Eräs mikkeliläinen maanpuolustaja pitää mottonaan 'Mitä kurjempaa sen kivempaa ps ei koske kotioloja'. Viime lauantain jälkeen olen täydellisesti samaa mieltä mopohommien suhteen.
Sain päähäni suhailla Tampereen ja Lahden väliä tunnettuja mutkateitä pitkin. Vettä tuli kuin terveprostataiselta sarvikuonolta. Jo ensimmäinen kiertoliittymä kertoi mitä tuleman pitää: matkamopon takanen luisteli iloisesti kohti ulkokurvaa. Yht'äkkiä tiet jotka kuivalla kelillä vaativat kortin kuivatusnopeuksia ollakseen innostavia muuttuivat nautinnollisiksi jo kaksinumeroisissa lukemissa.
Touring-rillat poistivat kyllä vettä hyvin, mutta parin-kolmen asteen lämpötila piti kumit haaleina. Mutkiin ei ollut mitään asiaa slarvasti ahteri paikallaan jököttäen, vaan pyörää piti ryhtyä ajamaan. Kunnolla roikkuen pyörän sai pidetyksi tarpeeksi pystyssä, jarrutusten ajoitukset piti oikeasti miettiä. Fiiistä lisäsi pyörän kiemurtelu märkäluiston rajamailla niin jarruissa kuin ulostuloissakin. Pikipaikkojen ja sontaläjien väistely pakotti pitämään ajolinjat tarkkoina.
Paratiisi! Noin hereillä en ole ollut suomalaisilla teillä, nopeusrajoitusten henkeä noudattaen, aikoihin.
300 kilometriä korkeaa sykettä ja riemua myöhemmin jäin fiilistelemään jäähtyvän metallin napsuntaa... Tulisipa pian taas kaatosade!
Sain päähäni suhailla Tampereen ja Lahden väliä tunnettuja mutkateitä pitkin. Vettä tuli kuin terveprostataiselta sarvikuonolta. Jo ensimmäinen kiertoliittymä kertoi mitä tuleman pitää: matkamopon takanen luisteli iloisesti kohti ulkokurvaa. Yht'äkkiä tiet jotka kuivalla kelillä vaativat kortin kuivatusnopeuksia ollakseen innostavia muuttuivat nautinnollisiksi jo kaksinumeroisissa lukemissa.
Touring-rillat poistivat kyllä vettä hyvin, mutta parin-kolmen asteen lämpötila piti kumit haaleina. Mutkiin ei ollut mitään asiaa slarvasti ahteri paikallaan jököttäen, vaan pyörää piti ryhtyä ajamaan. Kunnolla roikkuen pyörän sai pidetyksi tarpeeksi pystyssä, jarrutusten ajoitukset piti oikeasti miettiä. Fiiistä lisäsi pyörän kiemurtelu märkäluiston rajamailla niin jarruissa kuin ulostuloissakin. Pikipaikkojen ja sontaläjien väistely pakotti pitämään ajolinjat tarkkoina.
Paratiisi! Noin hereillä en ole ollut suomalaisilla teillä, nopeusrajoitusten henkeä noudattaen, aikoihin.
300 kilometriä korkeaa sykettä ja riemua myöhemmin jäin fiilistelemään jäähtyvän metallin napsuntaa... Tulisipa pian taas kaatosade!
