Rakkaudesta lajiin....Tosirakkautta, vai vain sivuharrastus...?

[B12]

Vai muropakettilisenssi? Mä olin jo 16 vuotiaana mies ja luonnollisesti ajoin KT -kortin. Siinä sitten tuli A B:n kylkeen automaattisesti pari vuotta myöhemmin, vaikka olen -73:nen eli "vuoden liian nuori". Pikku e sitten rahalla, tietty.

10v kolmasluokkalaisena ostin ekan piikin mummolapyöräksi ja sitten 13-14v seuraavan mökille. 16v sitten KT-kortti. Mopo jäi välistä. Autokortin saatua viriteltiin sitten autoja muutama vuosi ja 24v ostin sitten ekan "ison" pyörän ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Tärkeä harrastus ollut ja melkein kaikki nuoruuden ajokaverit lopettaneet jo aikoja sitten. Pitkään haettiin suorituskykyä, mutta nyt pari vuotta ollut eka cruiseri, mikä ei olisi tullut aiemmin mieleenkään, mutta nyt tuntuu että kulkee ihan riittävästi. Matkalehmälle en ole vielä lämmennyt ja toivottavasti en lämpenekään. Jotakin vähän erikoista ja persoonallista pitää pyörässä olla. Huoltaminen ja ropaaminen pitää mielen virkeänä ja säilyttää näppituntumaa tekniikkaan.

 

[harald73]

Matkalehmälle en ole vielä lämmennyt ja toivottavasti en lämpenekään. Jotakin vähän erikoista ja persoonallista pitää pyörässä olla. Huoltaminen ja ropaaminen pitää mielen virkeänä ja säilyttää näppituntumaa tekniikkaan.

Matkalehmät muakin epäilytti puolen ikää, mutta ostin sitten tuon Bemarin ihan pelkästään Espanjan matkaa varten, jolla miellyin siihen kovasti. Ketteryys kaupungissa ja etenkin Espanjan pikkukujilla ja kaduilla oli heti pelkkää plussaa. Suorituskyky tuli yllätyksenä, kun luulin kaikkien matkalehmien olevan verkkaisia kuin mun Harrikka aikoinaan (Tämä ei millään pahalla. Loistopyörä tuo Heritage Softail muuten).


Lähde: Kliks!

Trumppa taas on mun silmään edelleen hienoin tehdasvalmisteinen kruiseri, eikä sitä tartte modata, kunhan ylläpitää ja huoltaa. Tietty se piti vapauttaa tehdaskahleista, mutta nyt kulkee ja paukkuu.

Totta, kaverit vaihtaa harrastuksia parin vuoden välein ja ruuhkavuodet on mullakin vähentänyt ajamista reilusti. Ajan kuitenkin sen verran kun kerkiän ja kohta kundi on siinä iässä, että voidaan ajella yhdessä. Vaimo aina väittää, että syötin pojalle rock- ja heavymusiikin (kohdusta asti tietty), heh, syötän hänelle myös moottoripyörät syvälle veriin.

 

[JMH]

Astuin polulle opiskelujen ja työelämään astumisen jälkeen. MP-harrastus on antanut minulle ystävyyssuhteita, jotka jaksavat hautaan asti ja tuttavia joiden kanssa voi viettää iltaa milloin vain. Harrastus on muuttanut minua persoonana, ehkä jopa paremmaksi, ja opettanut taitoja, joita en kuvitellut omaavani. Eivät tosin liity ajamiseen.

Ihmisten kirjo tämän pöljän harrastuksen parissa on häkellyttävän moninainen.

Kaikille teille

 

[Nomad]

Elämää suuremmat fiilikset moottoripyöräilyn parissa on pikkuhiljaa hiipuneet vajaan 30 vuoden jälkeen. Alunperin hommasin pyörän enemmänkin matkailua varten ja vuosien varrella on tullut käytyä perinteisten Alppireissujen lisäksi mm. Balkanilla, Kreikassa, V-Venäjällä ja Venäjällä - Uralin tällä puolella tosin. Pyöräkin on matkan varrella muuttunut pikkusuzukista matkapyörän jälkeen isoon enduroon. Radalla on tullut ajoharjoittelumielessä kurvailtua ja raskasta enduroa kaadeltua itänaapurin surkeilla teillä ja Suomessa poluilla, joille ei kannattaisi tuommoisella rohjakkeella mennä.

