Yhtä sun toista pyörää on tullut kokeilluksi ja eri tyylin mopoja on pari parhaillaankin tallissa.
Mitä enemmän tunteja ja kilometrejä kertyy, sitä enemmän on kiinnostus alkanut kääntyä suoraviivaiseen käyttöpyörään (ja ehkä kuitenkin kilvelliseen mutta selvästi tyyliltään mettärymypyörään lisäksi - tämä on se oma adrenaliinipuoleni mopoilussa).
Ikää alkaa olla neljänkympin huitteilla, ja arvostuksen aiheet ovat niitä mitä voisi kuvitella: "ikuinen" laite eli ei ainaista rassaamista, samalla pyörällä sujuvat matkat, työmatka-ajot ja nurkka-ajot, päälle saa yhden tai kaksi ja kamatkin, malli on siinä määrin yleinen että Suomessa ja ulkomailla on aina osia ja osaajia jos joku porsii, tuulensuojaa on kaikille normaalinopeuksille ja -keleille tarpeeksi... Vielä kun heittää päälle sen että polvikulmassa riittää hyvin alle sata ja selkäkin saisi olla suorana, niin alkavat kummasti houkuttaa nämä ns. peruspyörät.
Sex appeal -osastolla joku ER-6n tai muu "aloittelijapyörä" ei varmasti vedä ykkösvarausta, vaan vaimokin on jo hankittu. Kun en kumminkaan aja radalla muuta kuin satunnaisesti käsittelytaitoja parantaakseni, etupyörän ylöskytkentä tapahtuu vain montulla tai polulla ennen estettä, endoilu tarkottaa Salon Mikan vaimon vilkuilua, kengissä on suojat vaan ei kulutuspaloja jne. niin mitä muuta minä oikeastaan tarvitsen?
Peruspyörien lisäksi oikeastaan vain matkaendurot tuntuvat luontevilta samoilla perusteilla. Niissä on hyvänä puolena yleensä reilu mitoitus, sillä kunnolla reilu 180 mittaa ja reilu 90 massaa ei taitu ihan mihin tahansa piikkipakettiin.
Jos tämä kakspyöräily olisi ainoa intohimo niin talliin tulisi varmasti hiukka useampi pyörä eri tarkoituksiin. 15-25 tuhatta vuodessa ajavalle yleismotoristille - mikä MUKA olisi parempi? Ja miksi...
Mitä enemmän tunteja ja kilometrejä kertyy, sitä enemmän on kiinnostus alkanut kääntyä suoraviivaiseen käyttöpyörään (ja ehkä kuitenkin kilvelliseen mutta selvästi tyyliltään mettärymypyörään lisäksi - tämä on se oma adrenaliinipuoleni mopoilussa).
Ikää alkaa olla neljänkympin huitteilla, ja arvostuksen aiheet ovat niitä mitä voisi kuvitella: "ikuinen" laite eli ei ainaista rassaamista, samalla pyörällä sujuvat matkat, työmatka-ajot ja nurkka-ajot, päälle saa yhden tai kaksi ja kamatkin, malli on siinä määrin yleinen että Suomessa ja ulkomailla on aina osia ja osaajia jos joku porsii, tuulensuojaa on kaikille normaalinopeuksille ja -keleille tarpeeksi... Vielä kun heittää päälle sen että polvikulmassa riittää hyvin alle sata ja selkäkin saisi olla suorana, niin alkavat kummasti houkuttaa nämä ns. peruspyörät.
Sex appeal -osastolla joku ER-6n tai muu "aloittelijapyörä" ei varmasti vedä ykkösvarausta, vaan vaimokin on jo hankittu. Kun en kumminkaan aja radalla muuta kuin satunnaisesti käsittelytaitoja parantaakseni, etupyörän ylöskytkentä tapahtuu vain montulla tai polulla ennen estettä, endoilu tarkottaa Salon Mikan vaimon vilkuilua, kengissä on suojat vaan ei kulutuspaloja jne. niin mitä muuta minä oikeastaan tarvitsen?
Peruspyörien lisäksi oikeastaan vain matkaendurot tuntuvat luontevilta samoilla perusteilla. Niissä on hyvänä puolena yleensä reilu mitoitus, sillä kunnolla reilu 180 mittaa ja reilu 90 massaa ei taitu ihan mihin tahansa piikkipakettiin.
Jos tämä kakspyöräily olisi ainoa intohimo niin talliin tulisi varmasti hiukka useampi pyörä eri tarkoituksiin. 15-25 tuhatta vuodessa ajavalle yleismotoristille - mikä MUKA olisi parempi? Ja miksi...
