RicardoGoesAmerica2

[Ricardo]

Day Zero
Kesä 2018

Helsinki - San Francisco

Ricardo oli jälleen päättänyt lähteä jenkkeihin katsomaan mitä uusi pressa oli saanut aikaiseksi. Viime matkasta oli jäänyt mm. Yosemite ja Napan viinialue väliin. Hienoja teitä, lämpöä ja moottoripyörällä ajoa, näillä viihtyy varmaan monessa paikassa; täällä tulee sitä Amerikan meininkiä kaupan päälle, joten tottuneesti ”Have a great one…” ja jatka lukemista, jos jenkkipyöräily kiinnostaa.

Rantatiestä haaveilua

Finnair on avannut suoran reitin San Franciscoon, vaihtamatta paikan päälle 11h tunnissa alkaen 600€ edes takaisin ei ole kovin paha. Jos haluaa saada lisää jalkatilaa pitää pulittaa hiukan lisää ja jos haluaa inhimillisen matkan sitten pitäisi siirtyä business luokkaan, johon budjetti ei riittänyt. Mutta aina sitä voi haaveilla.

Finnairin kone

San Franciscon kansainvälisen lentokentän lähellä on parempi hotelli tarjonta, kuin lahden toisella puolella Oaklandissa, varaa oli valita ja Westin vei voiton. Lähellä kenttää sen olla pitää, kun ei pitkän lennon jälkeen ole ihan skarppina ja tärkeää päästä nopeasti hotelliin.

Tällä kertaa mahantulovirkailija oli ihmeen epäluuloinen, kyseli paljon ja yritti saada puhumaan ristiin. Mikäköhän oli herättänyt mielenkiinnon tai mikä kiintiö oli täyttämättä. Vastailin kaikkiin totuudenmukaisesti ja en kertonut mitään ylimääräistä, sillä päästiin maahan.

Cable Car

 

[Ricardo]

Day One

San Francisco - Santa Cruz

Eaglerider, tuttu viime kerralta, oli muuttanut ja uusi alue oli paljon rauhallisempi, pilvi ym. veikkoja ei maannut kulmilla ja oli paljon turvallisempi olo. Vaan ei sitä pyörää näkynyt, kun tulin tuntia ennen hakemaan ja edellinen asiakas palautti pyörän kahden tunnin odotuksen jälkeen. ☹ Alun perin olin ajatellut ison firman olevan turvallisempi kuin pienemmät, mutta näin saattaa käydä missä vaan. Mitenköhän olisivat hoitaneet asian, jos edellinen asiakas olisi mällännyt pyörän ja minulla oli ”bike model guarantee “; liikkeestä ei löytynyt toista Road Glidea 10 päiväksi, no onneksi ei tarvinnut selvittää.

Eagle Rider, Mission St

Pyöriä ja asiakkaita odottamassa

Kaiken tämän jälkeen pääsin kahden maissa matkaan ja heti alkoi Navi tökkimään, ei näyttänyt risteyksiä ajoissa ja näyttö hyytyi aika ajoin. Toivottavasti tämä on vaan San Franin alkusekoilua. Loppujen lopuksi piti vaan käyttää maalaisjärkeä ja palata takaisin moottoritiellä oikeaan suuntaan. Hiukan tämän jälkeen Navi rauhoittuu, mutta jätti 10 min vanhan kääntymiskäskyn ruudulle. Ottiko nokkiin jostain.

Liikenne oli Rantatiellä kovaa, Amerikan Hemmot ilmeisesti lintsaavat duunista ja ovat kaikki menneet beachille. Tämä kokemuksen jälkeen en enää valita saksalaisten insinöörien kytkin kahvasta. Tällä matkalehmällä oli sikaraskas kytkin, ruuhka-ajoissa katua ylös, kallistus vasemmalla ja pysähdys 300 kg pyörällä ei ollut ihan sitä mitä tuli haettua ensimmäisenä päivänä. Onneksi pysyttiin pystyssä.

Hemmot ja rekut matkalla beachille

Santa Cruzin hotelli löytyi helposti, mutta hieno muistutus, että täälläpäin kannattaa katsoa miltä alueelta hotelli on otettu. Respan kaveri kertoi kohteliaasti, että heillä on kaksi pysäköintialuetta, toinen on roskiksen vieressä, joten minun kannattaisi pistää pyörä siihen toiseen, jossa se olisi paremmassa turvassa. Kaduilla sitten majaili paljon kaikennäköistä porukkaa ja alueen talot oli kaikki parhaat päivät aikoja siten nähneet. Yhdellä pariskunnalla oli rollaattori ja pyörätuoli mukana, majailevat hylätyn rakennuksen edessä. Toivottavasti kulkuvälineet olivat vaan kerjäys rekvisiittaa eikä liikkumiseen tarpeellisia. Isossa maailmassa kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on iso.

