Ranskan Alpit -16

[TIJ]

Seuraa rivejä menneen kesän reissusta Ranskan Alpeille. On ehkä sekoitus matkakertomusta ja vinkkilistaa tuonne aikoville, ihan jokaista matkan yksityskohtaa en käy läpi.

Ekaks semmonen huomio että lauttalippuja ostellessa ei (ainakaan enää) kannata luottaa siihen että aina lauttaan yksi motoristi mahtuu. Ainakaan keskikesällä. Tukholmaan menemisessä jouduin tekemään pikkumuutoksia heti lähdössä kun en saanutkaan lippua haluamaani laivaan, samalle illalle...

Saman oli joutunut huomaamaan jo aiemmin, kun olin koettanut ostaa lipun yölauttaan Trelleborg - Rostock -välille, olivat loppuunmyydyt jo useampi viikko etukäteen. Ruotsi-Saksa -väli tuli sitten vedettyä Tanskan läpi. Rödby-Puttgarden -välillähän on tiheä, lähes nonstop-liikenne. Jälkikäteen ajatellen yöpyminen Trelleborgissa ja aamulautalla Rostockiin ei olis ollu täysin huono sekään, olis jääny Tanskassa ajaminen pois ja Hampurin olis ohittanu toisin.

Ruotsista löyty kiva tie, numero 134, jota ajoin välin Kisa-Eksjö. Täällä bongattu myös matkan ainoat villieläimet, peuroja.

Pohjois-Saksasta mulla oli jotain tiedustelutietoa reiteistä olemassa, mutta joutu suurimmaksi osaksi skippaamaan. Jotain ylänköteitä tuli ajettua muttei muista enää kovin tarkkaan. Illaksi Koblenziin, jossa gepsistä huolimatta jotkut risteykset oli vaikeita suunnistaa https://www.google.fi/maps/@50.3611706,7.5892517,18z

Aamulla ekaksi Deutsches Eck:lle, josta parit videot.

 

[TIJ]

Koblenzista kohti etelää; pääasiassa motaria mutta pari pienempää tietä oli myös merkattu etukäteen, muistikuva etteivät tarjonneet paljookaan.

Baden-Badenista sitten tunnetulle tielle 500. Kaupungissa oli plakaatteja vanhojen autojen meettingistä ja joku ajeluletka tulikin vastaan. Paljon Mersuja, pakolliset Jagge E-type ja Austin-Healey, muttei juurikaan ns. kansanmalleja, paitsi yksi Golf (ekathan on jo museoiässä). Ennen reissuun lähtöä olin tsekannut Go-Za:n threadin alkukesältä http://www.moottoripyora.org/keskustelu/showthread.php/289047-Parlez-Vous-TouRinki?highlight=parlez jossa kerrottiin että tie olisi loppupäästään rempassa ja suljettu. Näin oli yhä. Mutta kivaa oli siltäkin osin mitä riitti.

Kaverini herra T. oli lennähtänyt Mynkkeniin, josta ottanut Bemmin alle. Oltiin puhuttu että tavataan jossain Baselin tienoilla, mutta hänpä olikin mennyt suoraan kaverimme herra S:n luo, Geneve-järven rannalle. Tiesi lisää pituutta päivään. Vaikka Sveitsin puolella menin koko ajan motaria, niin perillä olin vasta 23:n aikoihin; Ranska-Saksa -pelikin oli jo lopussa.

 

[TIJ]

Aamusella heräiltiin pitkään, huoneiston haltija oli jo lähtenyt duuniin. Tuossa yllä näkymä parvekkeelta.
Valuttiin ekaksi mm. jazz-festareistaan tunnettuun Montreux:iin, missä etsiskeltiin Mannerheimin patsasta. Gepsin mukaan oltiin oikeassa katuosoitteessa mutta eipä näkynyt mitään oikealta näyttävää, löytämättä jäi. Jos liikutte samalla missiolla, niin suosittelen että selvitätte täsmälliset varmuudella oikeat koordinaatit etukäteen.

