Jurvan Kynäilijä
New member
Joo kyllä, siitähän lauloi jo Taiska vuonna -82. Moottoripyörähahmoja hänkin aikoinaan. Minä kun en tuon järjen kanssa ole koskaan oikein kohdannut ja se selvinnee kaikille lopullisesti aivan kohta. Haluan nimittäin uskoa, että täältä saattaisi ilmentyä vedenpitävät ohjeet puolijauhoisen suunnitelmani toteutumiseen. Tämä on pitkähkö jaarittelu ja suorastaan kyselytunti, joten olkaatten hysteerisiä älkääkä vielä alkako neuvomaan, ennenkuin olen tämän olettamuksia täynnä olevan lässytyksen valmiiksi saanut. Mutta nyt lähtee.
Oletetaan, että saisin talliani tyhjennettyä tuossa keväällä parin pyörän verran ja niistä vielä saisi rahaakin. No sehän se alkaa polttamaan taskussa heti. Tule raha, mene raha mutta älä tee pesää kukkarooni. Nyt on sitten mielessä pyörinyt muudan 600-kuutioinen, (joo kyllä, hyvin riittää tällaisille paapoille), peli jota ei Suomeen tuoda. Joo kyllä, järki ei ole vieläkään mukana. Sen verran voin vihjata, että kyseiseen merkkiin olin vähällä sortua kesällä -83. Sen verran tässä kuitenkin jo iällä ollaan, että alkaisi olla korkea aika tuokin vielä kokea, ei näitä ns. "hyviä vuosia" enää niin kovin paljoa ole. Kovin häävejä kun eivät ole nykyisetkään.
Ja oletetaanpa seuraavaksi että pakettiauton Finnlinesin laivaan Vuosaaressa lastaisin ja sillä Rouvan kanssa Saksassa pääasiassa retkeilisin. (Joku muukin on näin varmaan tehnyt?) Tämän määrätyn pyörän etsintäkin takaraivossa kolkuttelisi. Sen verran nyt hajulla olen, että välttääkseen Suomen alv:n pitää hankinnan kohteella olla ajetun vähintään 6000 km ja se tulee olla rekisteröity vähintään 6 kk aiemmin. No, mahdollinen pyörän ensinnäkin löytyminen ja osto jäisi loppumatkan riemuksi. Oletetaan että pyörä löytyy ja ja kauppoihin päästään, joko liikkeen tai yksityisen kanssa.
1. Mikä on paras ja vaivattomin maksutapa? Toki riihikuivan rahan takaa olisi helppo huudella mutta tuollaisen 4-5000 euron rahannipun kanssa kulkeminen ei oikein nappaa. Varsinkin kun voi sattua etnisen värinän seuduille. Etukäteisosto ja -maksu ei houkuttele, kauppatavara pitää ensin nähdä, sehän on jo puolet kaupanteon riemusta. Tinkaaminen on neljäsosa ja maksaminen loput.
2. No mitäs papereita nyt kauppojen synnyttyä pitää myyjältä saada? Jos joku saksankieliset termit niille tietää, niin saa kertoa.
3. Onkos nyt sitten, (vaikka pyörä pakettiauton perällä Suomeen matkaisikin), siihen haettava jostain TUV:in konttorilta tai mistä lie siirtokilvet? Vai onko kilvettömyys jonkinlainen este täällä päässä?
4. Kun ko. mallia ei Suomeen tuoda, pitääkö olla jokin EU-tyyppihyväksyntädokumentti tai mikä lie vaatimuksenmukaisuustodistus? Ja mikä lie saksankielinen nimi niille? Ja oliko vielä jotain mitä pitäisi huomioon ottaa?
5. Oletetaan taas että nuo asiat sattuisivat paikalleen, niin mitenkäs täällä päässä, jos vaikka sattuisikin paluuaamu olemaan sunnuntai. Tulliinkos sitä sitten on mentävä ensimmäisenä mahdollisena arkipäivänä? Katsastuskonttorillakin lienee syytä vierailla, vai onko ensin odoteltava veropäätöstä? Niin moukka en sentään ole että alkaisin sitä nyt tässä tivaamaan, että paljonko menee veroa. Son korkiemmas käres...