Lehmä turvallisessa parkissa

Rannalla poliisipartio oli pysäyttänyt kolme Speedy Gonzalesin kaveria, ihan ”normaalin” näköisiä heppuja, kunnes silmiin pisti että kaikilla oli samanlainen pikku tatska kaulassa. Ilmeisesti hoodin porukka, joita poliisi kovisteli. Have a great one.

Santa Cruz Beach

 

[Ricardo]

Day Two
Santa Cruz – Cayucos

Tämä piti olla hieno päivä Rantatiellä, osa sitä se olikin, mutta mutavyöryn jälkiä korjattiin vielä vuoden jälkeen ja HW 1 ei pääse koko matkaa alas ajamaan. Alun perin piti oikoa Naciemento Fergusson tietä pitkin, mutta Eagleriderin kaveri kehotti välttämään. Ihan hyvä neuvo varmaan, raskasta pyörää toisena vuokrauspäivänä ei kannata viedä kovin pikkuteitä pitkin. Myöhemmin kuulin kyllä, että tie on hyvässä kunnossa ja britti joka ajoi sen kertoi, että liikennettäkin oli vähän. Tie on kuitenkin aika kapea, kiemurtelee ja jyrkkiä pudotuksia ilman kaiteita, mutta ei paha hänen Trumpalleen.

Matkalla

Valitettavasti tämä tarkoitti HW101, jota suositellaan välttämään: iso, suora ja tylsä. Onneksi lopussa HW46 ohjasi kukkuloiden yli rannikolle ja tuttuun Cayucosin rantakaupunkiin. Jännä kuinka taas lämpötila tippui, kun keula siirtyi rannikkoa kohden, mukavan vilpoista,
Takaisin Rannalla vuorien kautta

 

[Ricardo]

Day Three
Cayucos – Mariposa

Reitin ainoa siirtymäpäivä aluillaan, aamulla kumipukua päälle pienessä tihkusateessa. 10 minuuttia sisämaahan, jolloin kuumuus alkaa ja höyryt alkavat nousta niskasta ylös.
Ensimmäinen tunti menee mukavasti, sen jälkeen alkaa suora tie ja mailien kelaaminen. Iltapäivän puolella onneksi päästän taas vuoristoon ja Mariposa kaupunkiin.

Mariposassa on onneksi sama hyvä pikkukaupungin tunnelma kuin viimeksi, hyvä tukikohta. Illalla sattuu vielä tanskalaisporukka viereiseen pöytään istumaan ja tulee heitettyä juttua heidän kanssaan.

Cayucos parkissa aamulla

 

[Ricardo]

Day Four
Mariposa – Sonora

Aamulla intoa täynnä Yosemiteen, ruuhkaa ei juuri nimeksikään. Maisemat ja tiet sopivia rentoon kruisailuun, itse Yosemitessa pitää sitten malttaa kaasukahvaa, autoja pysäköity tien varrelle ja ihmisiä kävellen ja pyöräilen liikenteessä.

Matkalla Yosemiteen

Kohde tarvitsisi kyllä koko päivän ja retkikengät mukaan. Pyörän päältä näki paikat, mutta vuorenhuiput jäivät valloittamatta.

Puiston sisäänkäynti

Parkissa Yosemiten näköalapaikka

Illalla Sonoraan yöksi. Täällä ei ilmeisesti mitään hyvää hotellia ole varattavissa. Hyvä, että on yksin liikenteessä ja pystyy majoittumaan välillä hiukan huonommissa paikoissa. Aamulla ei ollut luteet syöneet, joten huokaisin helpotuksesta.

Pieniä kaupunkeja matkan varrella

Sonoran paikalliskauppa, kuka tarvitsee mitään muuta ?

