fs=e
Pieni kevennys loppuun… Kannattaa tosiaan ottaa yöksi kypärä mukaan huoneeseen. Vettä tuli yöllä kuin aisaa ja meikämandoliinin kypärä siellä pyörän stongassa väärin päin unohtuneena…
5 päivää vietettiin New Orleansissa ja olikin aika veikeä paikka. Siellä osataan juhlia
Kaupunki tuntui olevan melkoinen musiikin ja hyvän ruuan yhdistelmä. Käytiin pyörimässä aika paljon French Quarterissa, missä Bourbon Street ja muut sijaitsevat. Jazzia kuunneltiin klubilla ja Bruce Dickinson soitti House of Bluesissa todella pienessä rock-klubissa hienon konsertin. Alle 1000 ihmistä paikalla ja kaikki tosi lähellä lavaa.
Keikka oli tiistaina ja sen jälkeisenä yönä meidän pyörät saapuivat hotelliin, joita sitten aamulla alettiin ihmettelemään. Tässä vaiheessa oli jo tullut muutos ohjelmaan, eli jätimme suosiolla Floridan väliin, koska emme halunneet runtata pelkkää motaria kaksi päivää yhden keikan takia ja heti samalla tavalla kohti NYC:iä. Oltiin päätetty ajella pienempiä teitä, jotta nähdään vähän paikallista menoa ja hienoja maisemmia. Kerkiää sinne Floridaan sitten joskus myöhemminkin.
Pyörät saatiin pakattua ja tosi jännittyneinä lähdettiin New Orleansin keskustasta sohlmaamaan koti itärannikkoa. Heti alkuunsa tuli noin 25 km pitkä silta Lake Pontchartrain yli, mikä olikin hyvä niin ehti vähän siinä suoralla katsomaan, että mitä oli tullut ostettua ja minkälaista liikenne on USA:ssa. Heti alkuun huomasin, että jumallauta, Road Glide menee kuin juna ja pyörällä on todella hyvä ajaa. Vaimon totuttelu Softail Heritageen kesti paljon kauemmin eli muutaman päivän. Toisena päivänä kippasikin pysähtyessä ja vika oli tietenkin minun, pyörän myyjän ja koko Harley & Davidsonin sukujen
. Ei käyny onneksi kuinkaan naiselle eikä pyörälle, kun olin laitattanut siihen kaatumaraudan etukäteen, koska tästä oli vähän etiäinen. Lämmintä ajokeliä piisasi alkuun pari päivää 30 - 34 astetta. Matkan varrella käytiin ajamassa Tail of the Dragon, jonka vaarallisuus oli kyllä yliampuvaa, mitä jotain youtube videoita katseltiin ennen sinne menoa. Seudulla oli paljon muitakin hienoja teitä ja about viiden jälkeen liikennettäkään ei ollut nimeksikään ja auringon laskiessa oli kyllä kolmena ekana ajopäivänä melko maaginen tunnelma. Kaksi päivää ajettiin Blue Ridge Parkawaytä läpi vuoristossa. Noin kolmasosa tiestä oli suljettu viime vuonna hurrikaani Helenan jäljiltä. Visitor Centerissä näytettiin kuvia tuhoista niin oli kyllä aivan paskana osa paikoista ja kuulemma korjaustyöt maksavat noin miljardin. Mutta se mitä ajettiin, oli kyllä aivan täydellistä pätkää. Kokonaisuus on muistaakseni 500 mailia (vai oliko kilsoissa sen verran…?) ja noin 2000 metriä ilmeisesti korkein kohta.
Tänään ajettiin oikeastaan ekaa kertaa Interstate Highwaytä eli kunnon motaria, kun nainen on jo päivän myöhässä Mainessa järjestettävästä WIMA:n rallista. Soitin matkan varrelta Hartfordin HD-liikkeeseen, että olisiko mahdollista saada RG:n öljyt vaihdettua odottaessa ja sanoivat että tänne vaan. Samalla saatiin vaimon pyörästä vakkari kuntoon. Ajeli ekat 3000 kilsaa ilman sitä
Aivan parasta palvelua tuolla. Sanoivat, että aina autetaan road trippiläisiä ja sen pitäisi olla periaatteena kaikilla HD-diilereillä.
