Ratalipat ahvenistolla 25.7

[JPOL]

Se on sitten liitytty kaatuneiden motoristien kerhoon, ellei jo kaukausia piikkiajan lippoja muistella.
Neljäs ajokausi ja neljäs ratakeikka oli mun kohtalon numerot. Kerrotaan tähän oma versio tapahtumien kulusta, jos se vaikka estäisi yhdenkin turhan kaadon syntymisen.

Tiistain ratapäivä alkoi heräämisellä puoli kuuden aikoihin. Pikainen aamiainen ja suihku, jonka jälkeen matkaan kohti Hämeenlinnaa. Koska valtateitä on tylsä ajella, reitti kulki Vierumäen, Vääksyn, Lammin ja Janakkalan kautta. Matkaa tuli noin 180 km.

Ajot ahvenistolla alkoi yhdeksän jälkeen ja menivät ihan mukavasti kello iltakuuteen asti. Päivän aikana otin parit kahvit ja söin lihapullaperunat 12 jälkeen. Koska oli luvattu kuumaa säätä, eväänä oli kaksi 1 1/2 litran vichyä.

20 yli kuuden ajovuorossa alkoi sitten tapahtua. Alku meni hyvin, mutta sitten alkoi ajatukset karkailla pois itse ajosta. Tarun mutkan jälkeisessä suolenkin ekassa vasurin tulossa meni sitten ajolinja ja vauhti ihan päin seiniä. Kurvissa oli vielä mukava auringon ja varjon rajakohta, mikä vielä vaikutti huonoon linjaan. Tulin mutkaan siis väärässä ajolinjassa ja jarruissa myöhässä. Tässä vaiheessa iski jo paniikin poikasta päälle, jarruttaa ei ehti ennen hiekkaa ja kunnon raisua kääntöohjausta en saanut aikaiseksi. Tosin en tiedä olisiko se enää pitänut pystyssä. Yritin vielä kääntää ajolinjaa rengasvallin suuntaiseksi, mutta ilmeisesti pyörä hyppäsi hiekalle tulon jälkeen, ja lensin vinosti rengasvalliin. Onneksi tajusin irrottaa itseni pyörästä, joten en mennyt pyörän kanssa samaan kasaan renkaitten sekaan ...

Itse selvisin tapahtumasta muutamalla mustelmalla, mutta Ace kärsi vähän enemmän. Yläkate, pleksi, lamppu, mittarit ja vasen sivukatu ainakin täysin p*****a. Etuputket sai vähän kipeää, korjaamossahan tuo selviää. Nyt odotellaan mitä vakuutustarkastaja on raadosta mieltä.

Syy tähän puuduttavaan litaniaan on se, että ottakaa vakavasti kuuman kelin ja pitkän päivän aiheuttama väsymys. Radalla ei todellakaan ole aikaa haaveilla. Monelle on varmasti tuttua autolla matkan ajaminen, kun matkasta ei ole mitään muistikuvaa. Jos radalla alkaa keskittyminen herpaantua, ei muuta kun vauhtia pois ja varikolle lepäämään. Tästä asiasta oli minua varoitettu, mutta silti se pääsi yllättämään. Onneksi mies selvisi muutamalla mustelmalla.

Ei muuta, kun hauskoja ratakilometrejä  

Hey, Hey ! Let's be carefull out there,
Jake

 

[tumeetti]

Hyvä että mies kunnossa, muovia ja rautaa saa aina uutta  

Totta joka sana tuosta väsymyksestä - heti kun rupee tuntumaan siltä ettei enää jaksa ajaa alkupäivän keskittymisellä ja keskipäivän rentoudella, pitäis luovuttaa ja siirtyä varikon puolelle. Itsellä hyvä esimerkki tuosta huomion herpaantumisesta on mm. se, että olin ajatellut ajaa varikolle lepäämään, mutta ajoin huomaamatta varikon ohi! Tässäkin kyseessä helteisen päivän ehtoopuolen toiseksi viimeinen setti. Hitto että ärsytti lähteä vielä viimeiselle pakkorundille..

 

[AnDy]

Tosiaan ihan vakavissaan kannattaa seurata omaa jaksamista pitkillä ja varsinkin kuumilla ratakeikoilla. Itsekin olen pariin kertaan huomannut että vikoilla seteillä alkaa jarruttelut paljon aikaisemmin, linjat hakee, pientä hartialukon poikasta saattaa ilmaantua yms. Siinä vaihessa on parempi siirtyä varikon puolelle.

Tähän pätee sama viisaus kuin skimbatessa, jätä se kuuluisa viimeinen lasku väliin ja siirry afterin puolelle suosiolla....

 

[Make80]

Tulin mutkaan siis väärässä ajolinjassa ja jarruissa myöhässä. Tässä vaiheessa iski jo paniikin poikasta päälle, jarruttaa ei ehti ennen hiekkaa ja kunnon raisua kääntöohjausta en saanut aikaiseksi. Tosin en tiedä olisiko se enää pitänut pystyssä. Yritin vielä kääntää ajolinjaa rengasvallin suuntaiseksi, mutta ilmeisesti pyörä hyppäsi hiekalle tulon jälkeen, ja lensin vinosti rengasvalliin. Onneksi tajusin irrottaa itseni pyörästä, joten en mennyt pyörän kanssa samaan kasaan renkaitten sekaan ...

Niitä jälkiä kun katseli, niin olisi voinut olettaa että sinutkin on kaivettava esiin sieltä rengasvallista. Niin suoraan se pyörä sinne meni. Ihmeen vähällä kuitenkin selvisit.

Kuuma keli ja pitkä päivä on rankka yhdistelmä. On muistettava jouda ja myös syödä riittävästi, vaikka nälkä ei välttämättä olisikaan. Jo ensimmäinen huonosta keskittymisestä johtuva pienikin ajovirhe on riittävä merkki siitä, että vauhtia kannattaa laskea ja ehkä palata kokonaan varikolle palautumaan.

Hienoa kuitenkin että mies on kunnossa ja raatokin saatiin kotiin.

 

[Reiska_SB]

Sillon kun olet mennyt turvallesi  

Siitä kierrosajasta sekuntti pois niin silloin on hyvä  

Nimimerkillä: kokemusta omaava

Reiska_SB