Muutakin asioita helpottavia tai huomioonotettavia juttuja voi tuoda julki, oikein Tarvajärvimäisen mukavaa olisi se. Vai onko niin, että tällaisen torvelon kannattaa unohtaa koko juttu kun on näin käsi, mitä tulee tähän erinäisen byrokratian vilpittömänä ystävänä olemiseen. Nyt voi antaa hyviä neuvoja, niitä en ole koskaan saanut liikaa.
Oletetaan, että saisin talliani tyhjennettyä tuossa keväällä parin pyörän verran ja niistä vielä saisi rahaakin. No sehän se alkaa polttamaan taskussa heti. Tule raha, mene raha mutta älä tee pesää kukkarooni. Nyt on sitten mielessä pyörinyt muudan 600-kuutioinen, (joo kyllä, hyvin riittää tällaisille paapoille), peli jota ei Suomeen tuoda. Joo kyllä, järki ei ole vieläkään mukana. Sen verran voin vihjata, että kyseiseen merkkiin olin vähällä sortua kesällä -83. Sen verran tässä kuitenkin jo iällä ollaan, että alkaisi olla korkea aika tuokin vielä kokea, ei näitä ns. "hyviä vuosia" enää niin kovin paljoa ole. Kovin häävejä kun eivät ole nykyisetkään.
Ja oletetaanpa seuraavaksi että pakettiauton Finnlinesin laivaan Vuosaaressa lastaisin ja sillä Rouvan kanssa Saksassa pääasiassa retkeilisin. (Joku muukin on näin varmaan tehnyt?) Tämän määrätyn pyörän etsintäkin takaraivossa kolkuttelisi. Sen verran nyt hajulla olen, että välttääkseen Suomen alv:n pitää hankinnan kohteella olla ajetun vähintään 6000 km ja se tulee olla rekisteröity vähintään 6 kk aiemmin. No, mahdollinen pyörän ensinnäkin löytyminen ja osto jäisi loppumatkan riemuksi. Oletetaan että pyörä löytyy ja ja kauppoihin päästään, joko liikkeen tai yksityisen kanssa.
1. Mikä on paras ja vaivattomin maksutapa? Toki riihikuivan rahan takaa olisi helppo huudella mutta tuollaisen 4-5000 euron rahannipun kanssa kulkeminen ei oikein nappaa. Varsinkin kun voi sattua etnisen värinän seuduille. Etukäteisosto ja -maksu ei houkuttele, kauppatavara pitää ensin nähdä, sehän on jo puolet kaupanteon riemusta. Tinkaaminen on neljäsosa ja maksaminen loput.
2. No mitäs papereita nyt kauppojen synnyttyä pitää myyjältä saada? Jos joku saksankieliset termit niille tietää, niin saa kertoa.
3. Onkos nyt sitten, (vaikka pyörä pakettiauton perällä Suomeen matkaisikin), siihen haettava jostain TUV:in konttorilta tai mistä lie siirtokilvet? Vai onko kilvettömyys jonkinlainen este täällä päässä?
4. Kun ko. mallia ei Suomeen tuoda, pitääkö olla jokin EU-tyyppihyväksyntädokumentti tai mikä lie vaatimuksenmukaisuustodistus? Ja mikä lie saksankielinen nimi niille? Ja oliko vielä jotain mitä pitäisi huomioon ottaa?
5. Oletetaan taas että nuo asiat sattuisivat paikalleen, niin mitenkäs täällä päässä, jos vaikka sattuisikin paluuaamu olemaan sunnuntai. Tulliinkos sitä sitten on mentävä ensimmäisenä mahdollisena arkipäivänä? Katsastuskonttorillakin lienee syytä vierailla, vai onko ensin odoteltava veropäätöstä? Niin moukka en sentään ole että alkaisin sitä nyt tässä tivaamaan, että paljonko menee veroa. Son korkiemmas käres...
Muutakin asioita helpottavia tai huomioonotettavia juttuja voi tuoda julki, oikein Tarvajärvimäisen mukavaa olisi se. Vai onko niin, että tällaisen torvelon kannattaa unohtaa koko juttu kun on näin käsi, mitä tulee tähän erinäisen byrokratian vilpittömänä ystävänä olemiseen. Nyt voi antaa hyviä neuvoja, niitä en ole koskaan saanut liikaa.
Viimeksi muokattu:
