Pyörät puhallettu Damista
- Keskustelun aloittaja gsxrk8
- Aloituspäivä
Sami@Vespa
New member
Ymmärrettävää tietysti, että jäi katkerat muistot jos pyörät lähti varkaiden matkaan. Kadultako ne vietiin? Mutta mun mielestä Amsterdam on silti ihan kiva kaupunki monellakin tapaa.
Sunis
New member
Jep. Pikkuserkku asunut Damissa nyt muutaman vuoden ja kertoo paikallisen tavan polkupyörillä olevan että "jos sun omas on viety, vie se viereinen".
Pärrällä tuskin sama juttu, mutta siellä lähtee kyllä kumman nopeasti kävelemään kaikennäköset kaksipyöräiset. Autot on taas lähestulkoon täysin turvassa.
ismo
New member
Damissa pyörä jätetään vain hotellin autotalliin, ei koskaan kadulle. Kaverin pyörä vietiin pari vuotta sitten hotellin pääoven edestä, vartiokamerassa näkyy kolme karpaasia. Lukkoja oli tarpeeksi mutta ketju katkeaa ja jarrulevyn pultit irti niin etunenkin pyörii ja fillarin voi työntää sivulla odottavaan autoon.
Pohjanpoika
New member
Onpa hyvinkin kokemusta ja vituttaa vieläkin vuosien jälkeen. Vuosi oli -82 ja euroopan rundi loppua vaille valmis. Jäljellä enää pari päivää Damissa ja sit Saksan läpi Ruotsiin ja Tukholmasta laivaan.
No eipä mennyt ihan kässärin mukaan tuokaan reissu. Olimme kaverin kanssa molemmat omilla mopoilla liikkeellä ja tulimme Damiin siinä klo 20-21 välillä. Hotelli piti löytää ja tulikin mieleen, että siinä laitakaupungilla on sellainen katu, joka on täynnä pieniä hotelleja ja majapaikkoja.
Siispä sinne ja yhdestä hotellista sitten kaveri kysymään huonetta. Huone löytyi ja kaveri pyysi minua tulemaan katsomaan, jotta onko ok. Mikäs siinä muuta kuin katsomaan, pyörästä avaimet taskuun, vilkaisu ympäristöön -ketään ei näy missään- ja sitten pikaisesti katsastamaan huone.
Huonehan oli hyvä ja se alustavasti otettiinkin. Sitten takaisin pyörälle ajatuksena hakea osa tavaroista jo sisään. Astuin ovesta katuvalojen valaisemalle kadulle ja mitä vittua, pyörää ei missään, ei sitten missään, eikä ketään ihmisiä missään ja kaikkialla aivan hiljaista.
Hirveä järkytys ja eka ajatus, että siitä paskasta on vielä osa maksamattakin ja että Saksassa vaihdoin tulomatkalla uudet iskaritkin taakse ja nyt kaikki on mennyttä, voi perse. Vain kymmenen minuuttia ja 300 kiloa painava pyörä hävinnyt jäljettömiin. Ei saatana, kaverilta siinä pikaistuksissa lapinleuku käteen ja juoksemaan raivon vallassa leuku kädessä pitkin pimeää katua sinkoillen perkeleitä ympäriinsä, jostain porttikongista joku kurkisti ja minä leukun kanssa katsomaan, että oliskohan pyörärosvo. No eipä ollu, vaan joku alaikänen pojanjullikka ja tais säikähtää aivan pirusti.
No siinä kilometrin ainakin, juoksin halki kaupungin ja sitten tuli hiki ja lopetin. Siitä sitten kävellen hotellille soittamaan poliisia rikospaikalle. Ja mitä sanoo virkavalta, " valitettavasti emme tule sille alueelle, koska siellä tarvitaan luotiliivit ja muuta erikoisvarustetta" "alue on turisteilta kielletty ja teidän pitää tulla tänne tekemään ilmoitus". Siinä sitä sitten ihmetellään, että mitäs nyt.
No aamulla sitten poliisien pakeille ja rikosilmoitusta tekemään. Poliisi hymyili ystävällisesti ja osaaottavasti ja sanoi, että Amsterdamin kaupungin alueella varastetaan vuorokaudessa yli 5000 kaksipyöräistä (luku sisältää kaikki kaksipyöräiset). Sanoivat, että n. 2 tuntia siitä kun pyörä on varastettu Damissa, on sen purkaminen osiin aloitettu jo Saksan puolella. No voi perkele, eipä paljon lohduttanut, siinä sitten näin sieluni silmin rosvot purkamassa sitä pyörääni jossain hämärässä liiterissä ja teki mieli revetä palasiksi.
Poliisit lupasivat kuitenkin armollisesti ilmoitella, jos moista kulkupeliä sattuu jossain näkymään, ilmoitusta ei ole kuulunut vieläkään, vaikka sitä edelleen kovasti odotan.
Ja arvatkaa vain, että oliko mukava matkustaa Suomeen kaverin tarakalla. Onneksi oli passi kaulalompakossa, samoin kuin rahat jne. Pyörän arvo silloin oli markoissa 30 000 ja vakuutuksesta jäi omaa tyhmyyttään saamatta 4000 markkaa matkatavaroista ja ostetuista, sekä asennetuista varaosista, kun ei ollut matkatavaravakuutusta.
