Ne Puolan pätkät, joita ajelimme kaverien kanssa FIM-ralliin Sveitsiin olivat todellinen elämysmatka. Vaikka olimme viikonloppuna matkalla, ja liikenne oli huomattavasti puolalaisten pyhäpäivien ( ovat muuten harrasta kirkkokansaa ) aikaan vähäisempää kuin normaalisti, näki kyllä aikamoisia harakiriohitteluja. Siellä oli muutaman metrin välein pieniä ristejä tienposkessa.
Ja itse tiestö oli Pohjois-Puolassa, jonka kautta menimme Saksan ( ent. Itä-Saksan ) huonokuntoisille autobahnoille, varsinaista perunapeltoa. Asfalttia oli kyllä, mutta ihan mieletöntä nimismiehenkiharaa joka paikassa. Jousitukset ainakin kannattaa säätää mukavuusasentoon, muuten saattaa mutterit ja ruuvit pyörästä jäädä sinne Puolan maaperälle.
Maisemat olivat aika kauniit. Mentiin lehmuskujia pitkin joka kaupungin jälkeen. Infrastruktuuri oli sellainen, että joka kaupunkiin tultiin samalla kaavalla: suora-mutka vasempaan-mutka oikeaan-risteys- kaupungin keskustan läpi-mutka vasempaan-mutka oikeaan-lehmuskuja-siirtymätaipale-ja jälleen edellämainitut kuviot toisintona. Rautatiekiskojen ylityksiä oli kymmeniä kertoja.
Sitten kun etsimme ennen Saksan rajaa majatalon, oli sen pihalla todella korostetusti tuotuna esille se, että oli lukitut autotallit, mihin pyörät pantiin yön ajaksi ( valtavat kettingeillä varustetut lukot vartijan toimesta oviin ).
Mutta: ehkä siellä nyt jo on jotain parannusta tapahtunut. Ent. Itä-Saksan moottoriteitä ainakin silloin jo uusittiin oikein urakalla
ja rakennettiin isoja huoltamo-ravintolasydeemejä moottoriteiden risteysalueilla.
Mielenkiintoista olisi tehdä pian uusi reissu Via Baltican kautta Puolaan ja edelleen Keski-Eurooppaan, vaikka viimeksi päätinkin että Puolaan en enää ikuna pärrääni hajottamaan mene.