Kygä
New member
Uudehko käyttäjä tervehtii!
Pientä projektia ollut vireillä syksystä saakka kun tuon pörröttimen hommasin. Ensin piti vaihtaa vain öljyt ja vähän kiilloitella mutta loppupeleissä koko talvihan tuossa meni. Nopea ja taatusti hiomaton projektikertomus:
Hylsy on vuoden 1992 Suzuki GS500E, n 60 tuhatta rullattu(eli sisäänajettu). Ei taatusti mikään raketti mutta tyydyttää ensimmäistä pyörää hommaavan köyhän kotilokuskin elämännälän. Oli halpa ja hyvä. Eniten harmitti kun sain tuon vasta -08 syksystä ostettua ja nautittua kilometreistä vain pari viikkoa ennen talviteloille laittamista. Onneksi löytyi lämmin talli missä pyörää säilyttää. Epäonneksi, teknisin laite mitä tallista löytyi, oli peltosen murtsikkasuksi eli ei kauheita resursseja remontoinnille.
Lähtötilanne oli:
---
Siitä pientä viilausta; tuplavalot, tanko ja kymmenen senttiä lisää perskorkeutta:
Perskorkeus tuli ihan katteita muokkaamalla ja tukkaa raapimalla, ei hyvä. Ja kromiset tuplavalot näkyivät joka toisessa nettimoton pyörässä.
---
Sitten löytyi edullinen jammun R6- perä ja pitihän se lunastaa:
Perin ikävähän tuo oli naittaa istumaan runkoon kiinni, ei vaatinut kuin paljon kiukkua ja dremeliä. Tuossa hommassa, jos jossain; millin heitto voi v#tuttaa.
Samalla tein uudet seitsemän milliä lyhyemmät koiranluut, jälkeepäin kun tunnustelee niin ei nuo ainakaan ajotuntumaa heikentäneet.
---
Vannetta hinkkaamaan:
Kevättä odotellessa alkoi rupuisenvalkoiset vanteet ahdistaa niin paljon että nappasin molemmat kainaloon ja painuin kotiin hiomapaperin kanssa... Noin kuukausi myöhemmin, ehkä hieman uusia psykedeelisiä kokemuksia maalinpoistoaineen kanssa kokeneena/ paikallisen rautian hiomavälineistä tyhjentäneenä saatoin todeta että vanteiden pinta on jopa tasainen. Ei enää uritettu, appelsiininen, tekstitetty tai mitään mikä viittaisi siihen etteikö noihin kahteen helvetinpyörään olisi kulutettu kaikkea sitä aikaa jonka olisi voinut (vaimokkeen mielestä) käyttää kotona tiskaamiseen, siivoamiseen, seinien imurointiin yms. Loppupeleissä kuitenkin tulin katsoneeksi internetistä kuvia oikeasti kiillotetuista vanteista ja päätin taas keskittyä vain tiskaamiseen, siivoamiseen, seinien imurointiin yms... Kaikenkaikkiaan vanteet näyttävät nyt paljon paremmilta, pitää vain vahailla hieman useasti.
---
Sinipunainen, kulunut ja kauttaaltaan ruma pyörä sai riisuuntua katteistaan ja lähteä maalarille, iso kiitos Kanta-Hämeen Koritekniikalle:
Pakko myöntää että jos on muutama satanen jemmassa niin kannattaa ottaa se muutama satanen jemmasta ja tilittää maalarille. "Väriä elämään" on kuulostanut ennen kaikelta muulta kuin lihaasyövän heteromiehen jutulta mutta kun käytti pyörän maalarilla niin mietteet ovat toiset. Että voi muutaman markan lypsyjakkara muuttua kun näyttää himan sivellintä.
---
Tuosta ei ollutkaan enää niin pitkää aikaa kevääseen ja ensimmäisiin kuiviin keleihin joten eikun uusi etulamppu kiinni ja baanalle, kierroslukumittari sai väistyä toistaiseksi odottamaan jotain edullista digimittaria. Kutakuinkin valmis eli aina vaiheessa:
Seuraavaksi varmaan hieman äänekkäämpää pönttöä kiinni niin alkaa olemaan siinä. Hitsausvehkeet jos olisi, tuosta voisi tehdä jopa villin mutta tyydytään siihen mitä on, eli ride on.
Seuraavassa kuvassa vielä tissi jolla on tonttulakki. En tiedä miksi, mutta en kyllä keksi miksi ei olisi:
Sitten vain rakentavaa palautetta odottamaan.