Seuraavaksi Martignyyn, josta lähdettiin kiipeämään Ranskan puolelle. Tosiaan heti kylästä päästyä korkeuskäyrää kertyy nopeasti. Toisen aprikoosikojun kohdalla on hyvä näköalapaikka. Sveitsissä tiet luonnollisesti äärimmäisen hyvässä kunnossa, Ranskan puolella heikompaa. Paitsi että juuri oli päällystystyö menossa, kaudella -17 voi odottaa että tie D1506 miellyttävää.

Chamonixissa majoituttiin hotelli Pointe Isabelleen, sisäänkirjautuminen hoidettiin sujuvasti kouluruotsilla kun kerran omistus, henkilökunta ja asiakkaat pitkälti hurreja... No joo, Niksula elää turismista kesät talvet ja varmaan yksi Ranskan kansainvälisimmistä paikoista. Alla footagea huoneen ikkunasta, huomaa vaellusturistit. Ehkä hintavahko mutta siisti lunki mesta. Joku kaupallinen moporeissuja järkkäävä firma piti myös majaa. Niin oli täyteenbookattu että seuraavaksi yöksi jouduttiin vaihtaa hotellia, se oli vanhempaa ranskalaista meininkiä edustava muttei voi sanoo huonoksi.

Sit vielä threadin eka ruokakuva, bistrosta summamutikassa otettu joku ranskalaiselta kuullostava annos. Paikallinen kalja "Mont Blanc" oli hyvää.

 

[TIJ]

Seuraavan päivän, taisi olla lauantai, ohjelmanumero oli vuorentöntäre Aiguille du Midi (josta siis näkee Mont Blanc:lle). Oltiin oltu fiksuja ja ostettu liput hissiin edellispäivänä ja vältettiin jonotus lipunmyyntiin. Mut niin fiksuja ei oltu että oltais oltu aivan aamusta liikkeellä. Hissiin jonotus kesti varmaan yli puol tuntia. Ja sit siellä ylhäällä uusimpaan ja hurjimpaan kokemukseen, tyhjän päällä seisovaan lasikopperoon (lattiakin lasia) jonotettiin selkeästi yli tunti. Ole a-j-o-i-s-s-a liikkeellä. Lippujen hinta oli lähemmäs 70 egee muistaakseni, siinäkin on eri optioita. Lämmintä vaatetta, aurinkorasvaa, vettä muista ottaa mukaan.

Mutta sää ei olis voinu olla hienompi, alla näkyvä materiaali varmaan puhuu puolestaan.

Midin näköalapaikan rakennelmia, kaupunki alhaalla

Keskellä Mont Blanc, vasemalla ylhäällä muun rakennelman kyljessä tekstissä mainittu lasikoppero


Takaisin alas ei huvittanu mennä gondolilla, vaan menttiin jalan (liikuntaa). Viitan 2,5 h aika piti paikkansa varsin hyvin eikä reitillä ollu mitään varsinaisesti vaativaa kohtaa, yksi paikka tosin olis epävarmaa huonojalkaista saattanut kuumottaa. Itellä huonokuntoisella jatkuva lasketuminen tuntui jaloissa vielä pari päivää. Yleisesti ottaen Niksulahan on paikka missä on tarpeen ottaa etukäteen selvää minkälainen reitti kyseessä ja mitä gearia se vaatii, myös äärijäbä-tason reittiä löytyy.

Tässä ollaan jo melkein puurajalla. Huomaa jäätikön loppu, 100 vuotta sitten ulottunut ihan alas asti


viimeinen kuva ei liity edellisiin mitenkään, random laukaus konditorian ikkunaan

 

[TIJ]

Niksulasta matka jatkui aluksi Albertvillen suuntaan, mutta sitä ennen käännyttiin pienemmille teille. D2188, D925, D902. En osaa reittiä moittia. Val-d'Isère:ssä moni muukin varmaan bongannut oheisen puumopon.
Täällä rupesi ekaa kertaa laittamaan merkille kuinka suosittuja ns. adventure-pyörät ovat Alpeilla. Bongaustiheys top4; BMW GS (nimenomaan tuore vesimoottorilla & ledilampuilla oleva vuosimalli, Honda Africa Twin (siis se uusi malli), Ducati Multistrada (uusi malli, yhtään vanhaa kääntyväkatteellista en nähnyt), BMW XR1000. Kertoo toisaalta ympäristön vauraudesta, uskoisin että iso osa nähdystä jengistä oli sunnuntai-ajelulla lähiseudulta.