Vuosiin ei valitettavasti ole nurkkapyöräilyt sytyttäneet, vaan reissufiilis on alkanut vasta sitten, kun on parin päivämatkan päässä kotoa mielellään jossain hieman syrjemmässä. Toisaalta matkustelun makuun pääsee töissä myös ihan riittävästi, joten vapaa-ajalla puuhailee tallissa/pihalla/poluilla mieluummin kuin alkaa vetämään tixtexejä päälle.

Tietty haikeus on toki läsnä, kun muistelee ensimmäistä Keski-Euroopan reissua yli 20 vuotta sitten. Aikana, jolloin ei ollut navigaattoreita tai älypuhelimia ja muiden reissutarinoita ei ollut juuri lukenut, kun ei ollut varaa myöskään mopolehtiä tilata. Kaikki silmien edessä oli uutta - ja vatsassa perhosia tulevista päivistä.

 

[vapaaduunari]

Hyvä ketju.
Mulla menee vähän häilyen rakkauden/harrastuksen välimastossa. MP tuli laitettua vasta reiluna nelikymppisenä ja ensin piti myös suorittaa ajokortti. "Elämäntyö" on tullut tehtyä tekniikan/mekaniikan parissa työskennellen joten kyllähän se MP-tekniikkakin kiinnosti uutena asiana itselle. Tykkäänkin pyörän kanssa roplailusta, varsinkin jos tavoitteena on jotenkin kehittää tai muuten parantaa ja muokata pyörää omakseen.
Mihinkään en kuitenkaan tätä harrastusta vaihtaisi. Lyhyehkönä aikana jonka olen mopoillut poikkeuksetta yksin, olen saanut kokemuksia joista on jäänyt lähtemättömiä muistijälkiä. Joita en olisi ilman tätä hommaa ikinä saanut. Mennyt kesä oli useasta syystä kokonaan ilman mopoilua. Mutta polte hommaan oli ajoittain jäätävän kova. Ensi kaudella otetaan vahinkoa takaisin sen minkä ikinä ihminen pystyy. Myös minulle kuten useille muille, se on totaalinen poispääsykeino normaaliarjesta, ajatuksista ja kaikenlaisesta "oravanpyörästä". On vain pyörä ja kuljettaja + rajaton vapaus.
No nythän se alkoi jo kuulostaa siltä rakkaudelta enemmän... Kyllähän se sitäkin on. Toisaalta joskus on tullut odottamattomia asioita peliin joihin ei taaskaan olisi koskaan joutunut ilman tuota harrastusta. Joten 50/50%. Tai ehkä kuitenkin ...

 

[Bone]

Sir Huurus heitti muuten tuonne alkuun aivan jäätävän kovan kusumuksen.
Hattu päästä, nyt oli kova

Vaikka asiaa istuu alkuun hetkeksi miettimäänkin, se on niin monikerroksinen ettei
sitä oikeastaan voi parhaimmillaankaan tiivistää muutamaan sanaan. Varsinkaan vastauksen perusteluita.

 

[IsoTwin]

Kyllä mopoilu on kulkenu suvussa sivuharrastuksena. Ukki aikanaan hankki Sunbeam 500 uutena ja jopa osallistui kilpailuihin. Ajeli talvellaki puusavotoihin sukset jalassa Isällä oli Honda CB 350 ja myöhemmin Honda 750C Magna.

Itse sain ekan mopon 7 vuotiaana vuonna -89, Suzuki Solifer R:n ja kaadoin melkein heti vaan siitä on menty eteenpäin. Sillä ajelin enimmäkseen pihapiirissä. Honda Monkey 15 vuotiaana ja sillä tuli ajettua 1,5 vuoden aikana 6200km. Oma kulkine oli tärkeä maaseudulla asuessa. 16 vuotiaana autokoulun entinen Kawasaki KMX 125. Samana päivänä kun sain kevari-inssin läpi ja väliaikanen ajokortti taskussa ajelin kotiinpäin, poliisi pysäytti tarkastusta varten ekan ja viimeisen kerran tähän saakka kun olen kaksipyöräisillä liikkunut yleisillä teillä.