Tästä on hyvä jatkaa. Turvallista matkaa.
Pientä projektia ollut vireillä syksystä saakka kun tuon pörröttimen hommasin. Ensin piti vaihtaa vain öljyt ja vähän kiilloitella mutta loppupeleissä koko talvihan tuossa meni. Nopea ja taatusti hiomaton projektikertomus:
Hylsy on vuoden 1992 Suzuki GS500E, n 60 tuhatta rullattu(eli sisäänajettu). Ei taatusti mikään raketti mutta tyydyttää ensimmäistä pyörää hommaavan köyhän kotilokuskin elämännälän. Oli halpa ja hyvä. Eniten harmitti kun sain tuon vasta -08 syksystä ostettua ja nautittua kilometreistä vain pari viikkoa ennen talviteloille laittamista. Onneksi löytyi lämmin talli missä pyörää säilyttää. Epäonneksi, teknisin laite mitä tallista löytyi, oli peltosen murtsikkasuksi eli ei kauheita resursseja remontoinnille.
Lähtötilanne oli:
---
Siitä pientä viilausta; tuplavalot, tanko ja kymmenen senttiä lisää perskorkeutta:
Perskorkeus tuli ihan katteita muokkaamalla ja tukkaa raapimalla, ei hyvä. Ja kromiset tuplavalot näkyivät joka toisessa nettimoton pyörässä.
---
Sitten löytyi edullinen jammun R6- perä ja pitihän se lunastaa:
Perin ikävähän tuo oli naittaa istumaan runkoon kiinni, ei vaatinut kuin paljon kiukkua ja dremeliä. Tuossa hommassa, jos jossain; millin heitto voi v#tuttaa.
Samalla tein uudet seitsemän milliä lyhyemmät koiranluut, jälkeepäin kun tunnustelee niin ei nuo ainakaan ajotuntumaa heikentäneet.
---
Vannetta hinkkaamaan:
Kevättä odotellessa alkoi rupuisenvalkoiset vanteet ahdistaa niin paljon että nappasin molemmat kainaloon ja painuin kotiin hiomapaperin kanssa... Noin kuukausi myöhemmin, ehkä hieman uusia psykedeelisiä kokemuksia maalinpoistoaineen kanssa kokeneena/ paikallisen rautian hiomavälineistä tyhjentäneenä saatoin todeta että vanteiden pinta on jopa tasainen. Ei enää uritettu, appelsiininen, tekstitetty tai mitään mikä viittaisi siihen etteikö noihin kahteen helvetinpyörään olisi kulutettu kaikkea sitä aikaa jonka olisi voinut (vaimokkeen mielestä) käyttää kotona tiskaamiseen, siivoamiseen, seinien imurointiin yms. Loppupeleissä kuitenkin tulin katsoneeksi internetistä kuvia oikeasti kiillotetuista vanteista ja päätin taas keskittyä vain tiskaamiseen, siivoamiseen, seinien imurointiin yms... Kaikenkaikkiaan vanteet näyttävät nyt paljon paremmilta, pitää vain vahailla hieman useasti.
---
Sinipunainen, kulunut ja kauttaaltaan ruma pyörä sai riisuuntua katteistaan ja lähteä maalarille, iso kiitos Kanta-Hämeen Koritekniikalle:
Pakko myöntää että jos on muutama satanen jemmassa niin kannattaa ottaa se muutama satanen jemmasta ja tilittää maalarille. "Väriä elämään" on kuulostanut ennen kaikelta muulta kuin lihaasyövän heteromiehen jutulta mutta kun käytti pyörän maalarilla niin mietteet ovat toiset. Että voi muutaman markan lypsyjakkara muuttua kun näyttää himan sivellintä.
---
Tuosta ei ollutkaan enää niin pitkää aikaa kevääseen ja ensimmäisiin kuiviin keleihin joten eikun uusi etulamppu kiinni ja baanalle, kierroslukumittari sai väistyä toistaiseksi odottamaan jotain edullista digimittaria. Kutakuinkin valmis eli aina vaiheessa:
Seuraavaksi varmaan hieman äänekkäämpää pönttöä kiinni niin alkaa olemaan siinä. Hitsausvehkeet jos olisi, tuosta voisi tehdä jopa villin mutta tyydytään siihen mitä on, eli ride on.
Seuraavassa kuvassa vielä tissi jolla on tonttulakki. En tiedä miksi, mutta en kyllä keksi miksi ei olisi:
Sitten vain rakentavaa palautetta odottamaan.
Tästä on hyvä jatkaa. Turvallista matkaa.