Huomenna pitäisi ajella New York Cityyn, mikä vähän arveluttaa, mutta kai siitäkin selvitään. Vaimo tosiaan menee Maineen. Liikenne tai oikeastaan sen vähäisyys ja rauhallisuus tämän päiväistä motarirunttausta lukuun ottamatta on ollut positiivinen yllätys. Minusta paikalliset ajavat rauhallisesti eivätkä roiku takarenkaassa kiinni. Tuntuvat olevan mukavaa sakkia joka puolella. Hotelleja ollaan varailtu matkan varrella yleensä iltapäivällä, kun on nähty että missä ollaan ja mihin ehditään. Käteisestä ja tipeistä tuntuvat tykkäävän. Mastercardilla tai Visalla en ole vielä onnistunut bensaa ostamaan tankilta vaan tiskille on menty pyytämään, että aukaisee piikin tai ollaan annettu 20 - 25 taalaa varaus kortilta tai käteistä. Bensa on maksanut noin 3 taalaa per gallona. Kaikista paras laatu lähempänä 4 taalaa, olen laittanut yleensä kolmesta vaihtoehdosta sitä keskimmäistä.
Joitakin lyhyitä videoita olen laittanut IG:hen ja Facebuukkiin, mahtaakohan nämä linkit toimia?
https://www.facebook.com/reel/1286535746312893?fs=e&fs=e
https://www.facebook.com/reel/4270515449847846?fs=e&fs=e
https://www.facebook.com/reel/24652631197730061?fs=e&fs=e
https://www.facebook.com/reel/1464156264730122?fs=e&fs=e
https://www.facebook.com/reel/1517726352572257?fs=e&fs=e
Pieni kevennys loppuun… Kannattaa tosiaan ottaa yöksi kypärä mukaan huoneeseen. Vettä tuli yöllä kuin aisaa ja meikämandoliinin kypärä siellä pyörän stongassa väärin päin unohtuneena…
Viimeksi muokattu:
Toni B
New member
Terveisiä Pittsburghin pohjoispuolelta. New Yorkista selvittiin ja vielä aika hyvinkin, mutta ei ollut herkkua. Liikennettä ja ruuhkaa oli just niin paljon kuin odotinkin. Yllätyksenä tuli se, että osa teistä oli aivan pask… täynnä isoja kuoppia, joihin saa pyörän rikki, jos hyvin osuu. Onneksi vältin ne. Olin varannut Brooklynistä hotellin läheltä Brucen keikkapaikka, jossa oli autotalli niin saa pyörän suojaan yöksi. Tunti sitä neuvoteltiin ja vehdattiin, mutta eivät suostuneet ottamaan pyörää talliin. Pikainen neuvottelu hotellin turvamiehen ja viereisen ravintelin managerin kanssa niin pyörä kadulle hotellin eteen ja managerilta lainatulla lukolla pyörä tolppaan kiinni. 20 taalaa molemmille hanskaan ja keikalle, joka oli yhdessä hienoimmista keikkapaikoista (Paramount), jossa olen käynyt. Keikka timanttia. Porukkaa olisi mahtunut enemmänkin.
Seuraavana päivänä pyörä edelleen ehjänä paikalla ja aamuruuhkaan sekaan vaan kohti Bostonia. Matka meni hyvin ja Bostonin päässä ei ollut sen suurempia ruuhkia. Hotellilla sama jumppa, että talliin ei pyöriä oteta. Käytin viekkaasti tilaisuutta hyväksi ja sanoin, että ei se onnistunut New Yorkissakaan, niin muuttui ääni kellossa ja ukko sanoi, että no mennääs nyt katsomaan ja pyörä talliin. 70 taalaa ja kympin tippi päälle! Käsittämätön hinta, mutta katsoin, että vieressä oli parkkihalli, jossa luki hintana 60 taalaa tapahtumien yhteydessä eli paikallista normitasoa varmaan… Keikka House of Blues rock klubilla ja jo lämppärin aikana aisti, että tästä tulee hyvä ehtoo. Porukkaa mukavasti ja hoilasivat innokkaasti mukana. Keräsivät muuten kaikilta sytkärit veke ennen sisään pääsyä.