Illan majoitus booking.com:n avustuksella pienestä Lanslevillardin kylästä. Niinvain sielläkin oli ranskalaistyylinen hotellikompleksi, sisältä melkoinen sokkelo, mukaanlukien huoneistomme.
Ehdittiin juuri kylille katsomaan finaalia. Harmi vaan että mitään ruokaa ei saanu kun kaikki oli keskitetty matsin kattomiseen. Nälkä piti hoitaa ohraisilla juomilla ja taskusta löytyneillä eväspähkinöillä. Paikallisyleisö sinällään ei ollu mitenkään riehakasta, toki vastapuolen Ronaldon poistuminen pantiin merkille. Baari oli hivenen tyhjempi jo toisella puoliajalla ja kun matsi venyi jatkoajalle niin iso osa häipy lopullisesti. Ja sit kun kävi niinkuin kävi, niin eipä loppujengikään jääny asialla spekuloimaan. Lopulta paikalla oli vain pari suomalaista ja pari belgialaista. Ehkä vuoristoseudulla ollaan pragmaattisen työteliäitä ja jätetään isompi hosuminen muiden tehtäväksi.

 

[TIJ]

Aamusella suunnattin pikkasen matkaa Italian puolelle. Kaverini aikataulu ei antanut mahiksia painaa syvemmälle etelään, vaan hän lähti suunnistamaan Pohjois-Italian läpi kohti Munich:a ja vuokramopon palautusta. Minä suuntasin takaisin Ranskaan.

Piakkoin löysin itseni Col d'Izoard:ta. Jännä mitenkä joka sola tuntui olevan hieman erilainen kuin muut, tämän ulkonäköön kuului tuommonen soraharjumaisema. Kun oli maanantai niin liikennettä oli huomattavasti vähemmän kuin eilen. Solaan noustessa tien varrella oli muuten ammattikuvaaja räpsimässä myyntiin valokuvia ohikulkijoista; sama idea siis kuin Dragonin Killboylla josta kuvia kaikki nähneet, katso http://www.griffephotos.com

 

[TIJ]

Vähän matkaa edellisestä eteenpäin bongattua toimintaa

Seuraava isompi kohde oli Col de la Bonette, ensiksi kuva sille vievän tien D64 varrelta.
Bonetten korkein kohtahan ei ole varsinainen 'passo', vaan vuoren kylkeä pitkin kulkeva lenkki.
No, toinen kuva allekirjoittaneesta sieltä korkeimmalta paikalta, jonne pääsee mopolla. Sithän siellä on vielä ylempänä patsas jonne pitää kiivetä jalan. Kuvan otti toinen samaan aikaan paikalle sattunut suomalainen matkamotoristi, jutskattiin jonkun aikaa; lähinnä siitä miten näillä teillä huomaa selkeästi miten huono tai paremminkin hidas kuski sitä onkaan. Ja kolmas kuva sitten alemmas laskeuduttaessa, huomaa miten tie kurvaa muutaman talon kylän läpi. Tätä kylää ennen oli ollut toinen autiotunut, hylätty kylä osittain sortuneine kivitaloineen.

Vaikka Bonette on numeroina korkeampi, niin jotenkin edellispäivän lasketunuminen Col de l’Iseran:lta oli tuntunut huomattavasti ilmavammalta https://www.google.fi/maps/@45.3697344,7.0318365,3a,75y,90h,90t/data=!3m9!1e1!3m7!1sd62byBnFC68t83G16hAcew!2e0!7i1 3312!8i6656!9m2!1b1!2i46


Yöpaikka löytyi Isola-nimisestä pikkupaikasta. Päivän viimeisessä kuvassa odotellaan pizzaa. Juomien suhde oli aivan oikein; pikku kalja oli juuri sopiva ja tuo iso vesipullo meni syödessä ja toinen samanlainen vielä huoneessa. Oli ollut kuuma päivä tämäkin ja nyt alettin lasketua alemmas ja oltiin jo lähellä Välimerta.

 

[TIJ]

Seuraavaksi suunta Monacoon; tuntui hyvältä vaan lasketella alaspäin solassa kulkevaa hieman isompaa tietä.

