Tää Trumppa on siis ajettavuudeltaan ja moottoriltaan just sellainen, ku pyörän pitää olla. Noi äänet on vaan sit sellaiset, et sarvet kasvaa väkisinkin päähän ja riski näyttämisestä kasvaa todella suureksi. Ymmärrät sit, ku huomaat miten jengi kyttää sun pyörää jo tyhjäkäyntikierroksilla ja tiiät, et sellainen todellinen murina alkaa vasta siinä viidessä tonnissa, ku annetaan samalla vähän tuppea...
Mä olen vähän samalainen luonteeltani ja yritän aina muistaa yhden opetuksen, jonka sain mopo-iässä sellaisella loppuun saakka viilatulla vehkeellä. Meinas oikeesti mennä henki, ku vedin liian pitkään ja jarrutusmatka loppus kesken. Ja siinä mopossa oli vaan 10 heppaa ja tossa 132. Ei sillä tartte tehdä kuin yks virhe ja se voi olla menoa. Osin sen takia ostin näin vanhempana ekaksi pyöräksi ison enduron, jonka tosin alko tuntua kolmen vuoden jälkeen niin mopolta, et oli pakko vaihtaa tähän nykyiseen. Konttasin muuten ton enkan kanssa kerran ja alleviivaan sen lauseen, et ei ole kuin kahdenlaista motoristia. Sellaisia, jotka on kaatuneet ja niitä, jotka eivät ole sitä vielä tehneet. Ja mulle toi sattus just silloin, kun kuvittelin tietäväni kaiken ja ajaneeni aina tilanteeseen nähden riittävällä varovaisuudella.
Eli sanotaan vaikka näin, että on toi oikeesti pirun vaarallinen ja joka paikkaan pitää jättää tuplaten enemmän varoja kuin luulee. Ja silti tulee sellaisia happipaikkoja, ettei oikein ees tiiä miten niistä aloittelijaa osais varottaa. Vauhtia vaan kertyy niin hiton paljon hetkessä, eikä pysähtyvyys ole juurikaan kiihtyvyyttä nopeampaa. Ja sit, kun vauhdin kasvaessa jarrutusmatka kasvaa nopeemmin, voi sekunnin verran liian pitkään tehty veto olla todella kohtalokas, kun se kaikki on poissa jarrutusmatkasta ja sekunnin jarrutusmatkahan tietää osumista esteeseen sellaisella 80km/h vauhdilla -> henki lähtee.
Tässä mun neuvot sulle:
- jätä aina se viimeinen sekuntti vetämättä!
- älä tee "yleisön" edessä mitään sellaista mitä et ole aiemmin harjoitellut ja tee sittenkin ali- kuin ylisuoritus!
- harjoittele jarruttamista molemmilla jarruilla ja tee edes mielikuvaharjoittelua siitä miten kaadat mopon (takajarrulla).
- tiedosta, että kurvissa eturenkaan nanosekunnin mittainen lukitseminen esim. paniikin/refleksin seurauksena tietää aina konttaamista. Pyörällä ei voi ajaa silleen kuin autolla ja losottaa jarrulla mustaa viivaa enstöikseen.
- väistäminen on jarruttamista nopeampi tapa estää törmäys ja väistämisen pitää lähteä selkäytimestä.
- kuvittele, että jokainen näköpiirissä oleva henkilö/ajoneuvo yrittää tappaa sinut / tulla törmäyskurssille kanssasi. Pidän niihin AINA niin paljon etäisyyttä, että yllättävänkin jutun sattuessa sinulla on riittävästi aikaa reagoida, väistää, tai hidastaa vauhtia niin paljon, että tiedät selviäväsi hengissä. Ja aina, kun et saa riittävästi etäisyyttä potentiaaliseen tappajaan, vedä jarrupalat tuntumalle, nosta jarrupaineita ja säästä sekin puolen sekan aika jarruttamiseen. Osumista et voi ehkä välttää, mutta ilmalento auton yli tekee hiton paljon vähemmän kipeää...
- mieti missä kohtaa ajorataa kulloinkin on järkevintä ajaa ja mistä suunnasta joku voi tulla sillä hetkellä törmäyskurssille kanssasi. Pätee myös ohittaessa. Autoletkan ohitus peilejä hipoen on idioottien hommaa.
- tee ohitus silleen, että vedon mahdollisesti katketessa (moottoririkko, bensapula, jne) jää riittävästi aikaa miettiä miten paluu omalle kaistalle voi tapahtua ilman lottoamista, tai jäämistä keskiviivan päälle kahden rekan puristuksiin (olin kerran tämän takia niin kusessa, että haluat tuskin edes tietääkään).
- ohituksessa avaa hanat vasta sitten, kun olet auton rinnalla. Liian moni kaveri on osunut ohitettavan takakulmaan ja just tälläisellä se onnistuu liiankin helposti.
- tee aina "mitä, jos"-analyysi ja mieti mitä tapahtuu, jos homma menee vituiks. Esimerkiksi motarin rampilla takasen lähteminen alta tietää miltei poikkeusetta osumista kaiteisiin. Tollasessa tilanteessa ajopuki auttaa sit vaan siinä, et kaveri on helpompi nostaa kyytiin...