Bostonista seuraavana päivänä ajelin rannikkoteitä ja olikin todella hyviä maisemia, keli kuin morsian (ollut koko reissulla pelkkää aurinkoa ja lämmintä 20 - 34 astetta yhtä tunnin pientä tihkusadetta lukuun ottamatta ja korkeammalla tietysti vilpoisempaa). Meri haiskahti vahvasti klyyvariin ja oli jotenkin hieno fiilis kruisailla. Nainenhan oli Mainessa naismotoristien rallissa niin pyörin omiin nimiin tuolla. Maineen johonkin eläkeläisten lomaparatiisiin päädyin yöksi itsekin ja seuraavana aamuna vaimon kanssa taas hynttyyt yhteen ja kohti Mt Washingtonia, jonka huippu oli 6228 jalkaa eli pari kilsaa. Pääsymaksu 36 taalaa per naamari. Tie perille 7,5 mailia aika hyvää nousua ja kivat maisemat. Ylhäällä ravintola ja krääsäkauppa, pikku vinkka ja 7 astetta lämmintä. Porukkaa oli paljon, osa tuli junilla ylös
Mainessa oli luonto jo vaihtamassa väritystään syksyn ruskaan ja vähän liikennettä kivoilla teillä niin kyllä kelpasi ajella.
Seuraavaksi pöristeltiin Corningiin. Minulla oli puolityöperäinen toimeksianto käydä tutustumassa Corningin Museum of Glassiin, kun olen yhden lasikylän hallituksessa. Vähän niin kuin benchmark käynti. Erittäin kiva kaupunki ja hienot oli kyllä systeemit museossakin. Tekevät useamman näytöksen päivässä, jossa puhalletaan lasia.
Ruska tuntuu vaan paranevan ja tosi vähän liikennettä backroadeilla niin on kyllä ollut kiva ajella varsinkin, kun ei sada vettä. Eturengas osoittaa nyt vahvasti länteen Yellowstonen suuntaan eli joka ilta ollaan ajettu aurinkoa kohti. Eilenkin illalla vielä +28 lämmintä. Hyvillä fiiliksillä mennään. Alun pienestä jännittämisestä USA:ssa ajamisesta ei ole enää tietoakaan. Ajellessa tuppaa ajatus vaan karkailemaan kaiken maailman juttuihin niin keskittymisen kanssa vähän saa olla tarkkana. Pyörät ovat pelanneet hyvin. Vaimolla myös vasen kahva vähän pyörii (tuplakaasu) mutta eipä juuri muuta. Sekin varmaan saadaan tänään hoidettua kuntoon. Vähän alkanut tulla siihen tulokseen, että Road Glide taitaa jäädä myymättä. Pienillä modauksilla (sarvet, peilit, kaatumarauta, satula, koneeseen nokka, ilmansuodatin, imusarja, pakosarja, öljypumppu ja säätö) tästähän saa tosi hyvän reissupyörän. Vaimon pyörä myydään tai laitetaan vuokrauskäyttöön. Sitäkin on tullut takavuosina harrastettua ja kaikki asiakkaat olivat poikkeuksellisen kivoja ja reiluja.
Seuraavana päivänä pyörä edelleen ehjänä paikalla ja aamuruuhkaan sekaan vaan kohti Bostonia. Matka meni hyvin ja Bostonin päässä ei ollut sen suurempia ruuhkia. Hotellilla sama jumppa, että talliin ei pyöriä oteta. Käytin viekkaasti tilaisuutta hyväksi ja sanoin, että ei se onnistunut New Yorkissakaan, niin muuttui ääni kellossa ja ukko sanoi, että no mennääs nyt katsomaan ja pyörä talliin. 70 taalaa ja kympin tippi päälle! Käsittämätön hinta, mutta katsoin, että vieressä oli parkkihalli, jossa luki hintana 60 taalaa tapahtumien yhteydessä eli paikallista normitasoa varmaan… Keikka House of Blues rock klubilla ja jo lämppärin aikana aisti, että tästä tulee hyvä ehtoo. Porukkaa mukavasti ja hoilasivat innokkaasti mukana. Keräsivät muuten kaikilta sytkärit veke ennen sisään pääsyä.
Bostonista seuraavana päivänä ajelin rannikkoteitä ja olikin todella hyviä maisemia, keli kuin morsian (ollut koko reissulla pelkkää aurinkoa ja lämmintä 20 - 34 astetta yhtä tunnin pientä tihkusadetta lukuun ottamatta ja korkeammalla tietysti vilpoisempaa). Meri haiskahti vahvasti klyyvariin ja oli jotenkin hieno fiilis kruisailla. Nainenhan oli Mainessa naismotoristien rallissa niin pyörin omiin nimiin tuolla. Maineen johonkin eläkeläisten lomaparatiisiin päädyin yöksi itsekin ja seuraavana aamuna vaimon kanssa taas hynttyyt yhteen ja kohti Mt Washingtonia, jonka huippu oli 6228 jalkaa eli pari kilsaa. Pääsymaksu 36 taalaa per naamari. Tie perille 7,5 mailia aika hyvää nousua ja kivat maisemat. Ylhäällä ravintola ja krääsäkauppa, pikku vinkka ja 7 astetta lämmintä. Porukkaa oli paljon, osa tuli junilla ylös
Mainessa oli luonto jo vaihtamassa väritystään syksyn ruskaan ja vähän liikennettä kivoilla teillä niin kyllä kelpasi ajella.