Monacossa suunnitelmana oli vaan heittää summanmutikassa mopo parkkiin jonnekkin mikä vaikuttaisi ytimeltä ja lähtee sit tallustaa ympäriinsä. Aluksi en sitä tajunnut, mutta suunnitelma toimi täydellisesti. Parkkeerasin mopon kohtaan https://www.google.fi/maps/@43.7353713,7.4212826,21z, mikä aivan satamassa, F1-radan varrella ja mikä tärkeintä, samassa nurkassa kauppa mistä sai juomat ja jäätelöt edukkaasti. Kaupan puoliautomatisoitu ranskankielinen itsepalvelukassa oli tosin hieman hämmentävä. Lämpöähän oli sopivat +30 jotain. Kun asiaan sopeutui, niin nahkabyysissä kävely ei itseasiassa ollu mitään kestämättömän tukalaa. Rotsin ja muut vermeet jätin kuvan mukaisesti pyörän päälle. Ei ehkä maailman fiksuin idea mutta nyt mentiin näin ja palatessa näki että mihinkään ei ollut koskettu.

Joo, aluksi hieman sattumanvaraista kävelyä, sittemmin osasi hahmottaa sataman, kasinon ja F1-radan tunnetuimmat kohdat. Hyvä suoritus huomioonottaen että mielenkiinto formuloiden seuraamiseen lopahti noin Häkkisen toisen maailmanmestaruuskauden puolivälissä...

Ennakkoon olin ajatellut että jatkaisin Monacosta Nizzaan merenrantatietä. Jo kotona matkaa hahmotellessa olin laittanyt merkille että Tyre ajoi sen pätkän hitaasti ja tällä sitten tajusi miksi; tiheää liikennettä tiheään rakennetulla alueella: valitsin rantareitin sijaan paluun vuorille. Monacosta poistuttaessa tulliasema temppuili kummallisesti; se ei ottanut luottokorttia sisäänsä eikä hyväksynyt kolikoitakaan. Lopulta nappia painemalla avautui puhelinyhteys helppariin joka avasi portin. Epäilen että olin ajanut väärälle portille joka ei tunnistanut mopon painoa. Vinkkini kun tulet eka kertaa péage:lle; vedä vaan sivuun ja rauhassa kato mihin portiin mennä; esim. ei mopoille-merkissä ei ole poikkiviivaa päällä mutta punavalkoisesta väristä näkee että kyseessä kieltomerkki.

 

[TIJ]

Tähän väliin tähän nimenomaiseen päivään liittymätön asia mutta tuli just mieleen ja päätin raportoida ettei unohdu.

Kannattaa tsekata Tour de France:n aikataulu ja reitti. Nimittäin kun tunnettuimmat pyöräkilpailuetapit ovat samalla parhaita ja tunnetuimpia mopoiluteitä. Tour on sellanen härdelli, että sekoittaa liikenteen juhlallisesti (jos siis ei aio jäädä katsomaan). Itse osuttiin useampaankin kertaan Tourin reitille ja missattiin kisa ehkä parin päivän marginaalilla mutta jo silloin oli erikoisliikennejärjestelyjä käytössä.

Reissun jo kääntyessä loppua kohti risteävällä tiellä oli joku piirikunnallinen kisa menossa ja siinä piti uskollisesti puolisen tuntia ventata että kaikki etujoukon etuvarmistusautosta aina häntäpään loppuvarmistajaan meni ohi.


Toinen juttu on tietysti tietyöt. Vuoristossa jos ajattelemasi tie onkin remontissa niin kiertotie voi olla todellisia pikkuteitä pitkin. Ja pari kertaa sattui niin että kiertoa ei oltu pahemmin opastettu. Oli vaan kyltti että sieltä ja sieltä pääsee; paikalliselle helppoa mutta turisti tai turistin gps ei niin vaan tilannetta hahmotakaan.

 

[Go-Za]

Kovasti samoja reittejä ajeltiin mekin heinäkuussa. Monacosta tuli vielä mieleen F1-reitistä se lyhyt pätkä missä Formulat ajavat Casinon eteen, tästä ei nimittäin saa ajaa moottoripyörillä! (Autoilla kylläkin) -Näkyy myös street-viewissä!.

