AndersReisen
New member
Slovenian luoteiskulmassa sijaitsevan Triglavin kansallispuiston maisemaa leimaavat Juliset Alpit ja maan korkein vuori Triglav (2864 m). Seudun verrattain vähäiset tiet ovat aikamoista herkkua kurvien ystävälle ja luonnontilaiset maisemat epätavallisen jylhiä, joten alueella vierailulle kannattaa varata muutama päivä.
Triglavin kansallispuiston alueelle pääsee vaivattomasti esim. Itävallan Villachista Wurzenpass-solan kautta tai Koillis-Italiasta Tarvision läheltä (tie 54) Passo di Predil -solan vähäliikenteistä maisema- ja mutkatietä pitkin.
Tultaessa Itävallasta Sloveniaan melko vilkasta tietä B109 pitkin Wurzenpass tarjoaa mukavasti pikkukivaa kiemuraa, vaikka solan korkein kohta on ”vain” 1071 m. Sloveniaan saavuttua tie laskeutuu tasamaalle. Podkorenissa käännytään kohti itää ja siirrytään Jeseniceen E652-tietä käyttäen. Niin niin, alppinisteille tutusta Kranjska Gorasta pääsisi tietenkin välittömästi Vrsic-solan upeille serpentiineille, mutta kannattaa malttaa mielensä. Vrsicin solareitti kannattaa ajaa etelästä pohjoiseen, sillä pohjoispuolen tien neulansilmät on motoristia ajattelematta päällystetty mukulakivin, kun taas etelärinteen noin kolmenkymmenen (numeroituja!) äkkimutkan asfaltti on unelmakunnossa tarjoten silkkaa nautintoa!
Jesenicestä suunnataan pittoreskin Bledin lievään turistirysään. Bledin lisäksi läheisen kristallinkirkkaan Bohinjsko jezero -järven alue on tutustumisen väärti. Makeita maisemia ja mainioita pikkuteitä piisaa ns. lajin verran.
Bledistä pyörä ohjataan Zeleznikin kautta ikivanhaan Skofja Lokan kaupunkiin. Jos historiallinen kaupunki ei kiinnosta, reissua jatketaan jokilaaksojen loivakaarteisia baanoja pitkin Gorenja vasin sekä Cerknon kautta Tolminiin ja sieltä epätodellisen turkoosinväristä Soca-jokea seuraten Boveciin. Bovecin jälkeen päästään taas kansallispuiston alueelle. Trentan kyläsen jälkeen alkaa sitten nousu käsittämättömän kauniiden maisemien keskellä ylös Vrsic-solaan, joka sijaitsee korkeimmillaan 1611 metriä merenpinnan yläpuolella.
Sloveniassakin pätee tuttu sääntö: mitä pienempi tie, sitä hauskempi. Joten pistoretkiä sivistyksen ulkopuolelle kannattaa suosia. Tosin kimurantti asfalttipolku saattaa muuttua yllättäen sateen runtelemaksi soraränniksi, jota vain enskakuskille voi suositella. Hyvä kartta on siis ehdoton hankinta.
Majoitusta on kansallispuiston tienoilla joka lähtöön. Sloveniassa hotellit ovat jostain syystä ylihintaisia, kannattaa siis suosia kohtuuhintaista yksityismajoitusta (sobe), jota on tarjolla runsaasti esim. Bohinjsko jezeron ympäristön kylissä. Turisti-infot auttavat kulkijaa yksityishuoneiden etsinnässä. Telttailijoille löytyy leirintäalueita etenkin Soca-joen varrelta, eikä näköaloissa ole varmasti valittamista.
Entisen Jugoslavian luoteiskolkka sopii erinomaisesti sellaiselle, joka ei viihdy menomestoissa, tykkää katsella maisemiakin ja on kallellaan myös luontomatkailuun. Melonnan, koskenlaskun ja perhokalastuksen harrastaja lienee Triglavin alueella elementissään, jos raaskii prätkän selästä laskeutua. Kaikkea ei lyhyessä ajassa kuitenkaan ennätä, tämän kirjoittajaltakin jäi tsekkaamatta mm. Mangart-vuori, alueelle tyypilliset tippukiviluolastot ja Vrata-laakso.