Seuraavaksi pöristeltiin Corningiin. Minulla oli puolityöperäinen toimeksianto käydä tutustumassa Corningin Museum of Glassiin, kun olen yhden lasikylän hallituksessa. Vähän niin kuin benchmark käynti. Erittäin kiva kaupunki ja hienot oli kyllä systeemit museossakin. Tekevät useamman näytöksen päivässä, jossa puhalletaan lasia.
Ruska tuntuu vaan paranevan ja tosi vähän liikennettä backroadeilla niin on kyllä ollut kiva ajella varsinkin, kun ei sada vettä. Eturengas osoittaa nyt vahvasti länteen Yellowstonen suuntaan eli joka ilta ollaan ajettu aurinkoa kohti. Eilenkin illalla vielä +28 lämmintä. Hyvillä fiiliksillä mennään. Alun pienestä jännittämisestä USA:ssa ajamisesta ei ole enää tietoakaan. Ajellessa tuppaa ajatus vaan karkailemaan kaiken maailman juttuihin niin keskittymisen kanssa vähän saa olla tarkkana. Pyörät ovat pelanneet hyvin. Vaimolla myös vasen kahva vähän pyörii (tuplakaasu
) mutta eipä juuri muuta. Sekin varmaan saadaan tänään hoidettua kuntoon. Vähän alkanut tulla siihen tulokseen, että Road Glide taitaa jäädä myymättä. Pienillä modauksilla (sarvet, peilit, kaatumarauta, satula, koneeseen nokka, ilmansuodatin, imusarja, pakosarja, öljypumppu ja säätö) tästähän saa tosi hyvän reissupyörän. Vaimon pyörä myydään tai laitetaan vuokrauskäyttöön. Sitäkin on tullut takavuosina harrastettua ja kaikki asiakkaat olivat poikkeuksellisen kivoja ja reiluja.
Toni B
New member
Terveisiä Deadwoodista 
Pikakommenttina, että Iron Maiden on viime päivinä julkaissut ensi vuoden keikkoja ripotellen ja rutkasti lisää on vielä tulossa. Ostin äsken tiketit Sofian, Bukarestin ja Bratislavan keikoille. Ennen noita on varmasti tulossa vielä mahdollisesti keikat Sloveniassa ja Kroatiassa, jotka on helppo yhdistää reissuun. Tuolta Sweden Rockin kautta kotiin, jossa todennäköisesti yhtye vetää samana päivänä, kun meikämandoliinille tulee 50 mittariin. Jos toteutuu, niin aika hauska yhteensattuma, kun bändi on. 50-vuotisjuhlakiertueella! Elikkäst suuri vaara on, että tämä prätkällä Maidenin perässä jatkuu vielä ensi vuonnakin 
Pikakommenttina, että Iron Maiden on viime päivinä julkaissut ensi vuoden keikkoja ripotellen ja rutkasti lisää on vielä tulossa. Ostin äsken tiketit Sofian, Bukarestin ja Bratislavan keikoille. Ennen noita on varmasti tulossa vielä mahdollisesti keikat Sloveniassa ja Kroatiassa, jotka on helppo yhdistää reissuun. Tuolta Sweden Rockin kautta kotiin, jossa todennäköisesti yhtye vetää samana päivänä, kun meikämandoliinille tulee 50 mittariin. Jos toteutuu, niin aika hauska yhteensattuma, kun bändi on. 50-vuotisjuhlakiertueella! Elikkäst suuri vaara on, että tämä prätkällä Maidenin perässä jatkuu vielä ensi vuonnakin
Toni B
New member
Kaliforniassa ollaan ja huomenna viimeinen ajopäivä San Franciscoon. 29 päivää posotettu putkeen ja trippimittarissa nyt 11 574 kilometriä. Muuttui pyörien lähetys Los Angelesista ja sen takia käydään tuolla samalla katsomassa Alcatrazin vankila ja muita nähtävyyksiä. Lauantaina lennetään Losiin ja katsotaan Dickinsonin viimeinen keikka USA:n kiertueelta.