 

[TIJ]

Yläpuolen kuva otettu teiden D2 ja D8 risteyksestä. Vuoristo täälläpäin oli selvästi erilaista kuin aiemmin; maasto kuivempaa ja kuumempaa. D2 alkoi tämmöisenä, sitten se sukelsi lehtokanjoniin ja sittemmin tultiin jonkinlaiselle ylänköalueelle.


Moponi eräitä tunnuslukuja ovat kulutus 7 l/100 km ja 14 l tankinkoko. Johtaa siihen että matkaillessa tankkausvälit pyrkii optimoimaan tarkkaan. Kun vilkaisee seuraavan kuvan, niin lukija arvaa mitä sitten tapahtui...

Joo elikkä bensan merkkivalo oli palanut jo pitkään. Olin yhä harvaanasutulla ylänköseudulla eikä taajamia oikeastaan ollut. Tomtom näytti että matkan varrella on tulossa bensis. Mutta ilmeisesti toimintansa oli lopetettu ei niin kauan aikaa sitten kun pumput vielä paikoillaan. Ei voinut muuta kuin jatkaa eteenpäin. Melkoisten vuorten yli pääsin, mutta joitain kilsoja liian aikaisin menovesi sitten loppui. No kun oli alamäkeä niin vapaalla rullailu sujui hyvin.

Castellane on tehty ikiaikaisen formaatin mukaan; tori, kirkko ja risteys josta pääsee kaikkiin suuntiin ("toutes directions") oli sijoitettu seutukunnan matalimpaan kohtaan. Harmi että se bensis oli sitten parisen sataa metriä seuraavaa vuorta ylöspäin. Jännä miten herkästi saa hien pintaan kun työntää mopoa riittävän jyrkkää ylämäkeä. Vaikka Ducati ei missään tapauksessa ole niitä raskaimpia pyöriä. Paikallisväestö oli efortissani mukana; vesipulloa tarjottiin ja muutakin apua olis saanu jos olis tarvinnu. Kun sitten sain tankin taas täyteen niin rupesi olemaan fiilis että tämä päivä oli nyt tässä.

Mikä oli ihan fiksu päätös. Eka kysymäni hotelli oli täynnä, toisesta sain viimeisen vapaan huoneen. Minuutteja tämän jälkeen tuli muitakin kyselijöitä, mutta hotlan henkilökunta levitteli käsiään (vinkki: plakaatti "hôtel complet" ovenpielessä tarkoittaa loppuunmyyty). Castellane paljastui aktiviteettiturismista elantonsa saavaksi kyläksi. Tarjolla oli vaellusta, koskimelontaa, riippuliitoa ym ym. Moottorina tälle läheinen Verdonin kanjoni. Jopa niinkin speciaalia palvelua kuin hattukauppa löytyy. Mopokulkija voisi hyödyntää esim. 24/7 auki olevaa itsepalvelupesulaa.

Muitakin ruokapaikkoja olisi ollut mutta söin hotellissa tuommosen kylmän mixed platen. Leivät oli unelmahyviä ja hyvää muutenkin. Yläkulman lihan jätin viimeksi mutta syömättä jäi, jonkinlainen jauhettu kylmä riistaliha jänteineen meni päivän kunnolleni överiksi. Tarjoilija hieman kuittaili, ilmeisesti tuo olis ollu just se paras osa annosta.

WLAN pelasi hyvin mikä ei aina matkailessa puheista huolimatta toteudu. Syntyi FaceTime-yhteys matkakumppaniini. Laakso-Italian ylitys oli ollut tulinen kokemus jonka päätteksi Como-järvellä reipas ukkosmyrsky. Koko tämä päivä sitten vuorostaan kaatosateessa.

Illan pimetessä torilla aloitti pari DJ:tä. Soitantansa oli lähinnä eurodiscopoppisrytinällä ryyditettyjä ikivihreitä.

 

[TIJ]

https://en.wikipedia.org/wiki/Verdon_Gorge

Matkan ehkä isoin highlight oli Verdonin kanjoni. Kuljin sen tietä D952 pitkin Castellanesta länteen päin. Jos ihan kunnolla olis halunnu tutustua alueeseen niin olis jostain opaskirjasta pitäny etukäteen tsekata listat tärkeimmistä paikoista ja ajaa lisäksi esim. D71. Ja tietysti käyttää päivä pari jalkamiehenä tai kanootilla. Mutta hyvä näinkin.