 

[Ricardo]

Day Five
Sonora — South Lake Tahoe

Laihalla kahvilla ja toastilla saatiin aamu taas käyntiin ja startattiin kohti South Lake Tahoa. Hiukan epäilytti Navi; mutta tuttua HW4sta tarjosi. Ebbet Pass ylitettiin hiukan alle 9000 jalka, lunta aika paljon vuorten huipulla ja varjoissa. Suhteellisen lyhyt ajopäivä. Alussa Matkalla Navi koetti viedä suorimmalta reitiltä pari kertaa kinttupoluille. Pitää näitä asetuksia vielä käydä läpi, luotto vehkeeseen on aika ohut. Ilma oli viileähkö ja jopa kylmäksi meni, kun noustiin vuoren yli. Tällä kertaa jyrkät kohdat olivat alamäkeä, hiukan malttia ja matka eteni mukavasti ilman ongelmia. Ebbet Passin jälkeen säikäytin karhunpoikasen, ei tykännyt HD’n äänestä ja pinkaisi pakoon; hauskan näköinen veijari onneksi ei äitiä näkynyt missään.

Hw 4

Lake Alpine

South Lake Tahoe on mukava pysähdyspaikka. Sattumalta osui sama hotelli, kun viimeksi, mutta nyt remontin jälkeen huoneet vimpan päälle, todella suositeltava vaihtoehto.

South Lake Tahoe, Hotellin parkissa

 

[Ricardo]

Day Six
South Lake Taho - Redding

Pitkä ajopäivä tiedossa ja Reddingiin luvattu iltapäivällä 39 C. Hiukan ihmetytti oma reittivalinta. South Lake Tahossa oli aamulla kylmä ja piti odottaa hetken, että aurinko nousi lämmittämään.

South Lake Tahoe, Kasinot auki

Reitti vei järven itäpuolta ylös, hienon näköisiä maisemia ja rentoa ajoa. Truckeen jälkeen alkoi laajat tasaiset maisemat, onneksi ei ollut ihan niin tuulista kuin viimeksi. Lehmiä näkyi ja niiden mukana (?) alkoi visiirin iskeä pikku ötökät. Tähän asti oli visiiri pysynyt huomattavasti puhtaampana, kuin kotona Suomessa.
Tasankojen jälkeen alkoi pieni nousu ja maisema oli kovin tutun näköistä, kuusimetsää ja nopeata mutkatietä. Matka sujui nopeasti ja nauttien, Quincyssä lyhyt tankkaus ja sitten matkan piti jatkua Chesteriin. Valitettavasti Navi antoi kääntymiskäskyn arveluttavalla pikkutielle, jota kuski jätti tottelematta (Douh), näitä oli ollut pari aikaisemmin. Tällä kertaa tämä oli kuitenkin oikea reitti ja älykääpiö Navi jatkoi reitittämistä suoraan, ihan kuin mitään olisi menetetty. Etsi ilmeisesti uutta reittiä, jota ei koskaan tullut.

Chicos edessä

Muitakin matkalla

Puolen tunnin kuluttua selvisi kuskille, että harhaan oli menty ja Chicos niminen kaupunki edessä. Nouhätä sieltähän päästään suoraan määränpäähän, tosi on.... valitettavasti tästä saatiin 2h ajoa lisää 39C. Ei muuta auttanut, kun pistää parkkipaikalla Mr wet t-shirt kisa pystyyn, kuski voitti (ei kuvia) ja näin saatiin hiukan viilennystä. Loppu iltapäivä oli kuin suoraan föönin ajoa. Perillä odotti onneksi viilennytty huone ja pääsi aloittamaan nesteytyksen.

 

[Ricardo]

Day Seven
Redding- Fortuna

Reddingissä oli 28 C klo 9 aamulla, buffi taas märäksi, kaulaan ja menoksi. Tie 299 alkoi pikkuhiljaa nousta ja lämpötila asettua noin 25 C, sopiva lämpötila eilisen jälkeen. Tie mutkittelee mukavasti ja pystyy pitämään reipasta vauhtia about 55mph. Lakossa virtaa joki, jossa näkee paljon kanootteja ja kumiveneitä, ilmeisen suosittuja.

Tie kulkee joen vierestä

Toinen HD Dude

Lähempänä Fortunaa Navi alkoi taas ohjaamaan tieltä pois ja seuraavasta liittymästä takaisin. Taitaa mennä laitteen käyttö sekundääriseksi, paras kun itse katsoo reitin etukäteen kartalta ja ei ihan kaikessa Navia kuuntele. Toivottavasti kuitenkin osaa San Franissa kotiin, muuten ollaan kusessa.

Fortuna. Hotellin respan tyttö kertoi itse välttävän Reddingiä kesällä, silloin siellä on kuulemma kuuma. No tämä riitti minulle, ei tarvitse sitä oikeata kuumuutta kokea.