On ollut tosi onnistunut reissu tähän saakka. En edes pysy laskuissa, että kuinka monta kansallispuistoa ollaan käyty ajelemassa ja mestoihin tutustumassa. Parhaiten mieleen on jäänyt Grand Canyon, joka teki ison vaikutuksen. Myös Zion oli hieno ja Death Valleyssä oma tunnelmansa. Syksy ajankohtana tosi hyvä, niin ei sielläkään ollut kuin +37 lämmintä, kun kesällä taitaa huidella viidessäkympissä. Yellowstone tosi hieno ja siellä oli paljon biisoneita. Nukuttiin tiipiissä yö, kun se oli viimeinen vapaa majoitus, kun alettiin viiden korvilla yösijaa etsimään. Oli aika hauska kokemus. Badlands omalaatuinen paikka, vähän niin ajelisi kuussa. Tänään ajeltiin Yosemitessa, hienoja teitä ja maisemia paljon sielläkin.
Parina päivänä on saatu vettä melko reippaasti niskaan ja tosi isoja rakeitakin. Avokypärän kanssa teki melko gutaa ottaa niitä naamaan ja taisi vähän mennä silmäänkin, kun päivän jomotti niin pirusti. Lämpötilat muuttuvat tosi nopeasti vuorilla. Saattaa +25 asteesta pudota kuuteen ja siihen vettä päälle Sadeasuja on vedelty poikkeuksellisesti oikeaan aikaan niskaan eli etukäteen eikä niin kuin yleensä ylioptimistinen HD-mies yksin pyöriessä aina liian myöhään.
Vegasissa oltiin yksi yö ja ensimmäistä kertaa ihmettelemässä ison kaupungin valoja. Täytyy joku kerta palata paremmalla ajalla, vaikutti aika veikeältä paikalta. Muuten ollaan vältelty isompia kaupunkeja.
Pyörät ovat pelanneet hyvin. HD-liikkeissä ollaan käytetty huollossa molemmat pyörät ja muuta pientä säätöä tekemässä. Välipäiviä olisi tarvittu, kun välillä meinaa vähän raukasta. Yhden kerran vaan on joutunut vetämään tien poskessa päiväunet.
On ollut tosi onnistunut reissu tähän saakka. En edes pysy laskuissa, että kuinka monta kansallispuistoa ollaan käyty ajelemassa ja mestoihin tutustumassa. Parhaiten mieleen on jäänyt Grand Canyon, joka teki ison vaikutuksen. Myös Zion oli hieno ja Death Valleyssä oma tunnelmansa. Syksy ajankohtana tosi hyvä, niin ei sielläkään ollut kuin +37 lämmintä, kun kesällä taitaa huidella viidessäkympissä. Yellowstone tosi hieno ja siellä oli paljon biisoneita. Nukuttiin tiipiissä yö, kun se oli viimeinen vapaa majoitus, kun alettiin viiden korvilla yösijaa etsimään. Oli aika hauska kokemus. Badlands omalaatuinen paikka, vähän niin ajelisi kuussa. Tänään ajeltiin Yosemitessa, hienoja teitä ja maisemia paljon sielläkin.
Parina päivänä on saatu vettä melko reippaasti niskaan ja tosi isoja rakeitakin. Avokypärän kanssa teki melko gutaa ottaa niitä naamaan ja taisi vähän mennä silmäänkin, kun päivän jomotti niin pirusti. Lämpötilat muuttuvat tosi nopeasti vuorilla. Saattaa +25 asteesta pudota kuuteen ja siihen vettä päälle
Sadeasuja on vedelty poikkeuksellisesti oikeaan aikaan niskaan eli etukäteen eikä niin kuin yleensä ylioptimistinen HD-mies yksin pyöriessä aina liian myöhään. Vegasissa oltiin yksi yö ja ensimmäistä kertaa ihmettelemässä ison kaupungin valoja. Täytyy joku kerta palata paremmalla ajalla, vaikutti aika veikeältä paikalta. Muuten ollaan vältelty isompia kaupunkeja.
Pyörät ovat pelanneet hyvin. HD-liikkeissä ollaan käytetty huollossa molemmat pyörät ja muuta pientä säätöä tekemässä. Välipäiviä olisi tarvittu, kun välillä meinaa vähän raukasta. Yhden kerran vaan on joutunut vetämään tien poskessa päiväunet.