Autolla tuli liikuttua enemmän 18 ikävuoden jälkeen kun välimatkat pitenivät ja muutin kaupungista toiseen. Koulutukseen tai työhistoriaan mopoilulla ei ole ollut mitään vaikutusta. Ikimuistoisia kokemuksia se on kuitenkin tarjonnut. Nurkkapyöräily on aina ollut enemmän mun juttu. En tykkää oikeen pitkän matkan ajamisesta edes autolla nykyään. Tarkennuksena 200km/reissu voin laskea nurkka-ajoksi.

 

[Mäkine]

Kyllä se itsellä on ollut aina rakkaudesta lajiin. Jollain tasolla tullut harrastettua jo 16 vuotta. Silloin sain ensimmäisen mopon, suzuki pv:n. Mökillä sillä tuli ajeltua ja vaikka olin siinä vaiheessa ajanut jo peltoautolla pari vuotta, niin jotenkin noi kaksipyöräiset iski kovempaa ja mielummin lähti suzukilla ajelemaan kun saapilla.

Ehkä 14-15 vuotiaana tuli aloitettua rassailu ja "rakentelu". Mopokortti jäi välistä, kun olin ensimmäistä sukupolvea, jolle mopokortin hinta nousi pelkän teoriakokeen vajaasta satkusta reilu 500e hintaiseksi. Näin järkevämmäksi hommata 16 vuotiaana kevarin vuonna 2012. Eka oma "iso pyörä" oli Yamaha Dt125r vuosimallia 2000. Sillä ajelin pari vuotta, sikäli kun ei ollut levällään tallissa ja 2014 päivitin kortin A2-luokkaan. Sekin oli ihan uusi juttu silloin, olin korotuskurssin ainoa osallistuja. 2014 hommasin Suzuki GSF600 bandiitin, joka kuristettiin ja muutoskatsastettiin. Viikon kerkesi olla kuristettuna, sitten kuristuslevyt pois imukauloista. Muistan miten tuntui tehokkaalta siihen aikaan, vähän kuin olisi lähtenyt lentoon kaasun avaamalla. Nyt sitten tommonen bandiitti tuntuu jo pienitehoiselta kierroskoneelta 😀

2016 korotin jälleen A2->A. Pyöräksi tuli Suzuki B-king. Sen jälkeen onkin ollut monta eri kakkospyörää ja projektia välissä, mutta Suzuki on pysynyt.

Suzuki PV50 1986 / 2006-
Suzuki DR600 / 2011-
Yamaha Dt125R / 2012-2020
GasGas EC125 / 2013-2014
Helkama Raisu / 2013-2014
Suzuki S / 2013-2014
Suzuki GSF600 / 2014-2015
Suzuki B-king / 2016-
Suzuki GS500 / 2017-2017
Suzuki GT550K / 2017-2018
Suzuki GSF400 / 2018-2019
Suzuki PV50 1981 / 2019-2019
Ktm sxc 625 / 2019-2021
Solifer SM50 / 2019-2022
Honda CB125B6 / 2020-
Yamaha TDM850 / 2022-
Tunturi Pappa / 2022-
Honda CB350K4 / 2022-

Nuo tullut omistettua+muutama varaosapeli. Lisäksi testaillut kaverien pyöriä ja koeajopäivillä mm. GSF650, Z1000, GSX-R1000K7, GSX-R600, MT-07, MT-09SP, Kawasaki Z1300 6syl, ER6n, ER5, F650 GS, Superduke 1290, Duke 690, Duke 890, Panigale V4, Supersport 950, K1600, GSX-R1000L9, CB1000R Neo, Hypermotard 950, Diavel 1260, Scrambler 1100, CRF1100L dct, RnineT, SMC690, supermoto 701, vstrom 650&1050 jne. Yhteensä varmaan 60-70 erimallisella kaksipyöräisella tullut ajeltua.

Viime vuoden lopussa tuli investoitua omistusasuntoon ja sain kunnolliset harrastelutilat säilytykseen ja rassailuun. 36 neliötä lämmintä tilaa kunnon valoilla tuntuu aika mukavalta, kun aiemmin ollut käytännössä reilu 10 neliötä kylmää tilaa.