Viisi päivää vielä kuljeksittiin ympäri Damia enemmän tai vähemmän jurrissa ja "etsittiin" pyörää, vaan eipä tuolta muuta löytynyt kuin armoton krapula ja vielä armottomampi vitutus.
No eipä mennyt ihan kässärin mukaan tuokaan reissu. Olimme kaverin kanssa molemmat omilla mopoilla liikkeellä ja tulimme Damiin siinä klo 20-21 välillä. Hotelli piti löytää ja tulikin mieleen, että siinä laitakaupungilla on sellainen katu, joka on täynnä pieniä hotelleja ja majapaikkoja.
Siispä sinne ja yhdestä hotellista sitten kaveri kysymään huonetta. Huone löytyi ja kaveri pyysi minua tulemaan katsomaan, jotta onko ok. Mikäs siinä muuta kuin katsomaan, pyörästä avaimet taskuun, vilkaisu ympäristöön -ketään ei näy missään- ja sitten pikaisesti katsastamaan huone.
Huonehan oli hyvä ja se alustavasti otettiinkin. Sitten takaisin pyörälle ajatuksena hakea osa tavaroista jo sisään. Astuin ovesta katuvalojen valaisemalle kadulle ja mitä vittua, pyörää ei missään, ei sitten missään, eikä ketään ihmisiä missään ja kaikkialla aivan hiljaista.
Hirveä järkytys ja eka ajatus, että siitä paskasta on vielä osa maksamattakin ja että Saksassa vaihdoin tulomatkalla uudet iskaritkin taakse ja nyt kaikki on mennyttä, voi perse. Vain kymmenen minuuttia ja 300 kiloa painava pyörä hävinnyt jäljettömiin. Ei saatana, kaverilta siinä pikaistuksissa lapinleuku käteen ja juoksemaan raivon vallassa leuku kädessä pitkin pimeää katua sinkoillen perkeleitä ympäriinsä, jostain porttikongista joku kurkisti ja minä leukun kanssa katsomaan, että oliskohan pyörärosvo. No eipä ollu, vaan joku alaikänen pojanjullikka ja tais säikähtää aivan pirusti.
No siinä kilometrin ainakin, juoksin halki kaupungin ja sitten tuli hiki ja lopetin. Siitä sitten kävellen hotellille soittamaan poliisia rikospaikalle. Ja mitä sanoo virkavalta, " valitettavasti emme tule sille alueelle, koska siellä tarvitaan luotiliivit ja muuta erikoisvarustetta" "alue on turisteilta kielletty ja teidän pitää tulla tänne tekemään ilmoitus". Siinä sitä sitten ihmetellään, että mitäs nyt.
No aamulla sitten poliisien pakeille ja rikosilmoitusta tekemään. Poliisi hymyili ystävällisesti ja osaaottavasti ja sanoi, että Amsterdamin kaupungin alueella varastetaan vuorokaudessa yli 5000 kaksipyöräistä (luku sisältää kaikki kaksipyöräiset). Sanoivat, että n. 2 tuntia siitä kun pyörä on varastettu Damissa, on sen purkaminen osiin aloitettu jo Saksan puolella. No voi perkele, eipä paljon lohduttanut, siinä sitten näin sieluni silmin rosvot purkamassa sitä pyörääni jossain hämärässä liiterissä ja teki mieli revetä palasiksi.
Poliisit lupasivat kuitenkin armollisesti ilmoitella, jos moista kulkupeliä sattuu jossain näkymään, ilmoitusta ei ole kuulunut vieläkään, vaikka sitä edelleen kovasti odotan.
Ja arvatkaa vain, että oliko mukava matkustaa Suomeen kaverin tarakalla. Onneksi oli passi kaulalompakossa, samoin kuin rahat jne. Pyörän arvo silloin oli markoissa 30 000 ja vakuutuksesta jäi omaa tyhmyyttään saamatta 4000 markkaa matkatavaroista ja ostetuista, sekä asennetuista varaosista, kun ei ollut matkatavaravakuutusta.
Viisi päivää vielä kuljeksittiin ympäri Damia enemmän tai vähemmän jurrissa ja "etsittiin" pyörää, vaan eipä tuolta muuta löytynyt kuin armoton krapula ja vielä armottomampi vitutus.
PowerPro
New member
Ei omakohtaista kokemusta, mutta läheltä nähtyä. Pari kesää sitten oltiin myöhään illalla Rostockin satamassa odottamassa laivaan pääsyä, kun siihen jonoon viimeiseksi ajoi 600:nen kyykky kaksi kundia kyydissä, kuskilla reppu sylissä ja kyytiläisellä kaksi selässä. Asiasta kyseltyämme kertoivat oleensa Damissa edellisen yön ja toinen pyöristä oli pöllitty suoraan hotellin pääoven edestä. Oli kundien aikataulu sitten mennyt hiukka kiireiseksi, että ehtivät vielä laivaan. Ja satoi muuten sitten vettä kuulemma koko matkan ajan.
Pekka T
Pekka T