Toni B
New member
Luontoon ja puistoihin liittyen vinkiksi, jos joku suunnittelee USA:n road trippiä: melkein jokaiseen maksaa 20 - 35 taalaa per mopedi. Ilmeisesti niillä on käytössä myös annual pass, joka maksaa 80 taalaa ja sillä pääsee kaikkiin sisälle eli sellainen kannattaa hommata. Meille tämä selvisi vasta tässä loppuvaiheessa ja on jäänyt ostamatta. Toisaalta maksuporttien aukioloajoissa ei ole mitään logiikkaa. Iltapäivisin ne ovat jo kiinni eli saa ajella ilmaiseksi. Death Valleyssä maksu tehdään automaatissa eikä sitä kukaan kysele jälkeen päin eli on ihan oman tunnon asia. Kaikki siihen pysähtyy kylttien vuoksi, mutta taidettiin olla ainoat, jotka automaattiin sen maksun teki. Eilen USA:ssa alkoi joku liittovaltion hallinnon sulku ja se vaikuttaa myös ilmeisesti luonnon puistojen porteilla olevien ihmisten töissä olemiseen ja saattaa johtaa jopa puistojen sulkeutumiseen siksi aikaa, että saavat asiansa sovittua. Saas nähdä, miten tämä näkyy lentokentillä.
Muita vinkkejä vielä: Airalo e-sim aivan ehdoton keksintö ja säästänyt rahaa pirusti. Toimii todella hyvin. Jokaisessa hotellissa wifi ja siellä kannattaa ladata em. puistojen offline kartat Google Mapsiin, koska useimmissa ei ole verkkoyhteyttä.
Bensan hinnoissa todella merkittäviä eroja alueittain. Aika nopeasti alettiin tankata 91 premiumia ja sen hinta on neljän taalan molemmin puolin per gallona paitsi jossain se saattaa lähennellä 7 taalaakin niin kuin eilen Yosemitea lähellä olevalla Mobilin asemalla.
Aika monessa majoituksessa on pesukoneet eli USA:ssa on mahdollista pyöriä aika vähillä vaihtovaatteilla. Lisäksi kylissä on pesuloita tietysti.
Läntisempi osa USA:sta on tosi paljon mielenkiintoisempi ajella ja maisemat upeita. Keskiosassa on paljon suoraa maissipeltopätkää (siis monta sataa mailia pelkkää peltoa) mikä sinänsä oli ihan jees todeta, mutta olihan se prätkällä ajaminen hieman tylsähköä.
Toni B
New member
Torstaina päästiin San Franciscoon ja pyörät jätettiin West Coast Shippingille kuljetettavaksi Suomeen. Maileja tuli yhteensä 7391 eli 11 894 kilometriä. Vielä viimeisenäkin päivänä oli kiva ajella etenkin pienempiä mutkateitä, mutta viimeinen rutistus interstatea kaupunkiin ei niin herkkua ollut, koska paljon liikennettä ja vauhdit kovia. Tiellä vähän mitä sattuu ja jouduttiin väistelemään esim. joltain pudonneita suursäkkejä täynnä rehua tms. San Franciscossa käytiin kylillä ja Alcatrazissa iltavierailulla. Kaupunki oli rento ja siisti. Ensimmäistä kertaa liikenteessä nähtiin autoja, joissa ei ollut kuskeja ja niitä oli yllättävän paljon. Jotenkin oudon näköistä touhua. Lauantaina lennettiin Losiin. Hauska yhteensattuma, että kentältä hotelliin meitä heittänyt Über-kuski oli just ajanut Dickinsonin bändin ruotsalaiskitaristin kaupunkiin. Tänään keikalle Wiltern-nimiseen mestaan. Itse maestro on laulamassa USA:n kansallislaulua ensi viikolla Kingsien kotiavauksessa, mutta me ollaan silloin kotimatkalla. Kyllä tässä jo ajatukset kotioloissa ovatkin ja alkaa olla matkailua kiintiö täynnä vähäksi aikaa. Sellainen pieni väsähdys on tullut nyt kun mopoilu loppui ja enimmäkseen syöty ja lepäilty. Vaimo sen verran kiintyi HD Softailiin, että haluaa sen pitää ja aika lähellä on omankin pyörän kanssa. Että näin taas ”säästettiin” pyörän vuokrissa…