 

[ERIKOISTERÄSMIES]

Vähän erilainen vastaus : ihan puhdas sivuharrastus, ainakin nykyisin. Nuorena kossina mopoilla rällätessä mukana oli jopa innostusta ja kyllä niitä romuja kasailtiin ja purettiin ja maalattiin ja...Hetkellisesti sama toistui kun "aikuisena" tuli ensimmäinen iso pyörä talliin ja sillä tuli jopa pitkääkin reissua ajettua.

Nykyisin pyöriä on parikin tallissa mutta taisi viime kesänä tulla alle 2 tkm mittariin. Ja ainoastaan hyvällä kelillä lähinnä nurkkapyörityksenä. Ei auttanut asiaan edes pyörätyypin vaihto.

En kuitenkaan laitteista aio luopua, kyllähän tuo kipinä voi vielä syttyä. Nyt vaan muut harrastukset vie ajan ja mielenkiinnon. Jokainen tavallaan ja ajallaan...

 

[Kotarikuski]

Ainakin mulla on jotain kokonaisvaltaista meditaatiota tossa mopolla ajossa. Ei oikeastaan ole väliä minne on menossa (kunhan vaan vähintään tunnin matkan päähän), ja mitä pitempi matka on tiedossa, sitä levollisemmaksi käy mieli. Siinä vaan aistii eri tavalla ympäristön, ja on totaalisesti läsnä, kotilossa on vaan matkustaja vaikka ratin takana istuiskin.

 

[lario]

Ainakin mulla on jotain kokonaisvaltaista meditaatiota tossa mopolla ajossa. Ei oikeastaan ole väliä minne on menossa (kunhan vaan vähintään tunnin matkan päähän), ja mitä pitempi matka on tiedossa, sitä levollisemmaksi käy mieli. Siinä vaan aistii eri tavalla ympäristön, ja on totaalisesti läsnä, kotilossa on vaan matkustaja vaikka ratin takana istuiskin.

Ei ole vissiin luurit päässä...

 

[bolt on]

Hei täältä Kotkasta.Mukavaa nähdä että "vanhoja partoja" täällä vielä kirjoittelee.
Onhan tuo moottoripyöräily ollut mukana jo 48 vuotta,ja vähän enemmänkin,ei ollut vielä ennen 16 v korttia.
Toki elämässä on ollut muitakin harrastuksia kuten tuo purjehdus vielä kauemmin.
Mutta,kun ajattelen itseäni,olen se motoristi ensiksi.
Olen ollut onnekas,moottoripyöräily ei ole rikkonut suhteita eikä ole ollut mistään pois.
Vielä mennään niin kauan kuin ottavat kortin pois.

 

[XX-xenon]

Nykyisin pyöriä on parikin tallissa mutta taisi viime kesänä tulla alle 2 tkm mittariin. Ja ainoastaan hyvällä kelillä lähinnä nurkkapyörityksenä. Ei auttanut asiaan edes pyörätyypin vaihto.

En kuitenkaan laitteista aio luopua, kyllähän tuo kipinä voi vielä syttyä. Nyt vaan muut harrastukset vie ajan ja mielenkiinnon. Jokainen tavallaan ja ajallaan...

vähän samat tunnelmat. kesällä aina xxmeeting äksällä ja gessulla joku reissu töihin jne. ei pitempiä matkoja. joku inflaatio tullut. ja martta ei juuri mukana enää kyydissä ole, niin ei yksin jaksa lähteä pitemmille reissuille.

viime talvella kelkan mittariin tuli yli 3tkm, pyöriin reilusti alle 2tkm kesässä...

mutta jos tässä joku kesä vielä jonkinlaisen euroopan turneen pääsisi vetämään..

 

[vapaaduunari]

Ainakin mulla on jotain kokonaisvaltaista meditaatiota tossa mopolla ajossa. Ei oikeastaan ole väliä minne on menossa (kunhan vaan vähintään tunnin matkan päähän), ja mitä pitempi matka on tiedossa, sitä levollisemmaksi käy mieli. Siinä vaan aistii eri tavalla ympäristön, ja on totaalisesti läsnä, kotilossa on vaan matkustaja vaikka ratin takana istuiskin.

Kyllä näin on.