Ihmeen vähän motoristeihin törmännyt. Tänään taisi olla paras päivä, noin 15 mopoa tuli vastaan ja kaikilla oli tassu pystyssä. Taitaa nämä USA’n HD’t olla paremmin tasapainotettuja kuin vientimallit, kun pystyvät paremmin moikkaamaan kuin härmässä.

 

[Ricardo]

Day Eight
Fortuna - Point Arena

Maanantai aamu alkoi hiukan vilpoisempana, piti odottaa klo 10, että tarkeni lähteä. Matkalla HW101 meni noin 20 minuuttia, josta alkoi Avenue of the Giants, mukava metsätie isoilla, siis amerikkalaisittain isoilla puilla. Hiukan haastava ajaa, kun vuoroin sukeltaa pimeään metsään ja aukoilla aurinko paistaa täydeltä. Tieltä ei ole varaa ajaa harhaan, marginaalit mitataan senteistä, niin lähelle tietä isot puut ovat kasvaneet.



Hw101 täällä ylhäällä ei ole niin paha kun San Franista etelään, nopea mutkainen ja korkeuseroa löytyy. Ennen kuin tieltä lähtee HW1’tä pitkin rannikolle on hyvä pysähdyspaikka vasemmalla puolella. Täällä törmäsin brittipariskuntaan, joka hyödyntää Air Canadan kesärahti tarjousta, viettävät omalla pyörällä 12 vko Amerikassa. Rahti yhteen suuntaan (?) oli maksanut 1000 taalaa ja vakuutukset 700. En tiedä mitä kaikkea vakuutus sisältää, mutta Eagleriderin verrattuna ei paha, jos on enemmän aikaa viettää täällä.


HW1 alku on taattua metsäistä mutkatietä. 10 mailin kohdalla alkaa jo odottaa milloin mutkat loppuvat, aika tiukkaa sai vääntää taas matkalehmää. Paikallinen HD porukka, jotka olivat jo kahdesti ohittaneet minut ja joita ohittelin heidän pysähdyttyään, vetivät tietysti komeasti mutkissa ohi. Aika nopeasti annoin heidän mennä ohi. Johtaja kuljetti heidän maskottiaan, muppet show’n rumpalia noin metrin mittainen pätkä takapenkillä mukana. Have a great one!

Paikallisia

Rannikolla oli upea keli ja pääsi nauttimaan tiestä ja maisemasta. Mukava ajaa alaspäin, jolloin pysähdyspaikat ovat tien vieressä oikealla ja pystyy paremmin pysähtymään ja ottamaan valokuvia. Ihmeen vähän liikennettä näin isossa maassa.

Rannikko näkyvissä

Tie mutkittelee meren vieressä

Osa tiestä kulkee välillä kauempana rannikkoa ja välillä taas nuollaan merta.

Korkeuserojakin löytyy

Matka jatkuu, parempaa tietä ja maisemaa harvoin saa ajaa

Point areenan hotelli oli vielä pystyssä, joten siellä oli hyvä yöpyä.

Tuttu parkkipaikka

Näkymä huoneesta, ei paha

 

[Ricardo]

Day Nine
Point Arena - Santa Rosa

Päivä oli viileähkö, mutta taivas pilvetön ja aurinko lämmitti mukavasti. HW1 oli, ihan kuin eilen, rauhallinen... todella vähän liikennettä. Mukava kun saa ajaa rauhassa hienoa tietä ja ihailla maisemia. Mutkia on kuitenkin matkalla paljon ja osa tosi jyrkkiä, vaihteita saa koko ajan käyttää ja 6 vaihdettakin voi silloin tällöin pistää silmään. Matkalla oli paljon mukavia pysähdyspaikkoja.

Maisemaa matkan varrelta

Matkan varrella oli vanha venäläinen kylä/linnoitus. Mitäköhän tästä maasta olisi tullut, jos venäläiset olisivat ehtineet valloittaa maata hiukan nopeammin.

Gualala River

Bodega bayssa tuli syötyä lounas ja matka jatkui Point Reyes stadionille asti, josta käännettiin keula kohti Santa Roosa. Hotelli oli OK, naapurusto OK- mutta kaupungista ei löytynyt mitään minkä takia tulisi toiste tänne.