Tässä vasta lähestytään https://www.google.fi/maps/@43.8312096,6.4449229,18.5z

Keskikesällä virta ei enää ole kovin voimakas. Paikalla tosin oli varoituksia vedenkorkeuden äkillisistä vaihteluista, ilmeisen säännöstelty joki.
https://www.google.fi/maps/@43.7896923,6.395659,20z

 

[TIJ]

https://www.google.fi/maps/@43.7873932,6.2658396,20.25z

 

[TIJ]

https://www.google.fi/maps/@43.800818,6.2567195,20.01z

 

[TIJ]

Kanjonilta jatkoin edelleen tietä D952 pitkin, tämä jäänyt mieleen kivana osuutena. Lyhyenä tosin kun käännyin pian hieman pienemmälle D56:lle. Sitäkään ei kestänyt pitkään. Kukkien viljely näytti olevan elinkeino täälläpäin.

Sitten oli aika kääntyä kotiinpäin, hieman isompia teitä pitkin.

Tässä vaiheessa jatkuva tuuli rupesi jo hieman ottamaan aivoon, koko reissun oli tuullut. Vuoristossa tuuli, Saksaan rantautuessa Puttgardenin jälkeisellä sillalla tuuli niin että nopeusrajoitus oli laskettu kuuteenkymppiin jne. Sitä kait Suomessa tottunut liian helppoon säähän.

Grenoblen kiersin itäpuolen kukkuloita pitkin. Hyvä valinta, jolla myös melkein onnistuin välttämään alas laaksoon kertyneet sateet. Suunnilleen samalla kun messevän vetinen kuuro tiputti annostaan, niin eteen tuli suljettuja teitä eikä infosta ei ottanut selvää mitkä reitit oli auki ja mitkä kiinni. Pakenin alemmas ja sadekkin lopetti. Yritin ottaa kuvia joissa tumman pilven ja takaa paistavan auringon kontrastin saisi vangittua, muttei täysin onnistunut, kirkas kohta paloi puhki.

Chambéry:ssä halpisketjuhotelliin. Sisäänkirjautuessa kun kysyvät nimeä niin yleensä näytän ajokorttia, ei tarvii rueta kirjain kirjaimelta tavaamaan. Kortin nähtyään respan neiti tokaisikin vastaan "Ai Suomesta!", kun oli itse Joensuusta. Olin kuulemma ensimmäinen suomalainen asiakas pestinsä aikana.

 

[Karza]

www.hotellemarronnier.com on Rencurelin pienessä kylässä Vercorsin alueella, Grenoblen lounaispuolella sijaitseva, yksi Alppien parhaita prätkähotelleja palveluiden ja yleisen tasokkuuden ja asioiden toimivuuden kannalta mitattuna.

Suosittelen vahvasti majoituspaikaksi tuolla seudulla liikkuville, kesäaikana erityistä plussaa on uima-allas jossa on kiva pulikoida ajopäivien päätteeksi. Ruoka on erittäin hyvää, talon rouva Caroline vastaa keittiön toimivuudesta kokin kanssa. Lähes kaikki hotellin tilat huoneita myöten ovat nyt remontoituja, hotellissa on myös wifi. Prätkän peseminen onnistuu takapihan tallin edessä.

Loistavia mutkateitä ympärillä ajohommiin, jylhiä maisemia ja hyvät motoristin palvelut löytyy talosta. Grenoblessa on hotellin isännän,Jean Francoisin, tutun kaverin mp-liike josta huollot ja esim. uudet renkaat alle kätevästi. Niin ja Hotel Le Marronnierissa pärjää hyvin englannin kielellä.

 

[Partisaani]

Ranskan alpit ovat kyllä näkemisen arvoiset ja onhan se muutenkin mukava maa. Col`Iserre ehkä kaunein koskaan näkemäni solatie. Viimeksi viime kesänä tullut käytyä.
Hyvä että joku jaksaa vääntää näitä reissujuttuja muidenkin katsottavaksi.

