Prätkällä USA:ssa

[MarcusB]

Myöhäänhän tämä tulee, mutta silti kyselen. Huomenna aikaisin lähden työmatkalle jenkkeihin (firman nörttikonferenssi Seattlessa). Koska on sunnuntai aikaa olla turisti niin päätimme kaverin kanssa vuokrata prätkät, eli H-D Heritage Softailit kummallekkin paikallisen Eagle Ridersin konttorista (192USD/vrk). Mahdollisesti lähdemme mt. Rainierille tai sitten tyynen valtameren rannikolle, korkeintaan joku 500km päivämatka kuitenkin. +30 ja aurinkoa luvassa.

En ole koskaan ennen itse ajanut jenkeissä, edes vuokra-autolla. Auton kyydissä toki useinkin, mutta eihän se ole lainkaan sama asia (varsinkin jos on ottanut vaikka bissen tai 14). Onko tuossa ihmemaassa mitään erityistä huomioitavaa, esim vaikkapa motoristin näkökulmasta, vai antaako hanaa vaan ja toivoo ettei mitään kummempia tule vastaan? Onko esim. tankkaaminen elämääkin suurempi operaatio ja onko siellä jotain omituisia sääntöjä jotka vain koskevat prätkiä. Liikenne vaikuttaa ainakin sangen joustavalta, vaikka puusilmiä sielläkin on, mitä jenkkifoorumeilta joskus olen huomannut.

/MarcusB

 

[killa]

Kesällä 2001 tuolla tuli asusteltua ja jonkin verran keskilänttä sukkuloitua myös autolla. Mitäs niitä nyt olikaan, valoista saa kääntyä oikealle punaisilla ja tankatessa pitää lähes poikkeuksetta käydä maksamassa sisälle etukäteen. Wisconsinissa ei muuten saanut ensinkään vuokrata prätkiä, osavaltion laki kielsi sen. Toisaalta ilman kypärää sai ajella.

 

[Terhi]

Tasa-arvoisissa risteyksissä kaikilla on STOP-merkki. Ensimmäisenä risteykseen tullut saa mennäkin ensin jne.

Meillä oli kortilla tankatessa häikkää useammalla asemalla.. Automaatilla siis. Kyseli zip-codea ja muuta mielenkiintoista, eikä sitten antanut tankata. Mut tuohan ei ole ongelma, jos maksaa sisälle.
Ja jos ajelette eri osavaltioissa, muistakaa varmistaa vuokrafirmalta, että kyseisellä ajopelillä saa niihin osavaltioihin huristella.

 

[kotka]

Ajettiin alkukesästä 9 osavaltiota etelässä. Jenkeissä on mielestäni helppo ja mukava ajaa pyörällä. Ihmettelen että Eagleriders ottaa noin kovan vuokran. Usa:ssa ei hinta sisällä veroja. Lisäksi pakollinen vakuutus on otettava. Maksoin itse Heritagesta 114 USD/päivä+verot ja vakuutukset. Vai olisikohan tuossa mainitsemassasi hinnassa jo verot ja vakuutukset mukana.
Exxonin asemilla oli ainoat ongelmat bensaa kortilla ostettaessa. Piti ilmoittaa joku summa millä tankkaa. Emme siis käyttäneet Exxonia. Idea kortilla tankkaamisessa oli se, että kortti työnnettiin koneeseen ja vedettiin heti pois. Jos kortin jätti hetkeksikin koneeseen, se rupesi herjaamaan. Kypärän otin tankatessa yleensa aina pois jo senkin takia että kelit olivat kuumat ja kaali sai pikkuisen raitista ilmaa. Tiet ovat USA:ssa pääosin hyvässä kunnossa poikkeuksena jotkut kaupungit. Sain oman Garmin Zumon asennettua pyörään ja se helpotti ratkaisevasti ajamista etenkin isommissa kaupungeissa ja niiden ympäristöissä. Suosittelen lämpimästi.
Hyvää matkaa

 

[kotka]

Jaa. Taisinkin olla vähän myöhässä.

 

[jyk4]

Meillä oli kortilla tankatessa häikkää useammalla asemalla.. Automaatilla siis. Kyseli zip-codea ja muuta mielenkiintoista, eikä sitten antanut tankata. Mut tuohan ei ole ongelma, jos maksaa sisälle.

Kyseltiin kerran sisällä huoltsikalla että mitä kun tää kyselee zip-koodia, no käytiin sit maksamassa sisälle, siellä ei tarvinnut. Mutta huomattiin myöhemmin että zip-koodiin voi syöttää jonkin koodin, ja ekana ja ainoana tuli mieleen beverly hills 90210, ja sehän kelpasi sitten aina

eli 90210 ja kortti kelpaa.

Niin ja se on myös mielenkiintoista ettei PIN-koodeja kysellä. Eli pöllityllä kortilla on bensan saanti helppoa..

 

[MarcusB]

Sunnuntaina tuli sitten ajettua elämäni ensimmäinen pieni mp-matka täällä ameriikassa. Alla oli Harley-Davidson Heritage Softail, kyydissä minulla oli melkeinpä mp-ensikertalaisena kaunis kolleega Taru ja toisella samanlaisella harrikalla matkaa johti kolleega Eki.

Lähdimme Seattlesta lautalla salmen yli, sieltä kohti Port Angelesia jossa pysähdyimme syömään rapuvoileipiä. Sieltä parin paikallisen viinitilan kautta (Taru maistoi, me äijät emme) kohti Forksia, joka ilmeisesti on teineille tunnettu Twilight-vampyyrikirjoista ja leffasta. Matkalla ajoimme myös Lake Crescentin kaunista rantaa pitkin.

Keli oli aluksi mahtavaa, mutta kun valtameri sitten alkoi lähestyä niin sen tunsi jo kaukaa. Lämpötila tippui monta astetta, rannikkoa lähestyttäessä merisumu tuli vastaan ja kun vihdoin Klalochissa ensimmäistä kertaa elämässäni näin sen Tyynen Valtameren niin oli kylmää, sumuista ja tyyntä. Mutta silti erittäin mahtavaa. Sieltä matka jatkui auringonlaskussa 101:stä kohti paikallista Aberdeeniä, jossa oli pakko tankata, vaihtaa arskat tavallisiksi ajolaseiksi ja ottaa pizzaa ja kahvia 7-11:stä. Siellä GPS sanoi että minä olin 10003 kilometriä kotoa... ja meillä oli vielä pari tuntia matkaa takaisin Seattleen. Loppumatka ei sitten ollutkaan enää maisemaa, vaan pimeässä ajamista 2-5 -kaistaisilla pääteillä. Puoleltaöin palautettiin pyörät vuokraamoon, ajettuamme 361 mailia.

Kaikenkaikkian varsin mahtava matka, ja kaikki huolet ameriikassa ajamisesta/tankkaamisesta/liikenteen määrästä/harrikan soveltuvuudesta pitkänmatkan ajoon olivat täysin turhia. Taru viihtyi takapenkillä ilmeisen mainiosti (varsinkin kun ei ollut paljon mp:n kyydissä ennen) ja otti tien päältä paljon hienoja kuvia, joita en itse olisi voinut pysähtymättä ottaa. Alla esimerkki rumasta sedästä baanalla (Taru oli alkupätkän Ekin kyydissä kun totuttelin lopulta hyvinkin helppokäyttöiseen harrikkaan):

/MarcusB, miettii HD:tä Hondan seuraksi...