Santa Rosa

 

[Ricardo]

Day Ten
Santa Rosa – Calistoga

Santa Rosan hotellissa ei ollut edes laihaa kahvia tarjolla, sen lisäksi jokin idiootti oli jättänyt vekkarin kello 6:00 soimaan. Aamulla mukava yrittää selvittää onko tsunamivaroitus, palohälytys vai jonkun idiootin vekkari. No jälkimmäinen sai täydet pisteet, onneksi hiljeni suhteellisen nopeasti: Have a Great Morning.

Onneksi Starbucksissa sai aamun taas raiteille.

Aamiaisen jälkeen kurvattiin Sonomon ja Nappan kylien kautta viinialueille. Molemmat näyttivät mukavilta paikoilta pysähtyä. Sonomossa oli vielä T-Ford näyttely aukiolla ja sen lisäksi palokunta järjesti hiukan myöhemmin näytösluontoisen puskapalo sammutuksen. Myöhemmin näkyi jälkiä viime vuoden paloista.

Nappan jälkeen siirryttiin taas HW121/128 pitkin ylös kukkuloille ja sitten laaksoa pitkin Calistogaan. Hotelli löytyi nopeasti, respan tädillä oli sukujuuria Suomessa ja
30 C lämmössä pooli houkutteli loppuiltapäiväksi enemmän kuin kuuma asfaltti.


Calistoga

 

[Ricardo]

Day Eleven
Calistoga - San Francisco

Viimeinen päivä ja siirtymäajoa Eagleriderille. Eilen valmiiksi katsottu reitti vie kukkuloiden yli HW101, sieltä Golden Gatea pitkin kaupunkiin ja Mission Districtiin. HW101 oli ilmeisesti normi ruuhka, isompien kaupunkien kohdalla matka tökki ja mentiin hitaasti, kokonaisaika 2h kuitenkin piti. Lopuksi Navi vielä vei sightseeingille, käytiin kaikki pikkukadut läpi; mutta tuntia ennen palautusaikaa oltiin Valencia Streetillä. Matkalla piti vielä lehmä tankata, ettei Eagleriderin pojat valita. Muistuttivat vielä erikseen lähtiessä tankkauksesta, teki mieli muistuttaa kuinka myöhään sain pyörän...

Pyörä luovutettu

Ennen iltalentoa ehti vielä kaupungilla kierrellä, taas oli Cable Car jonot ylivoimaisia.... no on sitä ennenkin ratikalla ajeltu.

Ratikka jono

Sopivampi pyörä San Franiin

Muutama huomautus:

Lehmä käyttäytyy ihan kuin mikä tahansa mopo, istuma asento aika nojatuolimainen, ei ihan paras aktiiviseen ajoon. Pysäköinnissä isoin ero, joutuu katsomaan, että myös saa pyörän pois. 300 kg työntäminen pieneenkin ylämäkeen on aika työläs, ilman apuvoimia.

Eagleriderin vakuutus kieltää kaistojen välissä ajamisen, rinnastetaan vaaralliseen ajamiseen : ”Your fancy Insurance isn’t worth shit is your ’re lane splitting”. Have a  one !

Reitinvalinnasta suurena apuna viime vuotinen ajokokemus http://www.moottoripyora.org/keskustelu/showthread.php/292302-RicardoGoesAmerica, orgin matkakertomukset ja tämä http://ontheworldmap.com/usa/state/california/california-tourist-map.jpg california kartta hyvistä reiteistä.

HD Road Glide Vuokrapyörässä kannattaa kurkata vasemman laukun ja pyörän välistä takajousen esiasetuksia, numerot 0-20 ja katsoa, että osuvat suurin piirteiden omaan kuormaan joko 1 tai 2 päälle matkatavaroiden kanssa ajettavaksi. Tällä kertaa pyörä oli säädetty ilmeisesti 2 päälle ajettavaksi: oli hiukan kovempi kuin viimeksi ja Eagle hemmot olivat vaihtaneet laukun pikakiinnityksen pultteihin, eli en pystynyt säätämään itse ilman työkaluja. Oman takapuolen säätö vei sitten 3 päivää, nou problems.

Parhaita teitä matkalla oli HW1, matkan arvoinen jo itsessään. Mielestäni parhaat pätkät San Franista pohjoiseen, etelässä kuitenkin paremmat maisemat. ”Makuasioista ei kuitenkaan kannata kiistellä sanoi koira, kun persettään nuoli”, vanha raumalainen sanonta.

Californian prätkäilyssä on oma viehätys.

End of vol II

 

[vma]

Kiitos tarinan jaosta. Hienoja kuvia ja selkeäsi kirjoitettu. Tuonne täytyy itsekin mennä.