 

[TIJ]

Seuraavan päivän keli oli isoimmaksi osaksi 'melkein sataa'. Kylläpä se sitten välillä vähän satoikin ja yhdellä osuudella vettä tuli todella kaatamalla. Tuon kaatosadepätkän pystyi näkemään ennakkoon; vuorten väliin pakkautunut intensiivisen musta pilvi josta näki että "tuo ei voi olla satamatta", mutta siitä solasta oli pakko mennä ellei halunnut lähteä kiertämään sadan kilsan lenkkiä.

Reitti vei ekaksi Albertvilleen joka oli nimenä tuttu, täällä ollut joskus jotkut talvikisat. Odotusten vastaisesti paikka oli itseasiassa aika ruma, betonista tehtyä laatikkoarkkitehtuuria runsaasti. Seuraava kohde oli La Clusaz, joka taas oli perinteinen söpö alppikylä.

Alla parit kuvat tieltä D909, tykkäsin.

Tästä jatko takaisin Chamonixiin ja edelleen Sveitsiin. Alla oleva kuva samalta näköalapaikalta Martignyn suuntaan, mistä mainitsin tekstissä aiemmin kun matka vei toiseen suuntaan.

 

[TIJ]

Taas kaverini S:n kämpille Geneve-järven pohjoisrannalle. Illalla kylillä syömässä ja pikku maisemareitin kautta kotio.

 

[TIJ]

Nukuin pikkasen huonosti; vieras punkka ja myöhäinen rasvainen ateria varmaan syynä. Siinä pyöriessä tuli puhelintakin tsekattua, uutisissa oli että joku kahjo ajanu kuormurilla väkijoukkoon Nizzassa...

(Tuohan tapahtui siis Bastiljin valtauksen vuosipäivänä ts. Ranskan kansallispäivänä. Enpä ollut tuostakaan ollut tietoinen, taphtuneen johdosta tietysti paremmin. Mutta oppina siis että vieraaseen maahan mennessä hyvä tsekata kansallisia juhlapäiviä, ties mitenkä kiinni kaikki palvelut voi olla.)

Aamusella paikallinen viininviljelijä pörryytti helikopterilla ja tuholaismyrkytti kasvejaan, siinä sai Mörkökin osansa. Kuvassa näkyy myös isännän hieman uudempi versio.

Voisin hiukan jutella tuosta tankkilaukusta. Onhan semmonen matkaillessa tietysti kätevä olla. Mutta nyt parin pidemmän reissun kokemuksella todettava että tuli ostettua liian iso malli. Ei se nyt oikeasti ole mitenkään tiellä mutta taas reissun jälkeen ekaa kertaa ilman sitä ajellessa huomasi miten ison, nimenomaan heikentävän, vaikutuksen se tekee ajelufiiliksen rentouteen. Joku pienempi malli olis siis parempi. Mutta se heti laukaisee ketjureaktion, nythän siellä on vesipullon ja pähkinäpussin lisäks sadepuku, kirkas visiiri, toiset hanskat; näille pitäis jotain tehdä.


Saksan puolella etenin pohjoiseen isojen baanojen 5 ja 81 välisellä kaistaleella, siis Mustan metsän aluella. Siellä ajellessa jostain mielen syövereistä myös termi "Schwäbische Alb" putkahti tietoisuuteen. Tarkan käyttämäni reitin saisi Tompasta vielä kaivettua esille, mutta valitettavasti muistikuvat mitkä oli tosi kivoja, mitkä kivoja ja mitkä normaalimpia teitä ovat jo haalistuneet. Suositeltavaa seutua, mutta yhtälailla suosittelen tekemään etukäteiskartoituksen reitistä.
https://de.wikipedia.org/wiki/Schwarzwald
https://de.wikipedia.org/wiki/Schwäbische_Alb

Yötä Heilbronnissa, josta ei nyt oikein osannut sanoa mikä siinä varsinaisesti oli vialla, mutta hieman kolkon vaikutelman kaupunki jätti. Varakkaamman pään turkkilaisnuoriso oli näköjään ylettänyt 2-koppaiseen Audi TT:n tai coupe-Mörssäriin pilis-ajoneuvoissaan.