Triglavin kansallispuiston alueelle pääsee vaivattomasti esim. Itävallan Villachista Wurzenpass-solan kautta tai Koillis-Italiasta Tarvision läheltä (tie 54) Passo di Predil -solan vähäliikenteistä maisema- ja mutkatietä pitkin.
Tultaessa Itävallasta Sloveniaan melko vilkasta tietä B109 pitkin Wurzenpass tarjoaa mukavasti pikkukivaa kiemuraa, vaikka solan korkein kohta on ”vain” 1071 m. Sloveniaan saavuttua tie laskeutuu tasamaalle. Podkorenissa käännytään kohti itää ja siirrytään Jeseniceen E652-tietä käyttäen. Niin niin, alppinisteille tutusta Kranjska Gorasta pääsisi tietenkin välittömästi Vrsic-solan upeille serpentiineille, mutta kannattaa malttaa mielensä. Vrsicin solareitti kannattaa ajaa etelästä pohjoiseen, sillä pohjoispuolen tien neulansilmät on motoristia ajattelematta päällystetty mukulakivin, kun taas etelärinteen noin kolmenkymmenen (numeroituja!) äkkimutkan asfaltti on unelmakunnossa tarjoten silkkaa nautintoa!
Jesenicestä suunnataan pittoreskin Bledin lievään turistirysään. Bledin lisäksi läheisen kristallinkirkkaan Bohinjsko jezero -järven alue on tutustumisen väärti. Makeita maisemia ja mainioita pikkuteitä piisaa ns. lajin verran.
Bledistä pyörä ohjataan Zeleznikin kautta ikivanhaan Skofja Lokan kaupunkiin. Jos historiallinen kaupunki ei kiinnosta, reissua jatketaan jokilaaksojen loivakaarteisia baanoja pitkin Gorenja vasin sekä Cerknon kautta Tolminiin ja sieltä epätodellisen turkoosinväristä Soca-jokea seuraten Boveciin. Bovecin jälkeen päästään taas kansallispuiston alueelle. Trentan kyläsen jälkeen alkaa sitten nousu käsittämättömän kauniiden maisemien keskellä ylös Vrsic-solaan, joka sijaitsee korkeimmillaan 1611 metriä merenpinnan yläpuolella.
Sloveniassakin pätee tuttu sääntö: mitä pienempi tie, sitä hauskempi. Joten pistoretkiä sivistyksen ulkopuolelle kannattaa suosia. Tosin kimurantti asfalttipolku saattaa muuttua yllättäen sateen runtelemaksi soraränniksi, jota vain enskakuskille voi suositella. Hyvä kartta on siis ehdoton hankinta.
Majoitusta on kansallispuiston tienoilla joka lähtöön. Sloveniassa hotellit ovat jostain syystä ylihintaisia, kannattaa siis suosia kohtuuhintaista yksityismajoitusta (sobe), jota on tarjolla runsaasti esim. Bohinjsko jezeron ympäristön kylissä. Turisti-infot auttavat kulkijaa yksityishuoneiden etsinnässä. Telttailijoille löytyy leirintäalueita etenkin Soca-joen varrelta, eikä näköaloissa ole varmasti valittamista.
Entisen Jugoslavian luoteiskolkka sopii erinomaisesti sellaiselle, joka ei viihdy menomestoissa, tykkää katsella maisemiakin ja on kallellaan myös luontomatkailuun. Melonnan, koskenlaskun ja perhokalastuksen harrastaja lienee Triglavin alueella elementissään, jos raaskii prätkän selästä laskeutua. Kaikkea ei lyhyessä ajassa kuitenkaan ennätä, tämän kirjoittajaltakin jäi tsekkaamatta mm. Mangart-vuori, alueelle tyypilliset tippukiviluolastot ja Vrata-laakso.
